Kun paniikkikohtaus iskee – kuinka selvitä?

paniikkikohtaus-selviäminen

Paniikkikohtaus. Ikävä piina, joka alkoi vaivaamaan yks yllättäen ilman mitään merkkejä viime syksynä. Kun ensimmäinen paniikkikohtaus tuli, pyöri mielessä vain yksi ajatus: “Nyt mä varmaan kuolen.” En ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.

Kaikki lähti siitä, kun syksyllä super kiireisen startin jälkeen vajosin normaalia syvempään ahdistus-/ masennustilaan monen syyn summana. Työt eivät maistuneet, herääminen oli vaikeaa. Olisin voinut vain olla sängyssä peittoon kääriytyneenä päivästä toiseen. Nyt jälkikäteen mietittynä onneksi oli töitä, jotka pitivät liikkeellä edes sen pakon verran, sillä muuten olisin oikeasti vain lukittautunut kämpälle vellomaan ahdistuksessa. En oikein tajunnut kuinka vähän mielenkiintoa mihinkään oli tai miten huonosti sillä hetkellä voin. Kirjoitin blogiin tuolloin postauksen alakuloisuudesta, mutta ajattelin sen menevän ohi aivan kuten normaalisti jos elämässä on hieman alamäkeä. Pistinkin aluksi kaiken loppuneen kesän piikkiin, kunnes sain ensimmäisen paniikkikohtauksen.

paniikkikohtaus-selviäminen

Istuin vanhempieni autossa matkalla näkemään muuta perhettä. Yhtäkkiä turvavyön puristus alkoi ahdistamaan ja tuntui etten saa kunnolla happea. Sydän nosti tahtiaan maksimilukemiin. Pyörrytti. En tajunnut yhtään mistä kaikki johtui tai mikä koko tilanne edes oli. Olin varma, että nyt on jokin pahasti pielessä ja kuolen.

Päästiin perille veljen luokse, mutta olo vain jatkui. Yritin hengitellä ulkona raikasta ilmaa sekä kuunnella muiden rauhoittavia puheita. Mikään ei auttanut. Vasta kun menin makuulle ja hetken aikaa kerkesin pötkötellä veljen kertoessa vastaavanlaista tarinaa omasta nuoruudestaan aloin pikkuhiljaa tokenemaan. Olin aivan hämmentynyt. Sain olon helpottamaan, mutta samalla pohdin mistä ihmeestä kaikki sai alkunsa. Saman päivän iltana, kun olin jo palannut yksin kämpälleni, aloin jälleen tuntemaan puristavaa tunnetta rinnassa. Syke nousi, hengitys tiheni. Paniikkikohtaus numero kaksi otti vallan.

paniikkikohtaus-selviäminen

Tuosta päivästä lähtien aloin saamaan kohtauksia tasasin väliajoin, lähinnä tilanteissa joista en päässyt haluamallani hetkellä pois. Päätin hakea nopeasti apua, sillä eläminen alkoi olemaan piinaavaa ja pelkäsin useita tulevia tilanteita sen takia jos paniikki ottaa vallan. Ja kun en ollut ikinä ennen oireillut vastaavalla tavalla, niin halusin saada homman hallintaan mahdollisimman pian. Sain diagnoosin: yleinen paniikkihäiriö sekä keskivaikea masennus. Että sellainen pieni uutinen. Mikään lääkärin sanomisista ei kylläkään yllättänyt, sillä tiesin syvällä sisimmässäni ettei nyt eletä ehkä riemukkainta ajanjaksoa elämässäni vaikken ehkä ollut sitä täysin itselle myöntänytkään. Oikeastaan helpotti kuulla mikä asianlaita oli. Varsinkin diagnoosi inhottaville kohtauksille helpotti vähän omaa oloa.

Päätin ottaa terveydestä huolehtimisen tosissaan ja lähdin juttelemaan asioista ammattiauttajan kanssa. Oma, varsin henkilökohtainen prosessi on siis alkanut mutta tiedän sen olevan pelkästään hyvästä. Muun muassa syyt paniikkikohtausten takana ovat alkaneet hahmottumaan ja jo nyt muutaman kuukauden aikana olen huomannut yleisen vireystilani nousseen huomattavasti. Muutamia kertoja lukuunottamatta kohtaukset ovat pysyneet myös kurissa viimeisen parin kuukauden aikana. Edelleen on tiettyjä hetkiä tai tilanteita, jolloin jännittää mahdollinen paniikkikohtaus, mutta osaan nykyään suhtautua asioihin eri tavalla kuin ensimmäisten kohtausten aikaan, sillä tiedän syyt paniikkikohtauksille. Ja jos käy niin, että sydän alkaa rummuttamaan ja hengitys kiihtyy, on tiettyjä rauhoittumiskeinoja joilla olen (ainakin tähän mennessä) saanut tilanteet kuriin melko nopeasti.

paniikkikohtaus-selviäminenPhotos by Viena K – editing by me

KUINKA SELÄTTÄÄ PANIIKKIKOHTAUS?

  • Ensimmäinen asia mitä teen, jos huomaan kohtauksen tulevan / ottavan valtaa on puhuminen. Jos olen yksin, soitan puhelun jollekin, joka tietää tilanteestani tai jos olen tuttujen ihmisten seurassa, kerron heille ahdistuksestani. Yleensä lörpöttely niistä näistä helpottaa.
  • Jos kohtaus tulee esimerkiksi sporassa, pyrin keskittämään huomioni muualle epämukavasta tilanteesta. Harhautan aivojani kuutelemalla lempimusiikkia tai katsomalla hauskoja videoita Youtubesta. Kun keskityn johonkin oikein tarkasti, en kerkeä miettimään sydämen sykettä tai hengitystä, jolloin olo pikkuhiljaa helpottaa.
  • Mikäli musiikista tai videoista huolimatta en pysty rauhoittumaan, teen perus hengitysharjoituksia sekä lasken esimerkiksi 100 alaspäin kolmen numeron välein.
  • Yritän kohdata pelottavat tilanteet mieluummin kuin vältellä niitä. Minulle määrättiin sydämen sykettä alentavia lääkkeitä, jotka rentouttavat. Jos lähden paikkaan, missä voi olla mahdollisuus paniikkikohtaukseen, nappaan myös lääkkeet mukaani. Pelkästään niiden olemassaolo rauhoittaa enkä itseasiassa ole kovin usein edes joutunut turvautumaan lääkkeen ottamiseen.

Kaikista tärkeintä on mielestäni kuitenkin huolehtia omasta henkisestä terveydestä. Yhtälailla kun me tarvitsemme fyysisen puolen huoltoa, tarvitsemme myös apua henkisten asioiden hoitamisessa. Siksi haluan puhua näinkin henkilökohtaisista asioista ääneen blogissani, sillä vertaistuki ja samaistuminen on paras keino ymmärtää itseään ainakin ensialkuun. Toisen ihmisen kokemus voi olla myös juurikin se rohkaiseva tekijä avun hakemisessa. Haluan kannustaa ihmisiä avoimuuteen!

14 Comments

  1. Jantsa 01/10/2018

    <3<3<3


  2. Lina Simojoki 01/10/2018

    Olipas tärkeä ja tosi hyvin kirjoitettu postaus! Oon jo jonkin aikaa lukenu sun blogia ja tykkään sun blogin tyylistä niin paljon; hienot ja simppelit kuvat ja yksinkertaista mutta tiivistettyä ja tosi hyvää tekstiä! Oon jostakin lukenu kans että yks hyvä ohje on kattoa ympärille ja miettiä 5 asiaa jota voit nähdä, 4 asiaa johon voit koskea, 3 asiaa joita voit kuulla, 2 asiaa joita voit haistaa ja 1 asia jota voit maistaa. En ite kärsi paniikkihäiriöstä tai -kohtauksista mutta noilla vinkeillä saa keskityttyä kunnolla tilanteen iskiessä. Kaikkea hyvää sulle jatkoon ja jatka kirjottamista samalla tavalla!


    • Arttu 01/12/2018

      Kiitos paljon, kiva kuulla!

      Ja tuo sun vinkki vaikuttaa toimivalta! Täytyypä painaa mieleen, mikäli joskus vielä kohtaus iskee. 🙂


  3. Valeäiti 01/10/2018

    Voi muru, mä niin tiedän, valitettavasti. Samoja diagnooseja myöten! Täällä osa niistä jutuista: http://valeaiti.fi/elamaa/paniikkikohtaus-you-suck/

    Mulla meni tosi hyvin ohi sillä että lääkkeet oli mukana, oli tieto siitä että ne saa tarvittaessa haltuun. Eikä nyt ole vuoteen tullut yhtäkään!

    Hirmuisesti tsemppiä ja kiitos että kirjoitat tästä ❤️


    • Arttu 01/12/2018

      Täytyypä käydä lukemassa tuo sun postaus Hanne! Ja sama homma täällä, että pelkästään lääkkeiden mukana kantaminen auttaa pahimpaan. Aika hyvin on pysynytkin kurissa nuo nyt, mutta kyllähän sitä aina tietyissä tilanteissa pelkää. Kiitos paljon tsempeistä <3


  4. Hienoa, että kerrot tästä. Mä kärsin vuosikymmenen vaikeasta masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Olin suurimman osan ajasta niin nuori ja vähän pihallakin etten oikein osannut käsitellä asioita edes ammattilaisen kanssa. Nyt olen ollut viisi vuotta ns “kuivilla”, vaikka koko ajan varpaillaan. Paniikkihäiriöitäkään ei ole tullut vuosiin. Osasyy, miksi masennus ei ole uusiutunut on varmasti se, että kun asiat menevät vaikeiksi pyrin käsittelemään ne heti ammattilaisen kanssa. Tarkoitan tällä samaa, että myös henkisestä kunnosta pitää pitää huoli.


    • Arttu 01/12/2018

      Musta tuntuu myös vähän siltä, että kun joskus on tullut kohtauksia, niin niitä ei täysin varmasti koskaan unohda – niin inhottava tunne se on. Ja kyllä, mielen terveydestä huolehtiminen pitäis olla mielestäni samalla viivalla fyysisen puolen kanssa.


  5. minna 01/10/2018

    uskomattoman hienoa että kirjoitat tästä! kiitos!


    • Arttu 01/12/2018

      Kiitos! Ei ole aina itsestäänselvää lähteä avaamaan näin henkilökohtaisia juttuja kaikkien nähtävälle, mutta pyrin olemaan mahdollisimman avoin ja rehellinen myös tällaisissa asioissa.


  6. jiipee 01/11/2018

    Kiitos kun kirjoitat rohkeasti tuosta vaivasta, se on vissiin aika yleinen. Minä aloin samaan paniikkikohtauksia kun sain sydämen rytmihäiriöitä rankan treenin/vuorotyön seurauksena.. siihen kun otin kupin kahvia ja siiderin niin alkoi sykkeet karata käsistä ja itselle tuli maailmanlopun/kuoleman tunne. Sen jälkeen kun aloin jännittää tuleeko kohtaus uudestaan niin se provosoi uutta kohtausta. Usein ajatus “tuleekohan se” provosoi jo uutta kohtausta. Tunne, että asiat ryöstäytyy täysin käsistä. Mullakin on beetasalpaajaa ja sillä saa sykkeet pysymään aisoissa. Henkisen ahdistuksen kanssa pitää ottaa toiset konstit, täytyisi olla mielensä herra… Paniikkihäiriökohtakset on todella pelottavia! Tsemppiä sulle!


    • Arttu 01/12/2018

      Itsellä ollut myös samaa rytmihäiriöistä johtuvaa panikointia. Kuulostaa kyllä niin tutulta! Kiitos tsempeistä, sitä samaa myös sinne!


  7. SeV 01/16/2018

    Olipa hyvä postaus!! Kärsin samasta vaivasta ja kolme kertaa henki mennyt niin lukkoon etten saa happea. Onneksi myös hain ja sain ajan heti seuraavalle päivälle psygolokille ja nyt on eväitä tuleviin tilanteisiin.


    • Arttu 01/16/2018

      Paniikkikohtaus on inhottava vaiva kyllä! Hyvä, että otit heti asiaksi hoitaa! 🙂


Comments are closed.