Nyt jos on nälkä, tai ruoka ei jostain kumman syystä kiinnosta, niin suosittelen skippaamaan tämän postauksen. Luvassa on nimittäin enemmän herkullisia ruokakuvia kuin laki sallii. Kuten osa varmaan tietää, viikonloppuna vietettiin Taste of Helsinki -ruokafestareita. Itse olin ensimmäistä kertaa ikinä mukana festareilla, vieläpä osan ajasta työn merkeissä Mellakan kautta. Menimme Natan ja valokuvaaja >Petri Lyytikäisen kanssa alueelle heti torstaina kuvaamaan läpi kaikki ruoka-annokset, joita oli yhteensä 39 kappaletta! Petri kuvasi, minä ja Nata juostiin vesisateessa hakemassa ruokia kuvattavaksi. Järkyttävästä kaatosateesta huolimatta saimme jokaisen ruokataideteoksen ehjänä perille, kuvatuksi ja tottakai loppujen lopuksi myös syödyksi. Ja siis kyllä, söimme jok’ikisen herkun mitä festareilta pystyi markoilla ostamaan, sillä eihän kuvattavia annoksia voinut pois heittää. Lisää tätä duunia!

Mielestäni Taste of Helsinki on aivan mahtava tapahtuma: parhaat ravintolat on koottu yhdelle alueelle, ja jokaisesta kojusta löytyy pieniä maisteluannoksia suhteellisen edulliseen hintaan: ei tarvitse hassata hurjia määriä rahaa päästäkseen kokeilemaan huipputason ruokia. Tämänvuotisesta ravintola-kaartista, johon kuului muunmuassa Ask, Muru ja Grön, jokainen oli itselleni entuudesta tuntematon. Toisin sanoen, tutustuin torstaina 10 uuteen raflaan!

Jokaisen annoksen maistettuani voin sanoa, että ainoastaan pari settiä oli sellaisia, mitä en itse ostaisi. Aika hyvin siis ihmiselle, joka saattaa ehkä olla pikkiriikkisen nirso. Tai okei, parempi sanavalinta on epäileväinen. Minun makunystyröille suurin osa annoksista oli varsin tasavertaisia. Muutama safka nousi kuitenkin yli muiden: Bistro Omatin jälkiruoka, joka sisälsi lehtikuohu-sabayonia, mansikkasalaattia ja lakritsimarenkia, oli aivan poskettoman hyvää! Oisin voinut ahmia näitä jälkkäreitä vaikka kuinka monta putkeen. Toinen mieleen jäänyt annos oli Restaurant Ö:n (joka muuten on ensimmäinen ulkomaalainen rafla ToH:ssa ikinä) selleri-annos. Selleri usein mielletään maultaan epämiellyttävän voimakkaaksi, enkä itsekään ole ikinä ollut paras ystävä tämän vihanneksen kanssa. Ö:n annoksessa epämiellyttävyydestä ei ollut mitään tietoa, ja kaikki maut mitä suuhun sai olivat aivan mielettömiä! Vielä yksi maininnan arvoinen annos oli hieman erilainen muihin verrattuna, nimittäin Tocan Aranchini-pallero pestolla. Kyseessä on siis friteerattu risottopallo, joka on kaikessa rasvaisuudessaan ja juustoisuudessaan todellakin kielen mukanaan vievä

Kiitos seurasta kaikille teille kenen kanssa aikaani vietin, etenkin dream teamille Natalle ja >Petrille! Ei olisi voinut ensimmäinen kerta Taste of Helsingissä parempi olla!

Photos by me and Nata