Oma saari

Kieltäytyisitkö, jos sua kysyttäis mukaan viikonlopun viettoon pienelle saarelle Espoon Suvisaaristoon? Ja siis niin, että koko saari olisi pelkästään teidän poppoon käytössä? Tuskinpa. Sain viime viikon lopulla aika extempore tällaisen kutsun, eikä kieltäytyminen ollut vaihtoehto. Niinpä pakkasin kimpsuni ja kampsuni perjantaina töiden jälkeen, ja suuntasin kohti satamaa yhdessä Vienan kanssa. Muut olivat menneet etukäteen purjeveneellä. Satamasta saimme moottorivenekyydin saareen ja matka taittui reilussa viidessä minuutissa. Vastassa odotti iloinen joukko ruoanlaiton parissa hääriviä ihmisiä. Katoimme pöydän monta sataa vuotta vanhaan venevajaan, josta oli suora näkymä peilityynestä myrskyäväksi aallokoksi muuttuneelle ulapalle. Nautimme illallista kynttilöiden valossa, tuulen pauhatessa vajan ulkopuolella. Kuukin nousi luoden siltaa suoraan venevajan oviaukolle. Tuntui kuin olisi hypännyt osaksi Myrskyluodon Maijan tarinaa.
Aamun valjetessa (kello 12:30) saaresta sai paremman otteen: olimme nimittäin saapuneet juuri ennen säkkipimeyttä, ja kokonaisuutta oli ollut vaikea hahmottaa. Päärakennuksen ja venevajan lisäksi saarella komeili kolme sympaattista nukkumamökkiä sekä sauna. Eniten aikaa tuli vietettyä sisällä päärakennuksen lasikuistilla, josta avautui näkymä puiden lävitse merelle. Oli ihanaa, kun ei tarvinnut miettiä mitään ylimääräistä. Sai vain nauttia ympärillä olevien ihmisten ja viiden koiran seurasta. Pystyi olemaan aivan tajuton, ajallisesti.
Tällä hetkellä istun sairaana sängyllä. Ehkä olin hieman alipukeutunut saari-ilmastoon. Toivon ainakin, sillä en halua uskoa, että olisin jälleen jostain napannut pöpön. Onneksi takana on mukavan rentouttava viikonloppu, ja kasa kuvia, joita pläräillä vaikka tylsyyteen asti. Päivän sanoja ovat peitto, sänky, nenäliinat ja inkivääri. Toivotaan, että menisi nopsaa ohi, edelleenkään kun en pidä kipeänä olemisesta.

Photos by me.

Kiitos Stella ja Jarski, Mari ja Santtu, Anu ja Juuso, Mikko, Dorit, Viena, Himmu, koirat sekä intendentti Tim!
PS. Lisää tietoa Estholmenin saaresta täältä. 

Poolopaitojen kulta-aika on täällä jälleen

Pääsin muutama viikko takaperin poimimaan itselleni mieleisiä vaatteita uudesta H&M Studio syksy/talvi 2016 -vaatemallistosta, joka muuten tulee kauppoihin syyskuun alkupuolella. Lähes jokainen vaatekappale oli ihan meitsiä ja valinnanvaikeus iski poikkeuksetta. Mallisto on yleisilmeeltään modernin klassinen ja tummanpuhuvan neutraali. Tummansinistä ja -vihreää löytyi useammasta tuotteesta harmaan ja mustan lisäksi, mutta myös ruskeanpunertavaa väriä oli käytetty paljon. Simppelit leikkaukset ja laadukkaat materiaalit – mitä muuta hyvältä mallistolta voi toivoa?

Mukaan showroomilta lähti muun muassa tummansininen, erittäin pehmeää matskua oleva poolo (ylläripylläri). Jos olette lukenut blogiani jo vuosi sitten, saatatte muistaa ylitsepursuavan rakkauden näitä korkeakauluksisia paitoja kohtaan – tilanne ei ole vieläkään muuttunut. Olen varma, että ilmojen kylmetessä tämä poolopaita tulee olemaan kovalla käytöllä. Ja ihan vain infoksi, poolokausi on täällä aivan näillä näppäimillä. Vapiskaa t-paidat!

Photos by Janita Autio

Turtleneck: H&M Studio A/W 16 (gifted)
Jeans: Weekday
Shoes: Dr. Martens

The Blog Awards 2016

Photo by Nata

Mä räjähdän!! MUSTARTTU on ehdolla The Blog Awards Finland -kilpailussa jahtaamassa Paras lifestyleblogi -titteliä. Kuullessani uutisesta leuka olisi todellakin pyörinyt lattialla ilman tiukkaa kiinnitystä kalloon. Sen sijaan pää löi tyhjää ja hymystä ei meinannut tulla loppua. Minun pikku-blogini on ehdolla lifestyle-kategoriassa kahden mahtavan blogin (WTD ja Tickle Your Fancy) kanssa. Aivan käsittämätöntä. Olen kirjoittanut seuraavat lauseet myös aiemmin blogissa, mutta kertaus on opintojen äiti: kun aloitin bloggaamisen reilu vuosi sitten, en osannut odottaa mitään. Varsinkaan minkäänlaisia ehdokkuuksia! Aloitin vailla päämäärää ilman harmainta aavistusta tulevasta, pelkästään omaksi ilokseni. Tykästyin touhuun kovin ja päätin panostaa tekemiseen enemmän. Yhtäkkiä asioita alkoi tapahtua…

Olen todella otettu kaikesta, mitä olen päässyt blogin ansiosta kokemaan ja tekemään, puhumattakaan teistä lukijoista tai The Blog Awards -ehdokkuudesta! Tämä ehdokkuus merkitsee minulle enemmän kuin pystyn sanoin kertomaan. Se on suuri kunnianosoitus. Jos hiljaisten kesäkuukausien aikana laskeutunut pöly ei ole vielä karissut harteilta, niin nyt se ainakin tapahtui. Meikäläinen on nimittäin täynnä tarmoa ja uutta energiaa, enkä malta odottaa mitä kaikkea tuleva syksy tuo tullessaan. Nyt kuitenkin vielä JIPPIJEE!

Ravuttomat

Ravuttomat rapujuhlat. Sellaiset järjestimme ystäväporukan kesken menneenä viikonloppuna Vienan ja Tuomaksen kesämökillä. Vähän niinkuin kesän päättäjäiset. Saunottiin tuntitolkulla, ja jopa minä uskaltauduin pulahtamaan viileään järviveteen. Ruoalla olisi syöttänyt pienen kylän, joka selvällä suomenkielellä tarkoittaa ettei nälkää tarvinnut nähdä. Vienan ja Ninan etukäteen valmistamat herkkupiirakat, Samulin ja Minnin keittämä tomaattikeitto, sekä yölliset hodarit katosivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön. Kyhäsimme superviihtyisän rakennelman kauniisti katetun ruokapöydän ympärille, joka oli kannettu pihan laidalle. Auringon laskettua valonauhat loistivat pöydän yläpuolella, ja tunnelma oli uskomaton! Naurettiin, laulettiin ja nautittiin lämpimästä kesäillasta aivan aamunsarastukseen asti. Sovittiin, että tästä tehdään perinne! Kiitos Viena ja Tuomas jälleen mökistä! Lisäksi kiitos Peeta, Nina, Jenni, Minni, Joonas, Paju ja Samuli parhaasta seurasta! 
*Drinks sponsored by Les Fumées Blanches

Photos by me and Viena K

1 … 85 86 87 88 89 90 91 … 145