Joskus kesken kuvan tulee aivastus. Toisinaan (eli useimmiten) adhd ottaa vallan, eikä paikallaan pysyminen vain onnistu. Silmät luppasee ja suu elää omaa elämäänsä. Tässä näitä täydellisen kauniita hetkiä ikuistettuna, olkaat hyvät!

Kaikin puolin aidon iloinen kuva. Mutta siitä en ole varma, kuinka kaunista aito ilo loppujen lopuksi onkaan.Eteerinen blogipose.Kun sormi ei riitä.“Otetaan nyt nämä kuvat vaan äkkiä”Kahvilla. Selkeesti.Olin aina koulun liikuntatunneilla ihan surkea ottamaan koppeja. Tällä kerralla onnistuin.“Näin iso”. Mutta mikä?Seli seli seli.Kieli-Game is strong! En tiedä onko Nykissä ollut kuivat huulet, vai miksi näitä lipomiskuvia löytyi niin paljon. Tässä pari niistä.Jatkuu.Nyt on jotain rivoa mielessä…“Arttu sun täytyis hymyillä enemmän kuvissa”. More is more.Luulin olevani hauska. Olinkin hauska ja komea.Ja tämän teoksen nimi on “In the middle of aivastus”.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!