Bataattiranskikset

bataattiranut1

Ensikosketuksen bataattiin sain vaihtarivuonna Jenkeissä, jossa bataatti on melko suosittu juures (ja jota muuten kutsutaan sielläpäin sweetpotatoksi, eikä suotta). Bataattiranskalaiset tekivät vaikutuksen jo silloin, mutta Suomeen palattua en ole niitä, tai muutakaan bataatista valmistettua ruokaa kertaakaan tainnut syödä. Paitsi eilen, kun tehtiin kavereiden kanssa yhdessä ruokaa, ja päädyttiin näihin makeisiin ranksalaisiin ja kotitekoisiin hamppareihin. Täytyy sanoa ettei itse tehtyjä hamppareita voita minkään ketjun burgerit!

Ranskisten valmistus on erittäin helppoa. Tosin tällä kertaa rapeudessa olisi voinut olla parantamisen varaa, mutta maku oli erinomainen! Suosittelen kokeilemaan, jos ei ole ennen tätä herkkua maistanut. Niin ja jos joku onnistuu saamaan enemmän rapeutta aikaan, jakakaa ihmeessä mitä kikkaa käytitte!

Bataattiranskalaiset

Bataatteja syöjien määrästä riippuen. Meillä oli 10 henkeä ja 4 bataattia meni.
Oliiviöljyä
Mausteita (esim. paprikajauhetta, suolaa, mustapippuria)

1. Pese ja pilko bataatit
2. Huuhtele ja liota pilkotut palat kylmässä vedessä (turha tärkkelys lähtee pois, ja ranskalaisista pitäisi tulla rapeampia)
3. Kuivaa ylimääräinen neste pois ranskalaisista
4. Laita palat asitaan/pussiin, lisää öljy ja mausteet, ja sheikkaa kunnes jokainen pala on saanut tarpeeksi maustetta pintaan.
5. Paista uunissa 225 asteessa, 30-40 minuuttia (tai kunnes ovat mukavan ruskeita)

bataattiranut2 bataattiranut3 bataattiranut4

No more hat problems

hatproblems1

Muistatte varmaan kun valittelin hattuongelmastani jonkin aikaa sitten. Eräänä päivänä menin jälleen Carlingsiin sovittamaan hattuja, toivoen niiden ihmeiden tapahtuneen, joista viimeksi kerroin (kertauksena vielä: toivoin joko pään suurenemista/hattujen pienenemistä). Niin oli kuitenkin päässyt käymään, että etsimäni päähineet oli myyty loppuun. En lannistunut, vaan menin kämpälle internetin ihmeelliseen maailmaan, ja ajauduin vaihteeksi nettikauppojen syövereihin. Zalandosta se sitten löytyi, navy lierihattu, eikä ollut hinnalla pilattu nimittäin reilut 30 euroa maksoin! Jäin jännityksissä odottamaan, josko tämä olisi se The Hattu. Eilen kännykkään tuli tekstiviesti, että hattu on saapunut ja hain sen pikapikaa sovitettavaksi. Eipä tainnut pääni kasvaa edellisestä hatun sovittamisesta, sillä tämäkin yksilö on himpun verran väljä päästä(vaikka kokoa s/m), mutta näyttää hyvältä eikä onneksi jokaisesta tuulenvireestä lähde lentoon. Lisäksi sain Carlingsin myyjältä hyvän vinkin suhuuttaa hiuslakkaa lakin sisälle, jotta pysyy paremmin takaraivolla. Sanoisin, että mission completed! Miltä näyttää teidän mielestä?

hatproblems2 hatproblems3

Kuvat: Arttu Poutiainen

Hattu: Topman
Takki: Forever 21
Collegepaita: Levi’s
Kauluspaita ja farkut: H&M
Kengät: Vans

PS. Innostuin tässä eräänä iltana muokkaamaan ulkoasua. Vaatii vielä pientä hienosäätöä ja sitten on näköiseni.

Elämäntaparemontin aika?

elamantaparemontti1

Olen elellyt viimeset vuodet kuin sika pellossa. Elämäntapani eivät ole ehkä olleet ne terveellisimmät ja mäkkiruokaa/eineksiä on kulutettu aika reilusti. Välillä olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja elänyt terveellisemmin kunnes olen taas repsahtanut siihen “helppoon” elämään, jossa ei tarvi välittää mitä suuhun laittaa tai kuinka usein urheilee. Valitettavasti se kyllä tuntuu kehossa, ja olen saanut tarpeekseni. Nyt nuorena on vielä suhteellisen helppoa muuttaa elintapoja, miten lie olisi nelikymppisenä. En halua edes miettiä, ja siksi on muutosten aika! Olen aloittanut lenkkeilyn monta kertaa, mutta aina huomaan kuukausien kuluneen ja lenkkien määrän suhteessa aikaan laskeneen kuin lehmän häntä. Eilen kävin kuitenkin pitkästä aikaa pienellä lenkillä. Täytyy sanoa, ettei se mitään herkkua ollut, mutta uskon että pikkuhiljaa alan pääsemään juoksemisen makuun ja toivottavasti pystyn nauttimaan siitä tunteesta vielä joskus. Olen niin sosiaalihiiri, että useimmiten lenkille lähtö kaatuu siihen kun ei kiinnosta lähteä yksin. Lenkkiseura on siis tervetullutta, heheh.

Lihaskunnolle tarvis myös tehdä jotain. Salille ei kiinnosta lähtä ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun en ole yhtään tuttu kyseisen skenen kanssa. Ajattelin kuitenkin näin alkuun tehdä kotikuntopiiriä, jospa sillä sais pientä tulosta edes aikaan. Jossain vaiheessa uskaltaudun ehkä myös salille. En halua aloittaa tätä elämäntaparemonttia liian radikaalisti, ettei käy taas kuten ennekin, ja ajadun takaisin vanhaan ja totuttuun. Siksi kerta tai pari juoksemista, sekä muutaman kerran kuntopiiriä viikossa saa riittää alkuun. Siitä on hyvä lähtä nostamaan ylöspäin.

Ruokailutottumuksia olen alkanut jo muokkaamaan pikkuhiljaa. Mäkkärit ja muut pikaruokalat koitan kiertää kaukaa, ja hyvin oon pysynyt suunnitelmissani so far. Nollatoleranssia en kuitenkaan aio ottaa, kunhan ei ole viikottaista. Tykkään ruuanlaitosta, siksi haluan alkaa kokeilemaan uusia reseptejä ja sitä myöten syömään paremmin. Ei siis enää pakasteruokaa, vaan tuoretta ja itsetehtyä. Kesällä on helpompaa syödä paremmin kun on paljon marjoja, vihanneksia ja muita tämän kauden herkkuja tarjolla. Lupaan kirjoitella myös tänne blogin puolelle hyviä reseptejä jos ja kun sellaisia tulee vastaan.

Nyt on Mustosen poika kirjoitellut suuria sanoja. Yritän tosissani saada puheet myös teoiksi. Informoin tänne, kuinka etenen. Peukut pystyyn, että selkäranka pysyy enkä lähde lipsumaan.

elamantaparemontti2 elamantaparemontti3