Zalando Style Icon

2016_zalando_style_icon_male-5-of-7

Elämä osaa kyllä yllättää! Juuri kun olet saanut iskostettua päähän edellisen leuan pudottavan uutisen, tulee toinen: olen yksi neljästä suomalaisesta Zalando Style Icon Male -kategorian ehdokkaasta!! WÄÄÄÄÄÄ!!  Siis minä Arttu Ilari Mustonen, Pohjoisen (tarkalleen ottaen Limingan) kasvatti. Ette voi edes uskoa, kuinka otettu olen tästä älyttömän suuresta uutisesta! Huhhuh.. Tuntuu aivan hullulta olla samalla listalla niin isojen nimien kanssa! En kykene todellakaan kirjoittamaan pokerinaamalla, sillä pienikin ajatus ehdokkuudesta saa aikaan kutkuttavan jännityksen ja innostuksen mahanpohjalla. Meikäpojan pieni mieli on SUPERonnellinen tällä hetkellä. Toistan varmasti itseäni sanoessa näin, mut ehdokkuus merkitsee todella paljon: tehty duuni antaa nyt takaisin koko mitalla!!

Yksi suurimmista haaveista ja tavoitteistani, jota kohti koetan päivä päivältä kurottaa, on päästä tekemään blogia ammatimaisesti kansainvälisillä leikkikentillä. Tiedän, että tuohon tavoitteeseen on vielä pitkä matka, mutta jos joku, niin tämä Zalando Style Icon -kilpailu saattaisi mahdollistaa askeleen lähemmäksi kohti suurta unelmaa. Tästä syystä olisin äärettömän kiitollinen, jos te mahtavat lukijat kävisitte klikkaamassa äänen meikäläiselle. Teidän ansiosta olen tässä ja vain teidän tuella pystyn suuntaamaan eteenpäin. Siispä kiitos! <3 Niin ja tosissaan äänestämään pääsee tästä!

2016_zalando_style_icon_male-1-of-7 2016_zalando_style_icon_male-7-of-72016_zalando_style_icon_male-6-of-72016_zalando_style_icon_male-2-of-7 2016_zalando_style_icon_malePhotos by Janita Autio – editing by me

GLASSES: Borrowed from Janita SHIRT: Acne Studios (new) ; JEANS: Cheap Monday ; BOOTS: Dr. Martens

Blogi muuttaa

Follow my blog with Bloglovin

Niin on tullut jälleen aika ottaa askel eteenpäin blogin kanssa. Pitkään mietin omalle domainille muuttoa, mutta viimeistään yrityksen perustamisen aikoihin päätin, että haluan blogspot-päätteen pois blogin urlista. Ei siinä sinällään mitään vikaa ole, mutta koen, että pelkkä www.mustarttu.com on huomattavasti fiksumpi, helpompi muistaa sekä myös ammattimaisempi kuin tuo pitkä rimpsu, jonka alla olen jo reilun vuoden paukutellut menemään. Samoin blogin ulkoasu kaipasi hieman muutosta: en tykkää nykyisestä Lue lisää -toiminnosta, vaan haluan että postauksen näkee heti kokonaan ilman turhia klikkailuja (oletteko samaa mieltä?). Ja kun kerran muutoksia lähdetään tekemään, niin tehdään sitten kunnolla. Itselläni ei aika, ei kärsivällisyys eikä varsinkaan taidot riittäneet tähän kaikkeen, joten palkkasin fiksumman ihmisen tekemään hommat puolestani. Mahtava Ida on nyt reilun kuukauden vääntänyt uutta blogia kokoon ja kaikki alkaa olemaan pikku hiljaa valmiina. Koko pakka meni siis täysin uusiksi, ja olen super innoissani uudesta meiningistä.

Tänään illalla Ida hoitaa viimeiset hommat kuntoon, ja jossain vaiheessa tämän tai huomisen puolella uudet sivut aukeavat. Näin ollen nykyisestä osoitteesta ei ole mahdollista seurata meikäläisen kuulumisia enää tämän päivän jälkeen, vaan uusi blogi löytyy TÄÄLTÄ. Nähdään MUSTARTULLA!

Onnea on raflat

Jos joskus, niin tänään olen valmis viikonlopun viettoon. Viikonlopun, kun mitään ei tarvitse tehdä ellei tahdo. Olen elänyt jäniksen selässä viimeiset kolme viikkoa ja olo on sen mukainen. Silloin tällöin on ollut jokunen vapaailta (parhaassa tapauksessa kokonainen päivä), mutta suurimmaksi osaksi olen ollut liikekannalla aamusta iltaan. Kämppä on aivan räjähtänyt: nurkat täyttyvät pölypalloista, sänky on ollut petaamattomana niin pitkään kuin muistan ja likapyykki on pyykkikorin sijaan ripoteltuna ympäri lukaaliani. Onnea on ruokaan sidonnaiset tapahtumat, joita blogin ansiosta pääsee koluamaan. Kotitöistä nihkein eli tiskaus jää kätevästi pois päiväjärjestyksestä – kun kämpällä käy vain nukkumassa, ei myöskään astioita kerkeä kertymään.

Keskiviikkoiltana järjestettiin illallinen Pastorissa (ensimmäinen kerta kyseisessä raflassa). Suoraan Uudesta-Seelannista, Jackson Estaten viinitilalta oli paikalle saapunut Matt kertomaan tarinoita kotimaastaan ja tuotteestaan. Siinä me istuimme hämärässä valossa kera mukavan porukan, edessämme tarjottavista notkuva pöytä, korvat höröllä kuuntelemassa juttuja maailman toiselta puolen. Mieleen jäi jutut Pelle Peloton -henkisestä vanhasta herrasta Jackson Estatella, joka on ollut vähällä muun muassa polttaa niin talonsa, kuin myös itsensä rakennettuaan kilpaveneen moottorin pyykinpesukoneen rummusta (joka sitten kuumui vähän liikaa ja sytytti puisen veneen palamaan keskellä järveä). Kuulemma hauska veikko, joka ottaa avosylin kenet tahansa vastaan tiluksilleen. Päätin, että jonain päivänä otan suunnakseni tuon Suomeakin pienemmän kaukaisen maan ja lähden morottamaan Uuden-Seelannin omaa Pelle Pelotonta!


Photos by me.

Kiitos illallisesta Tom ja Matt! Kiitos myös Viena, Dorit, Stella ja Eeva seurasta!

Vatsalihakset ja reidet mintissä

Tukholma oli aivan mahtava – jälleen! Ensinnäkin, aurinko paistoi joka päivä kirkkaalta taivaalta ja lämpötilat keikkuivat parinkymmenen asteen hujakoilla. Olin varautunut kylmään syysilmaan, joten mukana ei tietenkään ollut minkäänlaisia kesähepeneitä. Positiivinen ongelma sinällään: vaatteista kun on helmpompi päästä eroon kuin saada paksumpaa päällepantavaa (tämäkin on eräällä reissulla koettu). Toiseksi, meidän reissuposse osottautui valtavan hauskaksi kokoonpanoksi! En muista milloin viimeksi olen nauranut yhtä paljon maha kippuralla. Vähintäänkin 8-pack kehittyi näiden muutaman nauruntäyteisen päivän jäljiltä. Jalkoja ei myöskään tarvitse hetkeen treenata, sillä kävelyä karttui kolmessa päivässä varmasti enemmän kuin muutaman arkiviikon aikana yhteensä.

Minne kaikkialle me sitten kävelimme? Vastaus on kaupoille ja kahville! Kyllä, pyörittiin ostoksilla kuin viimestä päivää, jonka lomassa olevia fika-hetkiä ei sovi unohtaa. Ensimmäisen päivän vintage-putiikkien jälkeen siirryimme penkomaan läpi ketjumyymälät, joita Suomesta ei löydy. Kolusin Weekdayn ja Urban Outfittersin hyllyt mitään sen kummempaa kylläkään löytymättä. Sen sijaan bongasin järjettömän hienon kauluspaidan Acnelta, joka sai lompakkoni hoikistumaan! My first ever Acne, yay! Tulette näkemään sen täällä myöhemmin. Illat pyhitettiin hyvälle safkalle ja rennolle hengailulle kuten lomalla kuuluu. Kiitos vielä reissuseurasta Peeta, Kaisu, Minni ja Viena. Kiitos myös Joonas, oli mahtava reissu!

Yhteenveto reissusta: vatsalihakset ja reidet on nyt mintissä.

Photos by Viena K

1 82 83 84 85 86 87 88 145