Ihmeiden aika ei näköjään ole ohi. Menin ja ostin nimittäin salikortin. Tuosta vaan, yks yllättäen. Tai no tarkemmin mietittynä ei kovinkaan yllättäen, sillä olen viimeisen kahden vuoden ajan joka tammikuu sanonut ostavani “tänä vuonna” tuon kortin onneen ja hyvään elämään. Vuonna 2017 aika oli ilmeisesti kypsä.

Viime viikon keskiviikkona, laskiaispullien jälkeisessä mielentilassa eksyin erään onnenkortteja (=salikortteja) tarjoavan yrityksen nettisivuille ja sen enempää miettimättä liityin jäseneksi. Pari tuntia myöhemmin olin salilla pyörimässä jättisuuri kysymysmerkki pään päällä. Voin kertoa, ettei hikiset kuntosalit ole kovinkaan tuttuja meikäpojalle. Pakko myöntää, että jännitti mennä, vaikka tiedänkin, ettei ketään oikeasti kiinnosta muut salilla kävijät. Mutta silti – kaikki tuntuvat niin rutiininomaisesti menevän laitteelta toiselle ja nostelevan painoja ties missä asennoissa, kun taas itsellä ei ole mitään hajua mistään. Sitä yrittää vain parhaansa mukaan näyttää mahdollisimman vähän aloittelijalta ja saada samalla jotain muutakin liikettä, kuin juomapullon korkin pyörittelyä aikaiseksi.

Nyt on pahin, eli ensimmäinen kerta ja järkyttävät lihaskivut takana. Sali-lyfe ei vielä maistu kovinkaan kummoiselta, mutta eiköhän se tässä kertojen karttuessa ala ottamaan valtaa elämästäni. Heitän villin veikkauksen, että MUSTARTTU on puolen vuoden kuluttua suurta suosiota nauttiva fitness-blogi. Ken tietää. Ihmeitä kun voi tapahtua.

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

TRANSLATION: Surprise surprise. I just got a license to a gym last week. I would like to say all of the sudden but can’t because it’s been my plan since January 2015. Now it was obviously right time for that and I’m excited! Can’t even think how I’ll be feeling in a few months. Probably puffy as heck. Possibly. Maybe. Or maybe not. We’ll see!