Blogeissa on kiertänyt tosi mielenkiintoisia tarinat vuoden yhdeksän parhaan IG-kuvan takana –postauksia, johon myös mä haluan antaa oman osani. Mä julkaisin tämän vuoden aikana yhteensä 214 kuvaa Instagramissa (tai okei, liian aikaista sanoa näin, koska luultavasti tulen kyllä vielä postaamaan kuvan jos toisenkin ennen vuoden vaihtumista), joista tykättiin 147 600 kertaa. Hullu määrä! Paljon on siis tullut tehtyä sisältöä itselle tärkeistä tilanteista, paikoista ja hetkistä ja haluankin raottaa teille hieman taustaa kuvien takaa. Here we go:
1. New York, my love! Oltiin Jantsan ja Mertsan kanssa pyörähtämässä muotiviikoilla viime syksynä, eikä sää ollut aivan koko aikaa täydellisen aurinkoinen kuin aikaisemmilla reissuilla. Kuten kuvasta näkyy, vettä oli ennen kuvanottohetkeä tullut kuin saavista ja tämän lätäkön bongattua halusin saada tällaisen hauskan heijastus-kuvan itsestäni. Janitan kanssa kauhealla kiireellä räpsittiin ja juuri parahiksi saimme kuin saimmekin kuvan otettua ennen kuin taivas repes uudelleen, eikä lammikko enää heijastanut ollenkaan.
2. En tiedä miksi sateenvarjot trendaa mun feedissä, mutta tässä jälleen ollaan sateen jälkeisissä tunnelmissa Janitan kanssa Lake Bledillä Sloveniassa, jossa olimme yhdessä Vilman ja Laurin kanssa. Olimme juuri nousseet jäätävän kylmästä, epätodellisen turkoosista vedestä ylös, kun Vilma alkoi spontaanisti räpsimään kuvia meidän kuivailuista. Tästä tuli niin maaginen! Jälkikäteen joku Vilman seuraajista tiesi kertoa, että tuolla vedessä asustelee valtavan kokoisia karppeja. En koskenut sen jälkeen turkoosiin veteen pikkuvarpaallakaan 😀
3. Tässä kuvassa olimme juuri saapuneet Levin Igluille yhdessä Saran, Henriikan, Joonaksen ja Teenan kanssa Peak Performancen vieraaksi, ja mä halusin välttämättä saada pikapikaa yhden kuvan meitsistä naatiskelemassa maisemista ennen seuraavaa aktiviteettia. Muistan, kun julkaisin tän kuvan seuraavana aamuna, ja kysyin reissuseuralaisilta monta kertaa, et luuleekohan jengi (etenkin äiti) meitsin olevan alkkis, kun on viinilasi kädessä “heti aamusta”. Todellisuudessa lasissa ei ollut edes viiniä 😀
4. Tämä hetki on jäänyt mieleen hyvin: olimme muutama päivä aiemmin saapuneet takaisin Suomeen pr-matkalta Sveitsistä ja meitsi oli spontaanisti ostanut itselleni elämäni ekan Guccin tuotteen palkintona siitä, että olin selvinnyt läpi aivan järkyttävän kevään. Vienan kanssa menimme kuvaamaan lämpimänä kesäpäivänä pari korttelia alaspäin asukuvia ja jos oikein muistan, niin tämä oli viimeinen julkaisu IG:ssa ennen mun kahden kuukauden lomaa kai-kes-ta. Se oli paras ja tärkein päätös ikinä!
5. Meidän reissu Koh Samuille Vilman, Laurin ja Janitan kanssa muutama kuukausi sitten oli ehdottomasti yksi parhaista tänä vuonna tapahtuneista matkoista. Tämä kuva on otettu hirveässä kiireessä just ennen kuin pimeys laskeutui täysin. Ja muistanpa vielä, että meitä taidettiin huhuilla tuossa vaiheessa jo illalliselle, mutta tiedättehän, you gotta do what you gotta do. Hahah.
6. Synttärikuva meitsistä niinikää Koh Samuilta, päivää ennen pääpäivää eli 25-vuotissynttäreitä. Tuo meidän rannalla palmusta roikkunut liaani oli muuten ihan huikea, mutta alkoi pyöriä kuin hyrrä heti, kun sen kyytiin hyppäsi. Voitte varmaan arvata, kuinka huono olo tulee, jos normaalissa keinussakin saa pidätellä purjoa sisällä koko ajan. Mistä johtuu, että vanhemmiten pää ei kestä mitään heijaavaa/pyörivää liikettä?!
7. Tässä kuvassa on käytetty oikean kuvakulman ja rajauksen taktiikkaa. Voin nimittäin kertoa, että oli muutama muukin ihminen tuolla Riomaggioren rannassa ottamassa itsestään kuvaa taustalla näkyvän värikkään talomeren edessä auringonlaskun aikaan. Ja kun tuo kalliopläntti oli oikeasti tosi pieni, eli tässä kuvassa näkyvä tyhjä tila oli kaikki mitä tarjolla oli. Anyways, ihan yks mun lempparipaikoista ja näkymistä, ihmismassoista huolimatta!
8. Jälleen yksi sateen jälkeinen hetki meikäläisen feedissä. Tämän on Sveitsin matkalta, Pilatus-vuoren huipulta. Koko päivänä aiemmin emme olleet nähneet mitään muuta kuin harmaata, nimittäin sankat sadepilvet olivat saartaneet meidät totaalisesti reilun 2000 metrin korkeuteen. Kesken illallisen sade loppui ja pilvet väistyivät, josta syystä tilanne oli hyödynnettävä. Niinpä kirmasimme äkkiä koko bloggaajakonkkaronkka ottamaan ilon irti kirkastuneesta säästä juuri parahiksi auringonlaskun aikaan. Henriikan kanssa uhmasimme vuoria ja kipitettiin pitkin kapeaa polkua jyrkänteen reunalle josta avautui MIELETÖN maisema Luzernin kaupunkiin! Jälkikäteen mietittynä ehkä asteen liian rohkeaa, johtuen juuri sateesta, sillä jos jalka olisi luiskahtanut väärässä kohtaa, olisi se ollut bye bye. Mutta pakko sanoa, että kaukaa kauhuissaan tilannetta seuranneille tuo “nyppylä” näytti huomattavasti hurjemmalta mitä oikeasti oli. Enkä mä ikinä lähtisi kekkaloimaan puolenmetrin levyiselle maakaistaleelle rotkon viereen kuvien takia, ihan niin uhkarohkea en ole.
Toinen mun mielestä hauska fakta tämän kuvan takaa on, ettei tämä ole täysin aito. Hups. Vaakakuvassa näkyi kaunis pilvenhattararykelmä, pystykuvassa ei. Halusin laittaa instaan pystykuvan ja pilvenhattarat. Tässä lopputulos. Aikamoinen huijari. Voisin kirjoittaa aivan oman postauksensa kuvien manipuloinnista.
9. Tässä ollaan syksyisellä Somersbyn järjestämällä Lapin matkalla. Mä makasin lasi-iglussa omassa vuoteessa järkyttävässä horkkakuumeessa, kurkku orastavan angiinan takia aivan tukossa ja niin rikki, kun en voinut lähteä muiden matkaan revontulia bongailemaan. Onnekseni sain saman shown sänkyyn asti ja vieläpä siitä kuvan ikuistettua. Kaikessa karmeudessaan tuo ilta oli todella ikimuistoinen!