Heleyttävä ja tasapainottava ihonhoitosarja

Kaupallinen yhteistyö: ACO & Asennemedia

Saanko kertoa teille mun uusista lempi-ihonhoitotuotteista? Mä olen siis tänä vuonna osa ACO Gangia, jossa mukana on itseni lisäksi Jonna, Sara, Mari, Jenni ja Kaisa. Luvassa on paljon juttua ihonhoidosta sekä omista suosikeistani koko vuoden ajan niin Instagramissa kuin täällä blogin puolellakin. Kuten arvata saattaa, olen päässyt testailemaan kaikkia mahdollisia ACOn tuotteita, joista osa onkin entuudestaan jo tuttuja meitsille. Joukosta on myös löytynyt paljon itselleni uusia, aivan mahtavia ihonhoitotuotteita kuten muun muassa uusi ACO Pure Glow -sarja. Kyseessä on ihon epäpuhtauksia sekä ryppyjä vähentävä, normaalille ja sekaiholle tarkoitettu tuotesarja, joka sisältää Renewing Daily Cleanser -puhdistusvaahdon, mattapinnan jättävän Purifying Day Cream -geelivoiteen sekä hoitavan ja kuorivan Rebalancing Night Balm –
yövoiteen. Toisin kuin monet kuorinta-aineet, Renewing Daily Cleanser ei kuivata ihoa ja pro tip naisille, se myös poistaa meikin tehokkaasti. Sopii erinomaisesti iltaisin käytettäväksi puhdistamaan kasvot päivän aikana kertyneistä epäpuhtauksista.

aco pure glow

Aamun ihonhoitorutiinistani on tullut jo vakio, jolloin lisään kasvoilleni ensin Renewing Face Oil -öjyä heti suihkun jälkeen suojaamaan sekä kosteuttamaan. Öljyn päälle levitän Purifying Day Creamia, sillä se kosteuttaa kasvoja entisestään voiteessa olevan hyaluronihapon ansiosta estäen myöskin ihoa rasvoittumasta ja kiiltämästä. Tuote sopii meitsille tosi hyvin juurikin siitä syystä, että oma ihotyyppini rasvoittuu päivän mittaan varsinkin kasvoilta, jota vastaan tämä geeli nimenomaan tekee taikoja. En myöskään valita, sillä Purifying Day Cream estää ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä. Aivan mahtava 2 in 1 -tuote (anti-age & epäpuhtauksia vähentävä) jokapäiväiseen käyttöön. Tykkään lisätä sitä joskus myös keskellä päivää.

aco pure glow

Kolmas Pure Glow -ihonhoitosarjan tuotteista on iltaisin ennen nukkumaanmenoa lisättävä Rebalancing Night Balm, joka kirjaimellisesti antaa jokaiselle sitä halajavalle makoisat kauneusunet: yövoide kuorii kevyesti, jättäen ihon kirkkaaksi, pehmeäksi, sileäksi ja hehkuvaksi. Aamulla siis herää vuosia nuorempana prinsessana tai prinssinä. No ei nyt ihan, mutta oikeasti tämäkin voide estää näppyölöiden, epäpuhtauksien ja pintaryppyjen syntymistä. Itse koetan muistaa käyttää voidetta joka ilta, mutta myönnettävä on, että välillä ihonhoitorutiinini lipsuvat nimenomaan iltaisin. Skarpattava on!

aco pure glow

Sitten seuraavaan, ehdottomasti tällä hetkellä eniten käyttämääni tuotteeseen, johon olen rakastunut meidän ensimmäisen ACO Gang tapahtuman jälkeen: kyseessä on Rescue Mist, jota voi käyttää pitkin päivää kosteuttamaan sekä rauhoittamaan kasvoja. Ai että! Heti kun tuntuu, että tarvii pientä piristystä päivään, niin ei muuta kuin suihke esiin ah! Itse lisäilen tätä vähän väliä, sillä suihkeen superhienojakoinen, sumumainen koostumus on aivan täydellistä hellimään kasvoja. Ja jälleen pro tip naisille: Rescue Mistiä voi käyttää myös meikin päälle. Pullo kulkee myös näppärästi laukussa mukana missä ikinä menetkin.

aco pure glow

Kaikilla teillä blogini lukijoilla on nyt mahdollisuus ostaa itsellenne Yliopistollisen Apteekin sivuilta näitä ACO Pure Glow -ihonhoitosarjan tuotteita 15% alennuksella kuun loppuun (30.4.) asti. Käykää siis kurkkaamassa ja nappaamassa ostoskoriin itsellenne sopivat tuotteet.

Maalausilta ystävien kanssa

maalausilta

Tänään meillä on tupari-läksijäiset Janitan kanssa. Niistä ja tuosta mielenkiintoisesta nimestä lisää myöhemmin. Sen sijaan haluan kertoa ihan huikeesta illasta, jonka taannoin järkkäsin osana kaupallista yhteistyötä Kumala-viinien kanssa (huom. tämä postaus ei kuulu kaupalliseen osuuteen) ystävilleni. Kun sain tietää muuttavani tänne omakotitaloon, päätin järkätä viikottain jotain suureellista. Sellaisia illanistujaisia, joista olen aina vain haaveillut, mutta en esimerkiksi tilanpuutteen vuoksi ole voinut edes harkita. Yksi niistä on ollut maalausilta. Jokaisella on edessään kanvaasi, lasissa hyvää viiniä ja taustalla soi tietysti helposti lähestyttävää jazzia. Oman luovuuden rajoissa voi roiskia, piirtää, sutia tai olla tekemättä yhtään mitään. Pääasia on, että kaikilla on kivaa.

maalausilta
maalausilta

Täällä isossa omakotitalossa tilaa on vaikka kymmenelle taululle lattialla, joten nyt jos joskus oli otollinen tilanne kutsua kasa ystäviä paikalle taiteilemaan (tätä okt-lystiä kun kestää valitettavasti vain rajallisen ajan). Tarjottavaksi halusin helppoja naposteltavia, kuten juustoja, viikunoita, oliiveja, minisuolakurkkuja. Lisäksi tein itse maailman parasta lohicevichea Natan ohjeella (laitan reseptin erillisessä postauksessa myös omaan blogiini) yhdessä pomelosalaatin kera, joka upposi parempiin suihin alta aikayksikön.

maalausilta
maalausilta

Oli aivan parasta, kun kellään ei ollut kiire minnekään. Syötiin, maalattiin, juotiin, maalattiin vähän lisää, juteltiin… Just tällaista rentoa elämää mä olen halunnut tänne muuttaessani!

Meitsin taulu sai melkoisen hempeän sävytyksen, hieman vahingossa kylläkin. Ihan ei vielä ole hallussa eri värien suhteet saati niiden sekoittelut. Mutta ehkä tämä on ihan näin, lisää yllätyksellisyyttä ja taulusta tulee omaleimaisempi kun ei ole täysin visioiden mukainen.

maalausilta
maalausilta

Yksi ongelma tällaisessa maalausillassa kyllä on: yksi ilta ei todellakaan riitä mihinkään, vaan maalaamista, rupattelua ja syömistä voisi jatkaa tuntitolkulla. Siksipä me päätimme jo seuraavan päivän samanlaiselle iltamalle. Ehkä tästä täytyy ottaa ihan tapa, joka toistuu esimerkiksi kerran kuussa. Eli siis jos ei vielä ole viikonlopulle suunnitelmia, niin järkkääppäs itselle ja frendeille samantyylinen luova illanistujais-setti. Voin luvata, että on kivaa!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Nyt mä lähden järkkäämään tupareita.

Blondeilla on aina hauskempaa

Onko blondeilla aina hauskempaa? Siitä ajattelin ottaa selvää. Palataanpas ajassa taaksepäin siihen, mistä kaikki sai alkunsa. Aikalailla tasan vuosi sitten istahdin ensimmäistä kertaa parturin penkkiin tarkoituksena värjätä meitsin hiukset hieman eri sävyiseksi. Johannes ehdotti platinablondia, johon itse vastasin epämääräisellä pelon sekaisella huudahduksella, että pah ei todellakaan. Todellisuudessa ajatus oli erittäinkin houkutteleva, mutta en ollut valmis minkäänlaiseen radikaaliin ratkaisuun. Pelkäsin aivan liikaa muiden ihmisten mielipidettä. Niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Lähdin parturista hieman omaa väriä vaaleammilla, todella luonnollisilla raidoilla, joista tykkäsin kyllä paljon.

Vuosi vierähti, väri lähti ja meitsin mielessä pyöri ajatus tuosta Johanneksen ehdottamasta platinatukasta. Päätin tehdä haluamani ja varasin monituntisen ajan Kampaamo Kotosaan. Vaikka jälleen päähäni nousi mietteitä siitä, mitä ihmiset mahtaa ajatella tulevasta lookistani, päätin keskittyä siihen mitä haluan. Ja mä halusin vitivalkosen pellavapään!

Eilen oli the hetki eli pääpäivä (hehhe) eli aika identiteetin vaihtoon ja aamuruuhkista selvittyä istuin nakit silmien alla Johanneksen penkkiin odottavaisin fiiliksin. Pian olikin pää mäskissä eikä todellakaan enää paluuta entiseen. Pieni slaagi kävi kolkuttelemassa ovella ensivilaisun jälkeen, mutta monen tunnin prosessi ja odottelu palkitsi, kun näin lopullisen värin – ihan kuin olisin aina ollut blondi! Itseasiassa lapsena tukkani oli aikalailla saman värinen, joten periaatteessa aivan tuttu juttu tämä uusi blondi ilme, haha.

Kuvat: Vilma P

Voin kertoa, että uusi peilikuva sai aikamoisen hymyn kasvoille. Tämä muutos on ollut just sitä, mitä mä olen tarvinnut, tosin näin huikeeta lopputulosta en ole edes osannut kuvitella. Eilinen päivä kuluikin ihmetellessä ja kummastellessa joka kerta, kun jonkun peilaavan seinän tai kohdan ohi kävelin. Vielä menee varmastikin muutama päivä nykyisen lookin muistamiseen, kun viimeiset parikymmentä vuotta olen kuitenkin aina mieltänyt itseni tummatukkaiseksi. Mitä mieltä siellä ollaan meitsin uudesta ilmeestä?

Ongelmien määrä on vakio

Ei ilmeisesti ole hetkeä elämässä, kun kaikki olisi täydellisen hyvin. Tai okei, nyt kuulostan todella ankealta negistelijältä, jolle elämä avautuu edessä sysimustana epäonnistumisten ja ongelmien täyttämänä suona, ja haluan heti kumota tämän mielikuvan. Elämässäni suurin osa asioista on todella hyvin. Tarkoitan puhuessani enemmänkin elämän fyysistä puolta, eli esimerkiksi sitä, että jos ei joku flunssa ole päällä, niin vähintäänkin niska on tuhannen juntturassa. Tiedättekö mitä tarkoitan?

Ennen olin kuukausittain ainakin muutaman päivän verran kipeänä. Tähän on pitkälti varmasti vaikuttanut stressi, huono ruokavalio sekä liikunnan puute, sillä nyt kun olen näihin elämässä yllättävän suurta roolia näytteleviin asioihin kiinnittänyt enemmän huomiota, on kroppa voinut paljon paremmin laajempaa kuvaa katsottaessa. Sitä tilannetta en ole kuitenkaan vielä aikuisemmalla iälläni kohdannut, että hyvä olo jatkuisi viikosta toiseen kokonaisvaltaisena tunteena. Olenkin miettinyt, onko se edes mahdollista? Ja jos, niin miten tuohon ultimaattiseen unelmatilanteeseen voi päästä? Olisi ihanaa elää elämää huolettomasti kuten joskus lukioikäisenä. Paitsi ainiin, silloin kärsin reumaperäisistä nivelkivuista. Hups, aika kultaa muistot 😀

Palataan hetkeksi reilun viikon takaiseen: Balin reissulla kaikki meni periaatteessa tosi hyvin ja matka oli pitkästä aikaa vain ja ainoastaan kiva. Tosin ainiin: alkumatkasta kärsin ihme hengitysvaikeuksista, jotka muun muassa pitivät meikäläistä hereillä sekä myös hieman ahdistuneena öisin. Huonosti nukuttujen öiden vastapainoksi nuokuin päivisin. Myöhemmin kävi ilmi, että rintaranka oli jälleen ihan todella jumissa (kuten Seychelleillä), ja kun aloin venyttelemään, katosivat oireetkin aika nopeasti. Uni maistui hyvin. Noh, eipä aikaakaan kun seuraava vaiva jo ilmaantui: ratsastin pohkeet rullalle. Kirjaimellisesti. Nyt tiedän, ettei IKINÄ kannata mennä ratsastamaan shortseissa. Tätä haavaa hoideltiinkin koko loppureissun ajan, eikä esimerkiksi meidän ihaniin uima-altaisiin ollut enää mitään asiaa meikäläisellä. Kun nirhauma vihdoin alkoi parantua, sain omituisen ongelman vatsaan, jonka takia ravattiin lääkärissä niin Balilla, kuin myös heti kotiin palattua Suomen päässä. Että ihanaa, kun en ole ollut flunssassa kuukausiin.

En osaa sanoa, olenko vain ihminen, joka tuntee kaiken voimakkaammin kuin monet muut vai onko oikeasti ongelmien määrä vakio – jos ei ole flunssaa, niin joku muu asia on rempallaan. Sen tiedän, että meikäläisen mieli lähtee helposti laukalle, jos joku vaiva ilmaantuu ja sekös vasta ilakointia aiheuttaakin. Asian eteen olisi varmasti tehtävä paljon töitä henkisellä puolella, sillä uskon, että monet viime vuosien aikana ilmenneistä vaivoistani johtuvat jostain muusta, kuin todellisista fyysisistä ongelmista. Monilla vaivoilla on selkeä yhteys niihin ajanjaksoihin, kun olen ollut stressaantunut tai jotenkin muuten huonossa jamassa elämässä. Kuitenkin tuntuu, että ei ole kuukautta, kun missään ei tuntuisi mitään kolotusta tai vaivaa.

Kuvat: Janita Autio

Mutta kuten jo aluksi kirjoitin, on elämässäni asiat oikeasti tosi hyvin, enkä missään nimessä halua antaa valtaa liialle negatiivisuudelle. Siksi pyrin jättämään turhat miettimiset niin vähälle kuin osaan, vaikka se onkin todelta tuntuvan hädän äärellä hieman hankalaa (lue: kun uutisissa osuu silmiin otsikko, jossa lukee sanat kuolema ja kyseisellä hetkellä päällä itselläsi oleva vaiva ja olet vakuuttunut tilanteesi olevan täysin samanlainen)(tämä sitsueissön on saattanut tapahtua hiljattain elämässäni). Pyrin kuitenkin tekemään parhaimpani. Eiköhän tämä tästä!

1 3 4 5 6 7 8 9 145