Six hours in a cafè

sixhours1

Inspiraatio. Joskus sitä ei ole ollenkaan, joskus taas järkyttävät määrät. Yleensä se menee juuri niin, että kun tarvitsisi jotain materiaalia kipeästi, ei päässä pyöri mitään. Kun materiaalista ei ole pulaa, syöksee päästä inspiraatiota 100 kilometrin tuntinopeudella pitkin seiniä. Siksi tykkään pitää itseni kiireisenä. Paikalle jääminen syö luovuutta. Olen ihminen joka saa asioita aikaan muualla kuin kämpällä ja tästä syystä lähden mieluummin istumaan kahvilaan tai ihan vain kaupungille käveleskelemään. Myös muiden ihmisten seurassa inspiraatiota pulppuaa enemmän.

Kun kohdalle sattuu päivä, jolloin tuntuu ettei mikään ajatus kulje ja tekisi mieli hakata päätä seinään, tulee helposti sysättyä ajatukset muualle. Usein sitä jättää asiat roikkumaan ja toivoo tulevien päivien olevan inspiraatiorikkaampia. Todellisuudessa näissä tilanteissa on mahdollista kaivaa se inspiraatio ja luovuus esiin aivojen sopukoista. Täytyy nähdä pieni vaiva ajatusten eteen. Toki helpommin sanottu kuin tehty, mutta omalla kohdalla ainakin toimivaksi todettu. Muun muassa eilen oli päivä, kun en meinannut saada mitään aikaiseksi, ja to do -lista oli pidempi kuin nälkävuosi. Otin itseä niskasta kiinni ja lähdin tekemään rästissä olevia tehtäviä kahvilaan – kämpällä kun keskittyminen herpaantuu jokaisesta pienestä ärsykkeestä. Mukaan kahvilaan liittyi myös kiireinen valokuvaajaystäväni Janita. Molempien tietokoneet (myös päät) höyrysivät kuin viimestä päivää, ja saimme tehtyä mitä pitikin! Kaiken kaikkiaan istuimme kahvilan penkeillä reilu kuusi tuntia. Melkein kokopitkän duunipäivän verran siis. Kun sunnuntaina koittaa “vapaus” päivätöistä, olen vain ja ainoastaan itse vastuussa siitä, etteivät “vapaapäivät” kulu laiskotellen. Aion ottaa tavaksi suunnata pois kämpältä tietokoneen ääreen, jotta töiden tekeminen konkretisoituu ja saan mahdollisimman paljon asioita aikaan.

Ps. Oletteko koskaan kajonneet janoisina vesipulloon, joka ei ole teidän, mutta on sattunut tielle juuri sillä hetkellä kun nääntyminen on vain ajan kysymys? Meitsi on! Joku oli jättänyt kahvilan pöydälle pullollisen Novellea, enkä laiskana jaksanut raahautua vesihanalle. Hassua miten yhdestä puoleksi juodusta vesipullosta voi aiheutua niin paljon puistatusta 😀 Enhän mä tiennyt kenen tuntemattoman huulet ovat saattaneet pullon suuta koskea. Apua. Mutta otin kuitenkin hörpyn jos toisenkin, ja hengissä ollaan.

Inspiration. Sometimes you don’t have it at all and the other times it’s bursting out of you 100 km / h. Whenever you’d need some material nothing comes out of your mind. Then again if you have lots of stuff to put out and things to do, your brain is full of ideas. That’s why I like to keep myself busy. Staying still kills the innovation. I’m also a person who gets things done somewhere else than at home. Hence I’m often sitting in a cafés or just walking around town. Also being with other people gives me more inspiration.

Once you hit to a day when nothing feels to work and you don’t have a single idea in your head, it’s easy to run away. I’ve done it too many times. It’s true that not every day inspirational ideas come out from a head straight away. But it doesn’t mean you wouldn’t have them at all. It’s just a moment when you need to dig them out. It’s not easy but it works. Yesterday was one of those horrible days when you had to get things done but nothing came out from the mind. I decided to take the bull by the horns and left my apartment. I sat down for a coffee with my laptop. My busy photographer friend Janita joined me and we started to work. After six straight hours we left the café, both of us done with the needed tasks. I’ll have to do this more often!

sixhours2 sixhours3 sixhours4

Photos by Janita Autio
Editing by me

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on Pinterest

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *