Vanhat FB-kuvat

Jonkin aikaa sitten Instagramissa alkoi kiertämään hauska “haaste”, jossa oli tarkoituksena jakaa omia hassunhauskoja tai vaihtoehtoisesti niitä myötähäpeän hikikarpaloita pintaan nostattavia kuvia ajoilta, jolloin Facebook oli vielä kovassa huudossa ja about kaikki hetket elämästä jaettiin sinne. Itsekin olen tuota aikaa elänyt voimakkaasti, eniten ehkäpä Jenkeissä vietetyn vaihtarivuoden aikana. Joka kerta kun palaan Amerikan maankamaralle, nousee pintaan paljon muistoja omalta vaihtovuodelta. Päädyin jälleen selailemaan menneitä aikoja Facebookin, tai kuten silloin sanottiin, Facen ihmeellisestä maailmasta ja huhhuh mitä settiä sieltä löytyikään! Ei tunnu samalta elämältä edes nuo ajat.

Lähdetäänpä pahimmasta liikenteeseen. Tämä kuva on napattu Arkansasin osavaltion nuorten taiteilijoiden taidekilpailussa, jossa nappasin kotiin neljä pystiä. Koko aamu oli ollut ihan järkyttävä: nukuin pommiin, enkä kerennyt laittautua, mikä jo itsessään otti epävarman pikkupojan psyykkeelle. Lisäksi olin super epävarma omista taidoistani katsoessani muiden tyyppien töitä. Yhtäkkiä palkintojenjakotilaisuudessa voitin neljässä eri kategoriassa pystin ja olin ihan pöllämystynyt.

Tässä on meikäläinen niin sanotulla isolla kirkolla, USA:n pääkaupungissa Washington D.C:ssä. Oltiin ajettu autolla juuri mukavat 19 tuntia ennen tämän kuvan ottamista. Taisin tykätä collarista.

Jos kuuden vuoden takaisen Artun tyyli pitäisi kiteyttää johonkin, olis se ehdottomasti flanellipaidat. Hamstrasin flanuja joka liikkeestä, lempparini oli tottakai Hollister. Missä ikinä oltiinkaan shoppailemassa, Hollisteriin oli päästävä. Edes hiplailemaan flanelleita, sillä puljun hintataso ei ollut vaihtarille sopivammasta päästä.

Ja kuulkaa kyllä – meitsi on kokenut ihka oikean Amerikkalaisen graduationin. Siellä olen reippaana matkalla kättelemään koulun rehtoria, jolla oli hieman haasteita lausua koko nimi oikein.

Ja tässä vielä poseeraamassa onnellisen näköisenä meitsin Jenkki-koulun porteilla. Olipahan vuosi! Kaikkea hulluutta mutta myös hauskaa tuli koettua ja nähtyä.

Elämäni ensimmäinen ja (toistaiseksi) viimeinen kerta surffilaudan päällä. Päätettiin frendini Miksun kanssa vuokrata Losissa välineet ja lähteä tainnuttamaan aaltoja. Miksu oli tainnut olla tuolloin laudan päällä pari kertaa aiemmin, itse en ikinä. Reippaana poikana kuitekin ajattelin, että kyllähän minä nyt muutaman aallon osaan napata. Taisin alkuun pari saadakin niin, että röhnötin laudan päällä vatsallani. Sitten tuli jättiaalto (luultavasti ei mikään hirveän iso nyt kun tuota kuvan merta katsoo) joka kaatoi minut lautoineen päivineen, kieputti veden alla useamman kerran ympäri ja pääsipä vielä vääntämään kroppaa jotenkin kipeästi. Loppui meikäläisen surffailut siihen. Ja vielä nykyäänkin kyljessä tuntuu tietyssä asennossa sama kipu, minkä tuolta Los Angelesin merenpohjasta itselleni nappasin. Lääkäriin en ole toki koskaan jaksanut sen takia mennä.

Onnellinen nuorimies lempipyörän päällä, päässään legendaarinen viiksilippis, jota kieltämättä käytin about koko vuoden lähes päivittäin. Viiksiosuus hatusta oli tarraa, jossa oli alunperin kiinni irroitettavat viikset, jotka sai sitten tiedättekö sillälailla hauskasti nenään roikkumaan.

IG-kuvamatskuu. Grand Canyon oli ihan sairaan upee. Sinne täytyis vielä päästä uudestaankin!

Hypätäänpäs pari vuotta ajassa eteenpäin. Olimme viiden viikon road tripillä Jenkeissä frendiporukalla ja käytiin moikkaamassa meitsin vaihtariperhettä Arkansasissa. Tässä kuvassa voitte bongata myös toisen tutun tyypin, nimittäin Aution Jammikan kuvan etuvasemmalla. Siellä ryystetään kaikki niin onnellisena

Loppuun vielä kuva tilanteesta, jossa olin ehkä onnellisin tuon astisesta elämästä. Olimme Santa Monicassa viettämässä iltaa (eli shoppailemassa kuten siihen aikaan vapaa-ajalla kuului tehdä), olin just käynyt ostamassa elämäni ekat Raybanit ja muistan miten fiiliksissä olin jo pelkistä aurinkolaseista, mutta myös koko meiningistä ja Californiasta. Kuunneltiin katusoittajia, katsottiin auringonlaskua ja elettiin nuoruutta vailla huolia. Onnelliselta näyttää, vai mitä?

2 Comments

  1. Minna 09/13/2018

    Ei vitsi nää on hyviä!! En kyllä edes tunnistaisi äkkivilkaisulla sua, tuo viimeinen kuva alkaa näyttää jo tutulta. Hitsi että harmittaa, kun olen aikoinani poistanu omat kuvat IRC-Galleriasta. Sieltä ois löytyny vielä kultasempaa matskua ku Facesta!


    • Arttu 09/16/2018

      Joo, on tässä vähän ulkonäkö muuttunut vuosien varrella 😀 Ja siis sama homma täällä, IRC-Galleriassa olis ihan tajuttoman timanttista settiä, mutta myöskin poistanut sen joskus. Harmi! 😀


Comments are closed.