Instagram then and now

Mä muistan perustaneeni Instagram-tilin vuoden 2011 loppu puolella, kun olin vaihto-oppilaana Jenkeissä. En tajunnut homman jujua ollenkaan vielä tuolloin, joten en myöskään lisännyt kuvia alkuun ollenkaan. Muistan, kun mietin ettei sovelluksessa ole mitään järkeä, mutta halusin kuitenkin jäädä stalkkaamaan niitä muutamaa ihmistä, joita Jenkki-koulustani seurasin. Ensimmäisen kuvan lisäsin helmikuussa 2012, josta alkaen olen ollut enemmän ja vähemmän koukussa sovellukseen.

Kuten varmasti muistatte, kuvia otettiin alkuun aivan random asioista. Mun tililtä löytyy artsyja kuvia kuppikakuista, sekä rannekoruista koska why not?! Myös IG:n omilla kehyksillä ja filttereillä tuli leikittyä ihan urakalla – olihan ne nyt “niiin cool”. Vanhat kunnon Toasterit ja Lo-Fit oli meitsin lemppareita, vielä kun päälle lisäsi filmirullaa muistuttavan kehyksen. Ah!

Ajat ovat muuttuneet siis aikalailla: nykyään kuvia otetaan harkitusti ja jopa vähenevissä määrin itse puhelimella. Kuvien värimaailma mietitään tarkasti feediin sopivaksi, eikä Instagram ole enää niinkään kuvapäiväkirja kuten ennen. Selailtiin yks päivä Natan kanssa molempien feedit aivan alkuun ja naureskeltiin kaikille photoille, joita menneisyydestä löytyi. Tästä innostuneena päätin hieman vertailla kuvia ennen ja nyt. Loppujen lopuksi huomasin, että kuvia on otettu ihan samoista asioista kuin nykyäänkin. Vain astetta rennommalla otteella. Tsekatkaa vaikka:

“Lällälää, mä kävin Starbucksis”. On niitä photoja jo tuolloinkin otettu take-away juomista. Starbucks on vaan nykyään jo niin last season.

En tiedä teistä, mut mä oon kuvannut matkalaukkuja jo viisi vuotta sitten. Jotenkin tosi kiva tuo laukkujen asettelu ja kuvan rajaus vanhemmassa kuvassa.

Klassinen “mä lennän” -kuva. Toimii edelleen. Tai no okei ei toimi enää, mutta silti kaikki niitä lisää.

Myös burgereita on kuvattu viisi vuotta sitten. Kumman valitsisit? Ps. Vanhassa kuvassa näkyy se musta filmirulla-kehys, joka oli mun lemppari!

Kattokaa, mä oon reissussa!

Meitsin ensimmäinen IG-kuva: tuolloin ei tainnut olla tiedossa miten saada ruoka näyttämään hyvältä. Syytän kameraa.

Ja kas, selfieitä – tottakai! Mikään ei ole näköjään muuttunut…

Tämä vanhempi kuva vois olla aivan hyvin toissapäivänä otettu. #sunsetsforlife

Strike a pose – kun vielä “hymyilin” kuvissa.

Läppäri, muistivihko, kynä… Vain kengät (tottakai) ja kahvikuppi puuttuu.

Me ollaan Janitan kans järkätty photoshootteja vuodesta 2013. Boom!

Tällasia aarteita. Aika hauskaa todeta, ettei loppujen lopuksi mikään ole muuttunut, mutta kaikki on muuttunut! Onneksi mä oon säästänyt (melkein) kaikki Instagramiin lataamani kuvat. Nyt niitä voi hymy huulilla kurkkia ja katsoa miten oma elämä on muuttunut vuosien kuluessa. Ootteko te säilyttänyt kaikki vanhat kuvat?

Bloggaajan viikko

Millainen on normaali yksityisyrittäjän / bloggaajan viikko? Omasta puolestani voin vastata, ettei sellaista ole – tai ei ainakaan samanlaista viikkoa. Viikot ja työpäivät vaihtelevat todella paljon toisistaan käynnissä olevista projekteista riippuen. Joskus saattaa olla todella chilliä ja rauhallista kun taas toisinaan joutuu juoksemaan ja tekemään niin paljon asioita, ettei kerkeä kunnolla nukkua.

Kulunut viikko oli varsin kiva: ei liian kiireinen, muttei myöskään turhan rento. Ajattelin kertoa jokaisesta päivästä teille hieman juttua puhelinkuvien saattelemana:

bloggaajan viikko

Viikko alkoi erittäin mielenkiintoisella prokkiksella maanantaina, kun kuvasin Saara Aaltoa. Oli pitkä mutta hauska duunipäivä ja tuli taas sellainen fiilis, että vitsi mä oon onnekkaassa asemassa, kun saan tehdä duunia tällaisten tyyppien ja juttujen kanssa.

bloggaajan viikko

Tiistaina tein rästissä olevia työhommia tietokoneella koko aamupäivän: keräsin aineistot kirjanpitäjälleni kuluneen kuukauden ajalta sekä vastasin kaikkiin niihin meileihin, jotka ovat olleet liian pitkään unholassa. Kuvasin myös muutamat kuvat blogiin. Iltapäivällä suuntasin kuvaamaan Alexan kanssa.

Kuvausten jälkeen jatkoin hommia läppärillä videoeditoinnin parissa ennen kuin näin frendiä. Jos joku, niin tällainen päivä on aika perus meitsin arjessa.

bloggaajan viikko

Keskiviikkona mulla oli hieman rennompi päivä. Nukuin aika myöhään (hups) ja kävin hoitamassa pari juoksevaa asiaa kaupungilla ennen iltapäivällä alkanutta Asennemedian palaveria. Kolmen tunnin palaveeraamisen jälkeen lähdimme pikku jengillä Natan luokse safkaamaan. Tilattiin ihan kiitettävä määrä safkaa kolmelle hengelle kuten kuvasta näkyy. Illalla kotiin päästyä oli vielä edattava päivällä otetut kuvat joten yötöiksihän se siis meni…

bloggaajan viikkobloggaajan viikko

Torstaina oli vuorossa uusi päivä meikäläisen hienosti käyntiin lähteneellä käsimallin uralla. Stella ja Jarno kuvaisvat Via Tribunalille ja mä pääsin tunkemaan sormeni pizzaan. Kyllä päivä vois alkaa huonomminkin kuin rajattomalla määrällä pizzaa (joka meikäläisen kohdalla klo 10 aamulla valitettavasti rajautuu 4/5 osaan pizzaa). Ja vieläpä hyvässä seurassa.

Pizzakuvausten jälkeen kävin H&M:n showroomilla tutustumassa uuteen Erdem x H&M -mallistoon, jonka jälkeen ihana Mari saapui Helsinkiin. Käytiin Travel in Style -messuilla Kämpissä sekä sushibuffassa ahmimassa mahat täyteen. Molemmat meistä väsähtivät safkan jälkeen ihan totaalisesti, joten mä suuntasin himaan jo kasin jälkeen illalla. Enkä tehnyt enää mitään järkevää.

bloggaajan viikkobloggaajan viikko

Saapui perjantai – mikään ei oikein mennyt kuten olisi pitänyt ja mä sit jämähdin vain tietokoneelle istumaan. Ärsytti. Olin jo ihan luovuttanut koko päivän suhteen kun sattumuksien kautta Mari tuli kylään ja päädyimme lopuksi Natalle istumaan iltaa. Seuraamme liittyi myös super hauska Sini ja kuinka ollakaan huonosta perjantaista tulikin yks viikon parhaista päivistä!

bloggaajan viikko

Lauantai oli duunipäivä. Urani käsimallina sai jälleen jatkoa, kun suuntasin auttamaan Stellaa ja Jarnoa heidän kuvauksissaan. Okei tein mä muutakin kuin näytin (ilmeisen kauniita) käsiä kuvissa. Hain muun muassa kukkakaupasta kukkalähetyksen, joka oli about mun kokoinen sekä autoin stailaamaan kuvia. Kokkasin myös simpukoita elämäni ekaa kertaa ja pakko sanoa, että vaikka itse teinkin, niin olivat yhtiä parhaimmista simpukoista joita mä oon koskaan syönyt. Ja niitä kertoja on sentään jo kerennyt kertymään kolme kappaletta. Voin siis suositella itseäni myös käsimallin lisäksi simpukoiden valmistajaksi.

bloggaajan viikko

Kuten tiedätte, joskus tarvii myös ottaa ihan iisisti. Tänään sunnuntaina mulla oli sellainen päivä. Ulkona olis ollut erittäin nätti keli esimerkiksi merenrantakäppäilylle, mutta mä päätin rötvätä koko päivän sängyssä. Yritän opetella siihen, etten turhaa soimaa itseäni saamattomuudesta – ennen mä oon nimittäin syyttänyt itseni alimpaan rakoon, jos en ole jokaista päivää käyttänyt täydellisesti hyödyksi. Tämä taas on saanut aikaan sen, että olen kärsinyt omantunnontuskia aivan turhista asioista, jotka ovat saattaneet pahimmillaan aiheuttaa lisää saamattomuutta. On fiksua käyttää aika hyvin, mutta joskus olis myös hyvä pystyä rentoutumaan aivan totaalisesti.

Mutta että tällainen viikko oli meikäläisellä tällä kertaa. Tuleva viikko on taas aivan erilainen: luvassa on ainakin treenit TFW:lla sekä odotettu blogigaala, jossa mä olen ehdolla Lifestyle-kategoriassa. Jännittävää!

Meitsin makuuhuone

mustarttu-sisustus-makuuhuonemustarttu-sisustus-makuuhuonemustarttu-sisustus-makuuhuonemustarttu-sisustus-makuuhuone

Olisi taas aika sisustuspostaukselle! Tällä kertaa esittelyssä on meikäläisen valtavan lukaalin makuuhuone itäpääty eli makuusaliksi kutsuttu alue. Selailin eräänä päivänä Pinterestiä ajan kulukseni kunnes vastaan tupsahti törkeen magee kuva makuuhuoneesta, jossa sängyn ympärille oli ripoteltu huonekasveja reilulla kädellä. Minä hetken mielijohteesta päätin raahata puolet länsipäädyn (tarkalleen ottaen 1,34cm  päässä itäpäädystä) kasveista toiselle puolelle asuntoa. Revin sängyn pois seinästä, istutin yhden palmun ja lyyraviikunan seinän ja sängyn väliin sekä nostin muutaman kasvin keittiön “ikkunalle”. Ainiin, kävin myös ostamassa pari uutta kasvia, jottei toinen puoli kämpästä lukaalista jäisi aivan paljaaksi (miten musta tuntuu, että mun koko sisustus pohjautuu viherkasveihin nykyään?!), mutta sängyn seutu olisi kuitenkin tarpeeksi viidakkomainen. Toisin sanoen maksimoin mahdollisuuden syödä ötököitä unissani (ihminen kuulemma syö elämänsä aikana 70 lentävää hyönteistä ja 10 hämähäkkiä nukkuessaan). Mutta viis niistä ötököistä kun näyttää kerran kivalta! Ehkä vielä muutaman kasvin hommaan niin homma alkaa olemaan avot.

Hauska yksityiskohta, jota ei näistä kuvista näe, on yölamppu palmun alla, joka illan tullen valaisee kattoon siluetit palmunlehvistä. Ei muuta kuin tropiikin äänet Spotifysta soimaan ja meitsin oma viidakkomaja on valmis. None Shopista ostettu pellavaviltti lämmittää kivasti, vaikka tässä vaiheessa vuotta vanha kivitalo alkaakin olemaan jo aika viileä, eikä luo sinällään ehkä tunnelmaa tropiikista. Mitäs te tykkäätte?

CAMO

mustarttu-peak-performancemustarttu-peak-performancemustarttu-peak-performancemustarttu-peak-performancemustarttu-peak-performancePhotos by Janita Autio

JACKET: Second Hand
SHIRT:
Peak Performance  (gifted)
BELT:
Zara
JEANS:
Weekday
SHOES:
Dr. Martens

Alkoipas viikko kiireisesti: eilen oli koko päivän kestävät mielenkiintoiset kuvaukset, joiden jälkeen kädet väsyneinä kameravälineiden kannattelemisesta hipsin kotisohvalle rötväämään. Olin innoissani päivästä ja tarkoituksena jatkaa työhommia tietokoneella, mutta energia ei yksinkertaisesti riittänyt. Taisin olla hieman väsynyt – väistin hädissäni muun muassa Youtube-videolla avautuvaa auton ovea (ovi aukesi samaan suutaan, johon olin juuri laskemassa juomalasia) ja hetkeä aiemmin nostin mehulasin jääkaappiin mehupurkin sijaan. Tällaisia elämän huippuhetkiä, jolloin kyseenalaistat omaa fiksuuttasi. Ei auttanut kuin mennä ajoissa pehkuihin ja nukkua univelat pois. Kymmenen tunnin yöunien jälkeen olo on huomattavasti parempi.

Tänään luvassa on hieman lisää videokuvausta, enkä malta odottaa, että pääsen leikkimään Alexan gimbalilla (automatisoidulla kuvanvakaajalla). Saa nähdä missä vaiheessa kerkeäisin itselleni kuvaamaan videota: paljon on idiksiä kyllä mielessä, mutta aikaa kuvaamiselle vähän. Noh, en ota liikaa stressiä siitä. Tehdään kun keretään.

Mukavaa viikkoa teille!

1 2 3 4 103