Hevosmies on erimies

Perjantaina se tapahtui: hyppäsin hevosen selkään yli kolmen vuoden tauon jälkeen. Arvatkaa vaan jännittikö! Olin aivan kauhusta kankeana, kun menin ensimmäistä kertaa karsinaan morjestamaan tulevaa ratsuani Athosta. Iso ruuna oli onneksi varsin leppoisa kaveri ja oma jännitystaso laski pikkuhiljaa. Hämmentävää oli kyllä huomata, miten jokin vaisto (liika itsesuojelu?) sisällä käski koko ajan olla varuillaan ison hevosen kanssa. Nuorempana kun olen touhuillut kaikenlaisten hevosten kanssa. Ikä ilmeisesti lisää pelkoa…

Se miten päädyin ratsastamaan on Katjan ansiota. Katja on käynyt jo pidempään Knaperbackan Ratsastuskoulussa yksityistunneilla ja hän vei minut mukanaan tutustumaan sinne vastapalveluksena videoiden kanssa auttamisesta. Oli todella nostalgista pukea päälle vanhat ratsastuskamat ja suunnata tallille. Ratsastaminen kun on ollut osa elämääni pitkään lapsuus- ja teinivuosina.

Kun hyppäsin hevosen selkään, katosi kaikki aiemmin läsnä ollut jännitys pois! Taidot sekä kunto sen sijaan olivat pahasti ruosteessa ja turhautti, kun en tiennyt miten päin hevonen edes kulkee. Onneksi jotain pieniä onnistumisen tunteita tuli koettua ja ratsastustunnista jäi erittäin hyvä maku suuhun. Mutta kyllä kuulkaa vierähti tunti päivästä nopeammin kuin pitkään aikaan! Olin varma, että olimme ratsastaneet noin puolet ajasta, kun opettaja käski siirtyä jo loppukäyntiin. Tässä vaiheessa olin aivan kuolemaisellani kunnon puolesta, mutta siltikään en olisi millään halunnut lopettaa touhua. Se kuuluisa heppakärpänen taisi puraista tätä heepoa oikein kunnolla.

8 Comments

  1. Jenni S. / big mamas home 05/29/2017

    Se on jännää, että minäkin, joka olen kasvanut hevostilalla ja ratsastanut maastossa enemmän kuin kentällä ja ilman satulaakin, aristan nykypäivänä hevosia. Äitipuoleni leppoisten suomenhevosten kanssa tulen toimeen niin kauan kun välissä on aita. 😀 No, onneksi pärjään yhä miestäni paremmin hevosten kanssa. Lohtu se on pienikin lohtu.


  2. Mari 05/29/2017

    Jenni, Arttu on mun entinen oppilas! Hyvä Arttu!


    • Jenni S. / big mamas home 05/29/2017

      Maailma on pieni. Mari on siis juurikin mun äitipuoli, jonka suomenhevosia aristan.


      • Arttu 05/30/2017

        Uskomatonta! Siellä minä oon useamman vuoden ratsastanut Rantakylän pusikoissa! 😀


        • Jenni S. | big mamas home 05/30/2017

          Sanoppa muuta. Sinne Rantakylän pusikoihin minunkin olisi tarkoitus lähteä täältä Helsingistä viettämään osa kesälomasta. Vaikka siinä pahimmassa murkkuiässä vannoin, etten enää ikinä halua sinne. 😀


          • Jenni S. | big mamas home 05/30/2017

            Ja ollaan sitten samoissa pusikoissa ratsastettu, hieman eri aikaan. 🙂


          • Arttu 06/01/2017

            Hauska sattuma kyllä! 🙂


    • Arttu 05/30/2017

      Tuli kyllä vanhat hyvät ajat mieleen! 🙂


Comments are closed.