Aurinkorasvatahroja horisontissa

Aurinko lämmittää iholla. Kehon yli kulkeva tuulenvire viilentää juuri sopivasti. Avaan silmät, mutta joudun sulkemaan ne yhtä nopeasti kuin avasinkin – aivan liian kirkasta. Kopeloin kädellä vieressä olevaa pöytää aurinkolaseja hamuten. Käteen tarttuu mustat Raybanit, jotka sujautan silmien suojaksi. Kurkistan varovaisesti silmäkulmasta. Paljon parempi. Sormista on tosin jäänyt valtava aurinkorasvatahra linsseihin niin, että ympärillä aukeava maisema on kuin ohuen seitin peitossa. En jaksa välittää, pyyhin sen myöhemmin. Mikään ei häiritse tällä hetkellä. On hyvä olla.

Matka Seychelleille oli pitkästä aikaa kunnon löhöloma. Tai no kyllä mä luin sähköposteja säännöllisen epäsäännöllisesti aurinkovarjon alta cokista siemaillen, hoidin tarvittavia asioita kuntoon sekä suunnittelin tulevien kuukausien töitä etukäteen valmiiksi. Eli sillä tavalla lomaa en pitänyt, mutta tarkoitan, että peppu pysyi päivittäin aikalailla koko auringon ylhäälläoloajan kiinni meidän hotlan rantatuolissa. Ennen matkaa olin kyllä tehnyt jos vaikka ja mitä suunnitelmia oman pääni menoksi, mutta kun reissaa muidenkin, kuin omien alteregojensa kanssa, täytyy kuunnella myös matkaseurueen mielipiteitä. Ja kyllähän tänne kerkeää toistekin ihailemaan pikkiriikkisiä paratiisisaaria. Tällainen allashengailu olikin juuri ehkä se, mitä olen kaivannut. Suomeen palatessa kun alkaa melkoinen kuukausi ja nyt on hyvä purkittaa energioita talteen niin paljon, kuin vain suinkin on mahdollista.

Vielä on pari päivää aikaa varastoida d-vitamiinia ja lämpöä talteen paukkupakkasten varalle, mikäli sellaiset vielä toivottavat tervetulleeksi kotiin palatessa. Ajattelin tilata kohta mango-passion smoothien ja ryystää sitä oikein antaumuksella, nauttia jokaisesta kulauksesta. Ehkä otan myös pienet nokkaunet tuulenvireen pyyhkiessä ylitseni.

Afrikka on ihana | reissuvideo

Tällä kertaa tainee jäädä Seychellien pikkuiset paratiisisaaret tutkimatta, koska aikaa ei ole tällä reissulla liikaa hukattavana. Onneksi myös Mahé (eli Seychellien pääsaari) on kaunis. Tsekatkaa vaikka! Tein ensimmäisen videon tältä reissulta nimittäin ja lennättelinpä myös dronea ensimmäistä kertaa yksin. Yläilmoista otettu video tuo mukavaa vaihtelua muut materiaalin joukkoon. Onnistuinpa myös taltioimaan valkoisen lintuparven muistikortille, tai ehkä pitäisi sanoa mieluummin, että onnistuin välttämään niiden hyökkäykset lennokkiani kohti. Hippusen kuumottavaa touhua, kun ensin kolmen, kohta seitsemän linnun parvi pyörii dronen ympärillä tehden äkillisiä syöksyjä kohti. Mutta loppu huvin, kaikki hyvin ja valkoiset linnut pääsivät tietämättään (luultavasti) myös meikäläisen reissuvideolle.

Mitä mieltä te olette drone-materiaalista? Lisää tällaista, myös kuvien muodossa?

Lentäviä koiria ja rennon letkeitä paikallisia

Terkut Afrikasta! Pyrähdimme tänne Joonaksen kans pari päivää sitten viikoksi lekottelemaan palmujen alle, tarkalleen ottaen saarivaltioon nimeltään Seychellit. Hassua sinällään, etten tiennyt tulevani Afrikkaan vasta, kuin päivää ennen matkaa. Nolottaa… Tiesin kyllä minne päin maailmaa olemme suuntaamassa, mutta sitä en osaa sanoa, minne olin ajatellut Seychellien kuuluvan. Mukava yllätys tosin – Afrikkaan olen halunnut päästä jo pitkän aikaa! Opinpa myös samaisella Wikipedia-rallilla, että Seychellit ovat väkiluvultaan Afrikan pienin valtio sekä sen, että virallisia kieliä löytyy kolme: ranska, englanti ja seychellien kreoli. Ja täällä sitä nyt ollaan, täysin uudessa maanosassa sekä täysin vieraassa maassa.

seychellit

Wikipedia-lunttauksista huolimatta en voi vielä sanoa tietäväni taikka tuntevani millään tavalla tämän hetkistä matkakohdettani, mutta muutamia enemmän ja vähemmän relevantteja huomioita olen kyllä kerennyt tekemään. Tässä niistä muutama:

  • Ihmiset ovat todella rennon letkeitä. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään ja suurimmalla osalla näyttää olevan hyväntuulinen päivä meneillään. Jopa kulkukoirat näyttävät hymyilevän. Ei ihme, rannalla on ihanan viipyilevä tunnelma.
  • Kun saavuimme perille, satoi vettä aika rankasti. Lentokenttä on niin pieni, että kesti hetken, ennen kuin päästiin kipittämään lainehtivaa asfalttia pitkin sisälle itse terminaaliin, sillä kaikille isosta koneesta poistuville matkustajille tuotiin sateenvarjo lentokoneen portaiden alapäähän yksitellen. Välillä jono pysähtyi hetkeksi, kun jokainen varjo oli jo käytössä. Pian keltaliivinen henkilökunta kuitenkin kiikutti kädessään kymmeniä sateenvarjoja uusien ihmisten käyttöön ja jono pääsi jälleen liikkumaan. Niin sympaattista!
  • Taivalla lentelee tuon tuosta jättimäisiä lepakoita eli lentäviä koiria (joita kutsutaan täällä kylläkin nimellä flying fox), myös päiväsaikaan. Ei sillä tavalla päättömän näköisesti, kuten on totuttu lepakoita näkemään, vaan rennosti siiven lyönti kerrallaan. Aluksi en meinannut uskoa näkemääni lepakoksi, vaan ajattelin sen olevan joku eksoottinen lepakkoa muistuttava iso lintu. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että ensimmäinen ajatukseni oli ollut oikea ja taivaan sinessä liihottavat elikot todella olivat lepakoita. Lepakko näyttää siivekkäältä ketulta karvoine sekä korvineen.
  • Luonto on maaginen ja poikkeaa huomattavasti siitä, mitä olen tottunut näkemään esimerkiksi Aasiassa. Ympärillä kohoavilla kukkuloilla kasvaa sulassa sovussa palmuja sekä sellaisia savannipuita, joita olen nähnyt vain kuvissa. Lisäksi mielettömät pyöreän malliset kivimuodostelmat, joita näkyy joka puolella, näyttävät absurdin epätodellisilta. Aivan kuin jostain leffan lavasteista. Mietin tänään auringonlaskua ihastellessa, että koko näkymä ja fiilis on kuin jostain sadusta: kukkuloiden yläpuolella roikkuu hitaasti lipuvia auringon värjäämiä pilviä, kivimuodostelmat ja savannipuut kohoilevat siellä täällä ja juuri nousseen kuun alapuolella lentelee nuita ihmeellisiä koiramaisia lepakoita. Ainoastaan merenneidot puuttuvat rantavedestä, haha.

seychellitseychellitseychellitseychellitseychellitseychellit

Tämän hetkisiin suunnitelmiin ei kuulu muuta, kuin auringossa pötköttely sekä kaikilla mukaan raahaamillani vempaimilla kuvaaminen. Huomaa, että vuoden vaihteessa pidetty hengähdystauko teki todella tepposta meikäläisen kohdalla, sillä päässä virtaa jos vaikka mitä ideoita ja haluan tuottaa materiaalia niin paljoin kuin vaan suinkin kerkeän. Hommasin ennen matkaa myös itselleni dronen, joten odottakaapa vaan, kun pääsen jakamaan tänne cooleja ilmakuvia saarelta. Nyt kello juoksee jo puoltayötä, joten on pakko mennä nukkumaan. Kuullaan!

No filter – Koulukiusaaminenko oma vika?

“Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.”

Muun muassa näin laukoi Sysmän yhteinäiskoulun rehtori antamassaan haastattelussa koulukiusaamisesta. Kun luin artikkelin, en voinut välttyä kuvotukselta – olen nimittäin itse ollut juuri se erikoisemmin pukeutunut tyyppi ja joutunut esimerkiksi tästä syystä silmätikuksi koulussa milloin pillifarkkujen, milloin kuosillisten housujen takia. Tämän rehtorin mukaan olen siis itse aiheuttanut kiusaamisen ja oikeastaan se on ollut ymmärrettävää…

Anyways, halusimme Vienan kanssa molemmat ottaa koulukiusaamisen ihan ylipäätään puheeksi tämän viikkoisessa No Filter -jaksossa, kiitos vain innoitteesta Tuula Vuorinen. Kuunnelkaa jakso ja kommentoikaa mitä ajatuksia tämä teissä herättää. Mä todella toivon, että Suomen kouluissa suhtauduttaisiin kiusaamiseen vakavasti ja Tuulan kaltaiset ihmiset ymmärtäisivät, mitä kiusaamistilanteessa oikeasti kannattaisi tehdä sen sijaan, että sysätään syy kiusatun harteille.

 

1 7 8 9 10 11 12 13 145