Rauhallista elämää

05/30/2019

Muuttaessani pois Helsingin ytimestä mietin paljon, mitenköhän tulen sopeutumaan siihen, etteivät kaikki palvelut olekaan kävelymatkan päässä tai kun ympärillä ei ole sitä hälinää ja vilinää, johon olen tottunut. Totunkohan suunnittelemaan elämääni julkisten kulkuvälineiden mukaan? Ja mitä jos oma rauha alkaakin ahdistamaan meitsiä, joka rakastaa kaupunkielämää? Yllättävää kyllä, muutos oli hyvin helppo enkä ole muutamaa tilannetta lukuunottamatta osannut kaivata takaisin keskustan vilskeeseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin – tykkään edelleen kaupunkielämästä, mutta tähän elämäntilanteeseen ja hetkeen pelkkä keskustassa pyörähtäminen riittää vallan mainiosti. Tuntuu ihanalta, kun voi aina palata takaisin omaan rauhaan.

Olen alkanut muutenkin nauttimaan rauhallisemmasta elämänrytmistä. Ehkä tämä liittyy myös vanhenemiseen, ken tietää. On ihanaa viettää viikonloppuja chillisti kotosalla muutamia ystäviä kylään kutsuen ja saunoen. Pitkään pelkäämäni asia eli mummoutuminen on selkeästi alkanut myös meikäläisen kohdalla, haha. Tykkään myös siitä, että luontoa on ympärillä enemmän kuin aiemmin. Eräänä aamuna pihallamme muun muassa laidunsi pari peuraa ja tällä hetkellä auki olevista ikkunoista kantautuu pelkästään lintujen laulua. Kuinka siistiä!

Kaiken hyvän on kuitenkin aina jossain vaiheessa tultava päätökseen, myös meidän ihanan aikuisuuslarpin täällä omakotitalossa. Vaikka tiedostin jo muuttaessa, että koko touhu tulee olemaan erittäin väliaikaista, enkä esimerkiksi ole saanut (tarkoituksella) vielä edes kaikkia laatikoita purettua, tuntuu pois muuttaminen superhaikealta. Mitäpä sitä kieltämään. Valtaisat neliöt, unelmien marmorivessa, sauna ja kylpyamme sekä vaatehuone on aika jättää taakse. Omaa pihaa unohtamatta. Tästä kerkesi muodostumaan koti, tärkeä paikka, jossa voi olla rauhassa.

Nyt on kuitenkin aika kääntää sivua, suunnata kohti uusia tuulia. Ihan mukavaa elämää tästä edespäinkin on luvassa. Oikeastaan ihan todella mukavaa. Ja varsin erilaista. Pysykää kuulolla, kerron pian, minne meikäläinen Kauniaisista läksi.

Suojaa auringonsäteiltä

05/22/2019

Kaupallinen yhteistyö: ACO

Mitkä kelit!! Mä en voi uskoa, että tänäkin vuonna saadaan nauttia tällaisista auringonottokeleistä jo toukokuussa. Meillä on täydellinen terassi täällä väliaikaiskodissa, jota kyllä kieltämättä tulee ikävä sitten, kun muutamme pois. Siksipä olenkin yrittänyt nyt nauttia ihka omasta pihasta näillä säillä niin paljon kuin vain suinkin töiltä sekä muilta kiireiltä kerkeän. Muun muassa sunnuntai kului lähes kokonaan auringossa köllötellen, jätskiä syöden ja hyvää musiikkia kuunnellen. Ihan parasta! Välillä oli tottakai pidettävä taukoa, ettei mene grillaamisen puolelle ja siksi toiseksi, että tuli niin tajuttoman kuuma, että oli pakko paeta sisälle viilentymään.

Olen aiemminkin jo puhunut täällä auringonottamisesta ja auringolta suojautumisesta, mutta kyseessä on niin tärkeä aihe, ettei siitä voi liikaa muistutella. Seuraa siis jatkoa ihonhoitoon liittyen: kuten ensimmäisestä kappaleesta käy ilmi, mä olen yksi niistä ihmisistä, joka voi aivan hyvin kuluttaa työpäivän verran aikaa esimerkiksi rannalla auringosta nauttien. Kerroin viimeksi myös siitä, miten olen aikuistuessa onneksi oppinut huolehtimaan auringolta suojautumisesta. Nuorempana tuli laiminlyötyä ihoa pelkästään ulkonäön takia: päivettynyttä hipiää saalistettiin usein hinnalla millä hyvänsä. En enää ikinä voisi kuvitella lähteväni kirkkaaseen auringonpaisteeseen ilman tarpeellista suojaa! Ihoni on varmasti saanut jo aivan tarpeeksi damagea tähän mennessä, joten haluan pitää huolen siitä, etten pala ja vaurioita sitä entisestään. Auringoltahan olisi itseasiassa todella fiksua suojautua myös muulloin kuin rantapäivinä, sillä varsinkin kesäaikaan ulkoillessa säteilyä tulee ihan yhtälailla tuntikausia putkeen paljaana oleville ihoalueille, kuin paikallaan makoillessakin. Mä itse pyrin laittamaan aurinkovoidetta aina, kun tiedän, että luvassa on auringossa oleilua pidempiä ajanjaksoja.

ACOn tuotteista nimenomaan aurinkotuotteet olivat entuudestaan tuttuja tuotteita meitsille. Olen käyttänyt ACO Sun Transparent Sprayta (SPF 30) viimeisimmillä matkoilla, sekä nyt tottakai myös näillä keleillä, kun aurinko on porottanut päivästä toiseen täydeltä teholta. Tykkään älyttömän paljon siitä, ettei öljymäinen suihke jätä ihoa yhtään tahmaiseksi, vaan se imeytyy tosi hyvin ihoon kosteuttaen samalla. Usein kun aurinkorasvoista jää nimenomaan rasvainen olo ja varsinkin vaatteiden kanssa se on pidemmän päälle inhottavaa. Tämä aurinkosuoja on täydellisen kevyt ja huomaamaton iholla. Se sisältää myös itseasiassa suojan molemmille UVA- ja UVB-säteille, ja mikä parasta, ACO Sun Transparent Spray antaa suojan samantien. Täykky tuote siis kärsimättömille (kuten mulle), jotka eivät malta odottaa aurinkorasvan imeytymistä. Valehelematta yks parhaista aurinkotuotteista, mitä olen koskaan käyttänyt!

Kasvoille kannattaa laittaa sille erikseen tarkoitettua aurinkovoidetta, sillä iho on kasvoilla eri laatuista kuin esimerkiksi jaloissa, jolloin on hyvä käyttää oikeita tuotteita oikeissa paikoissa. Otin Balin reissulle ensimmäistä kertaa käyttöön ACOn Sun Face Cream Anti-Age SPF30 voiteen, joka Sun Transparent Sprayn tavoin on kosteuttava sekä ihanan kevyt ja huomaamaton iholla. Tuotteessa on korotettu UVA-suoja, joka antaa parempaa suojaa ihon ennenaikaista vanhenemista vastaan. Sanokaamme siis heipat rypyille ja pigmenttiläiskille. Tykästyin kovasti tähänkin tuotteeseen ja tuolta reissulta asti voide on ollut käytössä aina, kun tarve on vaatinut. Ja hajuherkille (miksei nyt muillekin) muuten tiedoksi, että molemmat näistä meitsin lempiaurinkotuotteista ovat hajusteettomia.

Mulla olisi taas teille lukijoille kivoja uutisia, sillä teillä on mahdollisuus ostaa ACOn aurinkotuotteita Yliopiston Apteekin sivuilta 20% alennuksella. Kampanja on voimassa kuun loppuun (31.5.) asti. Käykääpäs siis poimimassa omat lempparinne ostoskoriin nyt, kun on aika taas kaivaa aurinkosuojat esiin kaapeista. Ja muistakaa nauttia auringosta niin paljon kuin pystytte, se tekee suojattuna hyvää niin mielelle kuin kehollekin.

Gone sailing

05/19/2019

Purjehtiminen on asia, mitä minun on pitänyt tehdä jo useaan otteeseen muutaman viimeisen vuoden aikana, mutta joka on syystä tai toisesta vain jäänyt. Meri on aina vetänyt puoleensa vaikkakin samaan aikaan myös hieman pelkään sitä. Olen kuitenkin katsonut frendieni purjehdusreissuja sydämet silmillä joka kerta, kun instagramissa on vilahtanut joku upea auringonlaskukuva mereltä. Nyt perjantaina oli vihdoin meitsin vuoro saada täyslaidallinen tuota upeutta, kun ystäväni kutsuivat mukaan yön yli reissulle lähisaaristoon. Odottavin sekä hieman jännittynein fiiliksin pakkasin vähän sitä sun tätä mukaani ja suuntasin satamaan tietämättä sen suuremmin mitä kannattaisi pakata mukaan.

Heti satamassa kävi ilmi mitä kaikkea olisi ollut ihan fiksua tuoda mukaansa purjeveneeseen: mitään hattua tai päähinettähän en tietysti ollut tullut ajatelleeksi, kun mantereella aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpöasteetkin kipusivat pariinkymmeneen asteeseen asti. Myös makuupussi yöksi on aivan kätevä juttu, mutta sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, haha. Onneksi ystävät auttavat hädässä ja loppujen lopuksi päästä löytyi lainahattu sekä peittö yöksi lämmittämään.

Otimme suunnaksi Iso-Vasikkasaaren aivan Matinkylän tuntumassa. Sää oli täydellinen, tosin ei purjehtimiseen, sillä tuulta ei ollut nimeksikään asti. Moottori sai hoitaa meidät koko matkan määränpäähän asti. Varsinaiseen purjehduksen makuun en siis päässyt, mutta sehän ei menoa haitannut. Nautin joka hetkestä.

Pääsimme perille kauniille saarelle juuri kun aurinko alkoi tekemään taikojaan taivaalla. Kaikkialla oli ihanan rauhallista eikä missään ollut merkkiäkään kaupungin hälystä. Aivan kuten ihana ihana Estholmen, myös Iso-Vasikkasaari sijaitsee ihan pääkaupungin tuntumassa (linnuntietä matkaa ytimeen on alle kymmenen kilometriä). Tuntuu aina vain yhtä uskomattomalta, miten kauniita paikkoja niin lähellä onkaan, jonne ei vain voi eksyä. Ellei omista venettä. Tai kavereita, joilla botski löytyy.

Mikään kunnon purjehdusreissu tämä meidän matka ei ollut, mutta aivan hyvä ensikosketus veneellä olemiseen meikäläiselle, joka ei ole aiemmin vastaavaa tehnyt (hyvä, että edes koskenut purkkariin). Olemme lähdössä parin viikon päästä isommalla porukalla viikoksi Italiaan purjehtimaan, ja nyt tiedän edes hintsun verran enemmän, mitä odottaa.

Iso-Vasikkasaari on Espoon omistuksessa oleva ulkoilusaari ja puitteet myös sen mukaiset: grillikotaa, vesivessoja, halkoliiteriä ja laituria riitti, joten retkeily oli tehty todella helpoksi. Auringon laskiessa väsäsimme törkeen hyvät burgerit nälkäisten vatsojen täytteeksi. Tunnit kuluivat huomaamatta nauraen ja laulaen niin, että pian olikin pilkkopimeää. Ainoastaan melkein täysikuu sekä muutaman veneen hytistä kantava kajastus valaisivat pimeää maisemaa. Oli aivan täydellistä!

Jossain vaiheessa yötä kömmimme hipihiljaa takaisin veneelle, jotta muut saaressa yöpyvät eivät heräisi. Oli aika pujahtaa pehmeisiin raitalakanoihin. Vene keinutti tasaisesti puolelta toiselle. Uni tuli nopeasti.

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena luoden kauniita varjoja veneen puupinnoille. Kömmin ylös kannelle heti herättyä ja mietin vain mielessäni, miten sairaan siistiä onkaan herätä saaresta, purjeveneeltä ja katsella kaunista merimaisemaa ensitöikseen. Nyt ymmärrän täysin, miksi niin moni hurahtaa veneilyyn. Kaikilla on hyvä fiilis ja jopa kaupasta ostettu täysappelsiinimehu maistuu taivaalliselta noissa maisemissa. En malta odottaa meidän Italian reissua…

Kävimme pienellä aamukävelyllä saarella, ennen kuin pakkasimme kamat ja lähdimme takaisin kohti Helsinkiä. Tällä kertaa tuulta oli jo sen verran, että saimme hetkeksi nostettua purjeet mastoon. Pääsin auttamaan purjeiden kanssa, sekä opettelin tärkeitä solmuja tulevaa viikon purjehdusta varten. Kyllä meikäläisestä vielä purjehtija koulitaan! Ja kyllä: purjehduskärpänen puraisi kyllä heti, vaikka aivan pintaraapaisun tällä kertaa koko touhusta sainkin. Upea viikonloppu takana, kiitos kamut!

Kuukausi myöhemmin

05/16/2019

Herranjestas, viimeisestä blogipostauksesta on tasan kuukausi aikaa! Päivittäminen on jäänyt osittain ihan vahingossa / ajan puutteen takia, mutta myönnettävä myös on, että jostain syystä pallo on ollut aivan tyhjä mikä tulee blogiini. Olen useaan otteeseen tullut tänne kirjoittamaan ajatuksiani, mutta en ole yksinkertaisesti saanut mitään järkevää aikaiseksi. En koe enää mielekkääksi kirjoittaa sitä sun tätä, mitä elämässäni onkaan juuri sillä hetkellä tapahtunut, sillä ne asiat tulee jaettua Instagramiin stoorien muodossa. Haluan postata blogiin harkitumpia tekstejä. Juttuja, joissa on jotain syvyyttä.

Asiaa on kyllä mistä haluaisin puhua: luonnoksissa odottelee postauksia niin omasta suhtautumisestani vaateteollisuuteen kuin pinnallisuuteenkin sekä muutamiin muihin aiheisiin siltä väliltä. En vain ole saanut muotoiltua ajatuksiani kasaan. Myös nykyisen kodin esittely on jäänyt tyystin ja pian on aika muuttaa jo seuraavaan. Mutta eipä siinä – vielä kerkeän kyllä. Ja aionkin. Elämä täällä isossa omakotitalossa on ollut nimittäin aivan ihanaa sekä yhtä aikaa todella absurdia. Tästä on kerennyt muodostumaan koti minulle ja Janitalle, vaikka kovin montaa kuukautta ei aikuislarppia olekaan takana.

Ja jos nyt kuitenkin hieman kerron peruskuulumisia tähän loppuun, sillä jotain niin sairaan siistiä tapahtui tänään, mistä en tod malta olla puhumatta: kävimme ACO-Gangin kanssa Ala-Ollin Alpakkatilalla tutustumassa näihin maailman sympaattisimpiin ja pehmeimpiin otuksiin, sekä myös harrastamassa agilityä niiden kanssa. Jos viime viikkojen kiire on saanut stressilevelit nousemaan turhan korkealle, niin alpakoiden kanssa touhuilu sai kyllä pahimmat stressilukemat laskemaan. Niin hämmentäviä ja samaan aikaan suloisimpia tyyppejä mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Voin suositella lämmöllä samaa terapiamuotoa kaikille.

previous 1 2 3 4 5 6 7 8 … 145 next