Kyllä on kuulkaa Levi tekemistä täynnä – lensin Lappiin alkuviikosta kolmeksi päiväksi Peak Performancen, Levin Iglujen sekä Levin matkailun järkkäämälle reissulle, enkä ole pitkään aikaan ollut yhtä aktiivinen kuin noiden muutaman päivän aikana. Sara oli järjestänyt meidän poppoon päänmenoksi kaikkea lumikenkäilystä helikopteriajeluun ja tuo meidän poppoohan oli aivan timanttia! Kaikki entuudestaan tuttuja tyyppejä, mutta kuitenkin sen verran vieraita, että ihan vähän jänskätti lähteä reissuun. Suhasimme paikasta toiseen viiden hengen jengillä kolme päivää ja kyllä oli kuulkaat kivaa!
Maanantaina suunnistimme lentokentältä suoraan rinteeseen. En ole käynyt Talman reissua lukuunottamatta lumilautailemassa lähes kymmeneen vuoteen, josta syystä isot mäet saivat polveni kieltämättä tutisemaan. Oloa ei myöskään yhtään helpottanut monen tonnin kamerakalusto maailman vähiten rinteeseen tarkoitetussa nahkarepussa. Onneksi parin mäen jälkeen jännitys vaihtui innostukseksi ja olisinkin voinut laskea vaikka koko päivän auringon porottaessa lähes kirkkaalta taivaalta. Ohjelmassa oli kuitenkin paljon muuta meininkiä, joten laskuhommat saivat väistyä muutaman laskun jälkeen ja hyppäsimme helikopterin kyytiin.
Helikopterilento oli mulle ensimmäinen laatuaan ja jotenkin aivan absurdia. Kyyti oli paljon tasaisempi kuin osasin odottaa eikä kymmenisen minuuttia ilmassa riittänyt mihinkään. Onneksi sain edes muutaman photon ja videonpätkän ikuistettua muistoksi. Mutta kyllä täytyy tuollaisen hilavitkuttimen kyytiin päästä vielä toistekin. Vaikka jossain Grand Canyonilla tai Manhattanin yläpuolella. Go big or go home.
Ennen illallista Game of Thrones -henkisessä Snow Villagessa oli aika pyörähtää nopeasti tulevien öiden majapaikassa – Levin Igluilla. Siitä asti, kun somessa alkoi pyöriä ensimmäisiä kuvia näistä uskomattomista hotelleista, olen halunnut päästä kokemaan tuon kauneuden. Oli pakko ottaa muutamat riemuhyppelyt sängyllä, vaikka aikaa ei ollut puoltatuntia enempää ennen illalliselle suuntaamista. Ja moriens, mikä illallinen meillä olikaan! Syötiin 100% jäästä sekä lumesta valmistetun hotellin jäisillä penkeillä kolmen ruokalajin illallisen. Eikä ollut mikä tahansa illallinen, vaan ehkä yksi elämäni parhaimmista sellaisista. Jokainen annos oli viimeiseen asti hiottu, hienosti suomalaista keittiötä esiintuova ja ennen kaikkea suussasulava. Kokemus vertaansa vailla! Mahat pullollaan ajoimme takaisin majapaikkaamme nauttimaan maailmankuuluista igluista.
Toisena päivänä lähdimme pienelle metsäretkelle lumikenkäilemään. Otimme suunnaksi Levin Panorama hotellin, sillä siellä oli kuulemma tsekkaamisen arvoinen kahvila. Köpöttelimme jonkin aikaa rinteessä valtavien lumikenkien kanssa, ennen kuin kylmä tuuli sekä lumisade ajoivat meidät lämmittelemään kotakahvilan nuotion ääreen. Ihan tosi viihtyisä mesta, jossa australialainen työntekijä tekaisi tuon tuosta niin kaakaot kuin letutkin vieraileville asiakkaille. Ikkunan toisella puolella pauhaavaa myräkkää tuijotellessa oli täydellinen hetki nauttia kuppi kuumaa kaakaota sekä mitäs muutakaan kuin paahdettuja vaahtokarkkeja!
Illaksi Joonas oli järkännyt meille saunomista Northern Lights Ranchilla, joka niinikään oli somesta tuttu mesta. Pääsimme syöttämään jäkälää poroille sekä nauttimaan saunan lisäksi paljusta ja hieman erikoisemmasta “muna”-saunasta. Tämä sauna oli lähes pelkkää pleksiä ja voin vain kuvitella, miltä revontulet näyttäisivät tuolta käsin. Meille ei revontulia suotu tällä reissulla, mutta ehkä ensi vuonna sitten.
Kolmantena ja viimeisenä päivänä lähdimme haikkaamaan Kätkätunturille heti aamusta. Sää oli ihan tajuttoman hyvä, sillä kun ei tuullut ollenkaan, pystyi upottavassa hangessa tallustelemaan aivan hyvin pelkkä poolopaita päällä ilman että palelsi. Omasta huonosta kunnosta huolimatta meitsi pysyi muiden remmissä koko matkan ja laulut raikasivat vielä alas tullessakin. Patikkaretken jälkeen aurinkoinen sää suorastaan pakotti meidät ottamaan suunnaksi Tuikku, joka on rinnekahvila Levin huipulla. Fiilis oli kuin Alpeilla konsanaan. Tai no mistä mä tiedän, kun en ole koskaan käynyt, haha. Ihanaa oli!
Nälkä alkoi painamaan juuri sopivasti, sillä meidän viimeinen aktiviteetti oli kokkaaminen avotulella Pallastunturin kupeessa sijaitsevassa kodassa Arctic Frontierin kanssa. Australialainen Kate johdatteli meidät Lapin luontoon, jossa saimme herkutella mm. lumesta valmistettua marjajädeä sekä nokkosilla täytettyjä rieskarullia. Kun olimme saaneet mahat täyteen, oli aika hypätä autoon ja hurauttaa lentokentälle. Pakko sanoa, että olo oli hieman pöllämystynyt, kun kolme tuntia tuolla kodalla istumisesta olinkin jo Helsinki-Vantaalla taksijonossa. Kotiin tultua haistoin vielä nuotion tuoksunkin itsessäni.
Photos by me, Sara and Henriikka
Semmonen aktiiviloma Lapissa sitten! Kiitos vielä kaikille järjestäjille sekä parhaalle reissujengille. Ja kiitos talvi! Nyt olenkin erittäin valmis vastaanottamaan kesän. Joten pyydän: kesä tule jo! Eikö se niin mene, että kun jonkun haaveen sanoo ääneen, niin tuo haave yleensä toteutuu? Uskon tähän vakaasti ja toivon, että nurmikko alkaa ihan kohta vihertämään.