Aurinko lämmittää iholla. Kehon yli kulkeva tuulenvire viilentää juuri sopivasti. Avaan silmät, mutta joudun sulkemaan ne yhtä nopeasti kuin avasinkin – aivan liian kirkasta. Kopeloin kädellä vieressä olevaa pöytää aurinkolaseja hamuten. Käteen tarttuu mustat Raybanit, jotka sujautan silmien suojaksi. Kurkistan varovaisesti silmäkulmasta. Paljon parempi. Sormista on tosin jäänyt valtava aurinkorasvatahra linsseihin niin, että ympärillä aukeava maisema on kuin ohuen seitin peitossa. En jaksa välittää, pyyhin sen myöhemmin. Mikään ei häiritse tällä hetkellä. On hyvä olla.

Matka Seychelleille oli pitkästä aikaa kunnon löhöloma. Tai no kyllä mä luin sähköposteja säännöllisen epäsäännöllisesti aurinkovarjon alta cokista siemaillen, hoidin tarvittavia asioita kuntoon sekä suunnittelin tulevien kuukausien töitä etukäteen valmiiksi. Eli sillä tavalla lomaa en pitänyt, mutta tarkoitan, että peppu pysyi päivittäin aikalailla koko auringon ylhäälläoloajan kiinni meidän hotlan rantatuolissa. Ennen matkaa olin kyllä tehnyt jos vaikka ja mitä suunnitelmia oman pääni menoksi, mutta kun reissaa muidenkin, kuin omien alteregojensa kanssa, täytyy kuunnella myös matkaseurueen mielipiteitä. Ja kyllähän tänne kerkeää toistekin ihailemaan pikkiriikkisiä paratiisisaaria. Tällainen allashengailu olikin juuri ehkä se, mitä olen kaivannut. Suomeen palatessa kun alkaa melkoinen kuukausi ja nyt on hyvä purkittaa energioita talteen niin paljon, kuin vain suinkin on mahdollista.

Vielä on pari päivää aikaa varastoida d-vitamiinia ja lämpöä talteen paukkupakkasten varalle, mikäli sellaiset vielä toivottavat tervetulleeksi kotiin palatessa. Ajattelin tilata kohta mango-passion smoothien ja ryystää sitä oikein antaumuksella, nauttia jokaisesta kulauksesta. Ehkä otan myös pienet nokkaunet tuulenvireen pyyhkiessä ylitseni.