Pääsin näyttelemään!

Jos sinulle soitettaisiin ja kysyttäisiin käväisemään mainosvideon casting-tilaisuudessa, voisitko vastata ei? Itse en ainakaan. Olen sitä mieltä, että elämässä täytyy kokeilla kaikkea (tai no ei nyt ehkä ihan kaikkea, mutta ymmärrätte pointin) ja kun sain kyseisen puhelun, tiesin heti vastauksen. Noin viikkoa myöhemmin olinkin matkalla castingiin hirvittävässä lumimyrskyssä. Itse casting kesti ehkä viitisen minuuttia kokonaisuudessaan ja yhtä vähän kuin tajusin mitä äsken oli juuri tapahtunut, tiesin mitkä olivat meikäläisen mahdollisuudet saada rooli. Mietin, että tulipahan kokeiltua, mutta aivan sama mikä lopputulos on. Silti jossain kroppani syövereissä toivoin saavani soiton seuraavalla viikolla.

Puhelin soi. Meikäläinen oli valittu rooliin. Nauratti! Viikon päästä olisin kameran edessä lausumassa pieteetillä harjoiteltuja vuorosanoja. Oli pakko soittaa muutamalle ihmiselle ja kertoa mitä oli juuri tapahtunut.

Koitti ilta jolloin kuvattaisiin. Olin flunssassa, mutta innoissani tulevan yön kuvauksista. En ole koskaan ennen ollut missään vastaavanlaisessa tilanteessa, joten pakko myöntää, että hieman jännitti. Lompsin kuvauspaikalle oikeastaan juuri yhtään tietämättä mitä tuleman pitää. Paikalla odotti kameraryhmä tiimeineen, ohjaaja, vastanäyttelijä sekä taustanäyttelijät, maskeeraaja ja puvustaja – valtava poppoo siis ihmisiä. Heti alusta asti kaikkien kanssa synkkasi onnekseni tosi hyvin, joten pystyin hengittämään ja rentoutumaan. Pian istuinkin jo kameran edessä.

Aluksi homma oli vähän kankeaa, mutta muutamien kertojen jälkeen näytteleminen, joksi tätä kyseistä hommaa voisi kutsua, lähti luistamaan paremmin ja paremmin. Oli ihan törkeen hauskaa! Välillä puhe sönkkäsi, välillä alkoi vaan naurattamaan ilman mitään syytä. Hyviä ottoja kertyi siinä rinnalla. Saimmekin hommat purkkiin aikaisemmin kuin etukäteen uumoiltiin. Pääsin kotiin yö kahden jälkeen, mutta uni ei todellakaan tullut heti, sillä päässä pyöri edelliset tapahtumat. Mietin, että tätä voisi tehdä kyllä useamminkin. En tiedä, tuleeko vastaavia hommia enää koskaan vastaan, mutta jos itse voin päättää niin ihan salettii tulee! Sen verran mielenkiintoista hommaa tuo oli näinkin pienen kuvaussession jälkeen. Eiköhän tässä voi oikeastaan jo alkaa odottelemaan Oscar-pystiä, haha. Kutsukaa mua näyttelijäx!

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on Pinterest

2 Comments

  1. Ah, näytteleminen. <3 Parasta ikinä. Kunhan lapset on vähän isompia, pitää ehdottomasti löytää taas aikaa tälle harrastukselle. Näyttelin nuorempana useamman vuoden. Salkkareissakin vierailin. :p Näytteleminen kuitenkin jäi kun kotikunta vaihtui.

    Reply
    • Arttu 12/12/2017

      Ehdottomasti takaisin tuon harrastuksen pariin kun vain mahdollista! 🙂

      Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *