Huomioita viikonlopulta – nämä saivat ärsyyntymään

En tiedä onko flunssan (joka siis edelleen jatkuu ärsyttävän räkätaudin muodossa) vai minkä aiheuttamaa, mutta olen huomannut tämän viikonlopun aikana ärsyyntyneeni muutamistakin pienistä jutuista joihin en normaalisti ehkä olisi edes kiinnittänyt sen suurempaa huomiota. Nyt kuitenkin mielessä on pyörinyt kirosanoja muutamissa tilanteissa. Tässä siis viikonlopun aikana tapahtuneet tilanteet jotka ovat saaneet puremaan huulta:

  • Lastenrattaat jouluruuhkassa. En nyt siis ole puremassa huulia yhteen kadulla, kun perhe tulee rattaiden kanssa vastaan vaan esimerkiksi ahtaassa liiketilassa, joka on täynnä ihmisiä. Ymmärrän, ettei vauvaa tai rattaita välttämättä voi jättää mihin tahansa, eikä tarvitsekaan, mutta täytyykö välttämättä tunkea pieneen liikkeeseen valtavien rattaiden kanssa, joka on muutenkin jo täynnä ihmispaljoudesta. Toivottavasti en tällä nyt saa äitien vihoja niskoilleni, mutta voin kertoa että minun vihani saavat sellaiset äidit, jotka eivät edessä olevasta tukoksesta huolimatta voi odottaa hetkeä, vaan tunkeutuvat ihmismassaan väkisillä vaikka sillä ehdolla, että jonkun varpaat jäävät renkaiden alle. Ja tämän jälkeen mitään sanomatta mulkaisevat kuin olisin juuri aiheuttanut kyseisen tilanteen.
  • Isot, holtittomasti käyttäytyvät koirat esimerkiksi julkisissa. En itse pelkää koiria (ellei kyseessä ole ulkomailla hampaitaan näyttävä kulkukoira tai muu vastaava), mutten voi myöskään sanoa nauttivani vieressä sähläävästä valtavasta seefferistä, johon omistaja ei ihan saa otetta. Ihmiset: kouluttakaa koiranne, jos joudutte niitä kuljettamaan paljon muiden ihmisten seassa mm. julkisissa kulkuvälineissä.
  • Räyhäävät, huonokäytöksiset suomalaiset. Kuinka vaikeaa on olla kohtelias? Mielestäni on itsestäänselvyys osata sanoa anteeksi, tai kysyä kohteliaasti jos esimerkiksi tahtoo toisen ihmisen väistävän. Sillä, että törkkää toisen sivuun tai sanoo äkäisesti naama nutturalla väistäppä vähän saa aikaan pelkästään huonon mielen niin itselle kuin kanssaihmisellekin.
  • Välinpitämättömyys. Jos maassa on ihminen kaatuneena ja selkeästi huomaa, ettei toinen pääse itse omin voimin ylös älä esitä, ettet näe kyseistä tilannetta. Mene katsomaan onko toisella kaikki hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, onko ihminen esimerkiksi humalassa vai ei – toisia täytyy auttaa!

No niin. Nyt on suu puhtaana jälleen, haha. Flunssasta ja näistä muutamista tilanteista huolimatta viikonloppu oli erittäin kiva. Itse asiassa flunssa taisi osua ihan oikeaan paikkaan, sillä tarvin tällaista rentoa, hiljaista viikonloppua tähän väliin. Marras- ja joulukuu ovat muuten niin törkeen kiireisiä. Nyt yritän droppailla vielä itseäni, jotta selviän huomisista kuvauksista kunnialla.

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on Pinterest

3 Comments

  1. Heidi 12/11/2017

    Aamen,saamaa mieltä 😃

    Reply
  2. Huuli 12/12/2017

    Ymmärrän ärsytyksen lastenrattaiden suhteen. Onhan se ärsyttävää kun toinen ei niin sutjakasti pääse kulkemaan ja itse joutuu odottelemaan! Mutta mites suhtaudut pyörätuoliin? Olisko mielestäsi pyörätuolilla kulkevan ihmisen jätettävä “pienet ja kivat” kivijalkakaupat väliin vain sen takia, että me näppäräjalkaiset emme joutuisi odottamaan… Kuulostaa ehkä vähän syrjivältä, or what? Eikös sama ole pienten lasten suhteen? Mielestäni se olisinihanteellista, jos joka kaupassa olisi tilaa lastenrattaille sekä avuliaita ihmisiä, jotka voisivat vaikka vahtia rattaita sen aikaa kun vanhempi kiertää ahtaita hyllyn välejä. Olisko tämä se mihin meidän pitäisi pyrkiä? Nuori sukupolvi on meidän yhteinen tulevaisuuden turvamme – myös niiden, jotka eivät ole itse vanhempia.

    Reply
    • Arttu 12/13/2017

      Tarkotukseni tässä tekstissä ei ollut soimata kaikkia rattaiden kanssa kulkevia. Lähinnä purin ärsytystä tämän itselleni tapahtuneen tilanteen takia, kun äidillä ei ollut tilanteessa minkäänlaisia käytöstapoja vaan oli pakko tunkeutua ihmismassaan ajaen muiden varpaille isojen rattaiden kanssa sanomatta edes anteeksi. Ymmärrän aivan hyvin sen, että harvoin on mahdollisuus jättää vauva tai rattaat hoitoon taikka “parkkiin”, josta syystä myös on mielestäni ihan ymmärrettävää, että saattaa tulla ahtaita tilanteita yms. eteen ja siinä kohtaa meidän joiden on helpompi kulkea, tulee antaa tietä. Mutta kyllä tilanteissa voisi käyttää myös hoksottimia niiden rattaidenkin kanssa: jos esimerkiksi jonkun hyllyn taakse pääsee kahta reittiä, ja toinen niistä on aivan tukossa, niin valitseeko sitten sen tukkoisen reitin tyhjemmän sijaan. Luultavasti pääsee itsekin nopeammin perille tyhjää reittiä kuin että jokainen tukkoisella oleva ihminen joutuu yrittää väistää ja liikkumaan rattaita. Tämä on esimerkki sunnuntaisesta episodista eikä se tarkoita, että äiti rattaineen ei pääse katsomaan haluamaansa tuotetta ollenkaan –itsekään ilman rattaita en valitsisi sitä jossa ihmisiä on kylki kyljessä tukokseksi asti. Ja jos itse voin, niin kyllä annan aina tilaa ja autan äitejä rattaiden kanssa (esimerkiksi hissessä). Niin olisi hyvä myös kaikkien muiden tehdä. Mutta ei ne rattaat tee kenestäkään kaikkivaltiaita. En missään nimessä vihaa vauvoja enkä perheellisiä, kunhan purin omaa ärsytystäni huonokäytöksisen yksilön takia.

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *