Tämän viikkoisessa podcast jaksossa puhumme Vienan kanssa ulkonäköpaineista. Nykymaailma kun asettaa meille koko ajan enemmän paineita somen sekä muun median vaikutuksen kasvusta johtuen. Vaikka kehopositiivisuutta ja ihmisten tietoisuutta kaikenlaisia kroppia kohtaan pyritäänkin tuomaan enenevissä määrin esille, ei sitä karua faktaa pääse karkuun, että ulkonäköpaineet koskettavat lähes jokaista meistä.
Miten on asian laita miesten osalta – onko miehillä paineita oman ulkoisen habituksen suhteen yhtä paljon kuin naisilla? Entä voidaanko kehopositiivisuudessa mennä liian pitkälle?
Kuuntele ja kommentoi, mitä mieltä olet aiheesta!
Moi,
tää oli tosi hyvä jakso, ja tykkään muutenkin tosi paljon teidän podcastistä!
Miehilläkin on varmasti ihan tajuttomat ulkonäköpaineet, ja mulle vähän aikaa sitten taas kävi ilmi eräässä tapaamisessa, että itse asiassa esim. huippu-urheilijoillakin (kuten maajoukkuejalkapalloilijoilla) on tosi isot ulkonäköpaineet ja epävarmuutta oman kropan suhteen, mikä on hullua, kun taviksen silmissä kyse on oikeasti tosi timmeistä tyypeistä.
Lisäksi itse oon naimisissa varsinaisen “adoniksen” kanssa, minkä myötä sellanen lihaksikas mieskroppa on mulle ihan “tavallinen” juttu. Toisaalta samaan aikaan tää mun adonikseni on erittäin lyhyt (siis oikeasti lyhyt, 162 cm), mikä oli teini-iässä tosi iso kriisi (oon itse 5 cm pidempi), mutta nykyään ihan totaalisen merkityksetöntä – tai itse asiassa ei ihan merkityksetöntä, vaan nimenomaan rakastan miehessäni myös sitä, että hän on “samalla tasolla” itseni kanssa. Hauska juttu myös on se, että kadulla käännyn herkemmin kattomaan nimenomaan lyhyiden miesten perään eli toisin sanoen oman rakkauden myötä myös oma miesihanne on muuttunut sellaseksi, että lyhyet miehet viehättää omaa silmääni (ei että mulla olis tarvetta vilkuilla muiden miesten perään, mutta kyllähän sitä silti muita ihmisiä havainnoi :D). Eli ulkonäköihanteet on tosiaan ihan opittu juttu/yhteiskunnan luoma illuusio, josta toisaalta voi myös päästä eroon.
Lisäksi mulla on epäilykseni siinä, että naiset haluaa rinnalleen miehekkään ja ison miehen, jotta voisi itse tuntea olonsa naiselliseksi ja hoikaksi yms. Veikkaan, ettei kaikkien naisten itsetunto kestä sitä, että olisi pidempi tai painavampi kuin oma mies – ja siinä kyse on enemmänkin naisten omasta itsetunnosta. Hullua, että moni nainen voi kävellä oman onnensa ohi diskaamalla miehiä ihan vaan ulkoisten seikkojen takia (toki sama myös toisinpäin ja samaa sukupuolta olevien välillä)!
Lisäksi: Mitä vähemmän on itse vallitsevien ulkonäköihanteiden mukainen, niin sitä isompi potentiaali on tavallaan kasvattaa omaa itsetuntoa ulkonäön suhteen. En nyt tiedä, ymmärtääkö tästä, mitä tarkoitan, mutta itse ihailen tosi paljon sellasia ihmisiä, jotka ei tosiaankaan ole ihanteiden mukaisia, mutta joilla on tosi hyvä itsetunto ja tietynlaista itseironiaa. Se vasta viehättävää ja inspiroivaa nimittäin onkin! Mitä haastavammat lähtökohdat, niin sitä enemmän kasvun varaa ihmisellä on.
Ja pulkannaruista: niissäkin voi olla voimaa (mullakin on pulkannarut ja olin ennen voimaton ruipelo, mutta sitten innostuin leuanvedosta lajina ja nyt oon vähän vahvempi pulkannaru 🙂 ). Lisäksi itse pidän tosi siistinä ja mielenkiintoisena tietynlaista ristiriitaa ja sitä, ettei kaikki aina ole sitä miltä näyttää: laihakin voi olla vahva (joko fyysisesti tai ainakin henkisesti), naisellisen näköinen voi tykätä miehekkäiksi mielletyistä asioista, miehinen mies voi olla kätilö tms. Steretypioiden rikkominen on ihan parasta.
– Milla
Ps. Mun mielestä oot superkomea, vaikka isompana ansiona pidän, että vaikutat vieläpä tosi hyvältä tyypiltä!
Kiitos, tää oli tosi kiva kommentti! 🙂 paljon hyviä pointteja!!