Olen elellyt viimeset vuodet kuin sika pellossa. Elämäntapani eivät ole ehkä olleet ne terveellisimmät ja mäkkiruokaa/eineksiä on kulutettu aika reilusti. Välillä olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja elänyt terveellisemmin kunnes olen taas repsahtanut siihen “helppoon” elämään, jossa ei tarvi välittää mitä suuhun laittaa tai kuinka usein urheilee. Valitettavasti se kyllä tuntuu kehossa, ja olen saanut tarpeekseni. Nyt nuorena on vielä suhteellisen helppoa muuttaa elintapoja, miten lie olisi nelikymppisenä. En halua edes miettiä, ja siksi on muutosten aika! Olen aloittanut lenkkeilyn monta kertaa, mutta aina huomaan kuukausien kuluneen ja lenkkien määrän suhteessa aikaan laskeneen kuin lehmän häntä. Eilen kävin kuitenkin pitkästä aikaa pienellä lenkillä. Täytyy sanoa, ettei se mitään herkkua ollut, mutta uskon että pikkuhiljaa alan pääsemään juoksemisen makuun ja toivottavasti pystyn nauttimaan siitä tunteesta vielä joskus. Olen niin sosiaalihiiri, että useimmiten lenkille lähtö kaatuu siihen kun ei kiinnosta lähteä yksin. Lenkkiseura on siis tervetullutta, heheh.

Lihaskunnolle tarvis myös tehdä jotain. Salille ei kiinnosta lähtä ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun en ole yhtään tuttu kyseisen skenen kanssa. Ajattelin kuitenkin näin alkuun tehdä kotikuntopiiriä, jospa sillä sais pientä tulosta edes aikaan. Jossain vaiheessa uskaltaudun ehkä myös salille. En halua aloittaa tätä elämäntaparemonttia liian radikaalisti, ettei käy taas kuten ennekin, ja ajadun takaisin vanhaan ja totuttuun. Siksi kerta tai pari juoksemista, sekä muutaman kerran kuntopiiriä viikossa saa riittää alkuun. Siitä on hyvä lähtä nostamaan ylöspäin.

Ruokailutottumuksia olen alkanut jo muokkaamaan pikkuhiljaa. Mäkkärit ja muut pikaruokalat koitan kiertää kaukaa, ja hyvin oon pysynyt suunnitelmissani so far. Nollatoleranssia en kuitenkaan aio ottaa, kunhan ei ole viikottaista. Tykkään ruuanlaitosta, siksi haluan alkaa kokeilemaan uusia reseptejä ja sitä myöten syömään paremmin. Ei siis enää pakasteruokaa, vaan tuoretta ja itsetehtyä. Kesällä on helpompaa syödä paremmin kun on paljon marjoja, vihanneksia ja muita tämän kauden herkkuja tarjolla. Lupaan kirjoitella myös tänne blogin puolelle hyviä reseptejä jos ja kun sellaisia tulee vastaan.

Nyt on Mustosen poika kirjoitellut suuria sanoja. Yritän tosissani saada puheet myös teoiksi. Informoin tänne, kuinka etenen. Peukut pystyyn, että selkäranka pysyy enkä lähde lipsumaan.