Jos kalenterissa on tilaa spontaanille yhden yön reissulle, täytyy silloin lähteä. Näin kävi viime viikolla. Lähdimme Hankoon, Helsinkiä pakoon aivan kuten Kasmirin biisissä lauletaan, sillä Hanko on tunnetusti yksi Suomen mageimmista kesäkaupungeista sekä lisäksi aivan lyhyen ajomatkan päässä Helsingistä. Tajusin vasta perille päästyäni, etten ole ikinä aiemmin Hangossa käynyt. Luulin kyllä kovasti käyneeni ja ilmeeni olikin aikamoinen kun vastassa ei ollutkaan se näkymä, joksi olen Hankoa kuvitellut. Ihan vain tiedoksi, että olen käynyt Tammisaaressa ja sekoitin nämä kaksi mestaa keskenään… Hävettää…

Hanko oli ihana! Vielä ei ollut kovin montaa ihmistä saapunut kesästä nauttimaan, mutta toisaalta oli vasta maanantai, joten ei ehkä näin toukokuussa se vilkkain Hankopäivä muutenkaan. Se ei suinkaan haitannut. Makaronitehtaan pasta maistui oikein maukkaalle, vaikkei terassilla juuri muita ihmisiä ollutkaan. Myös auringonlasku typötyhjiltä kallioilta näytti erittäin hyvältä meren ja mielen ollessa sopusuhdassa tyyneytensä kanssa. Muutama rahtilaiva teki lähtöä, yksi piisami polskutteli edessä olevalta saarelta mantereelle ja saimmepa seurata myös yksinäisen joutsenen ruokailua lähietäisyydeltä. Oli aivan täydellistä katsella tyyntä maisemaa kaikessa hiljaisuudessa, kunnes valo vähitellen alkoi loppumaan merkkinä siitä, että oli aika suunnata nukkumaan yhteen Hangon sympaattisista pitsihuviloista. Villa Maijan puhtaissa lakanoissa uni maistui paremmalle kuin pitkään aikaan. Tänne täytyy päästä pian uudelleen!