Se on syksyn merkki, kun meikä-Mustonen huomaa eksyvänsä harva se päivä selailemaan erinäisiä saitteja halpojen lentojen toivossa: ulkona ei ookkaan enää niin lämmin, ja lämpö alkaa kiinnostelemaan enenevissä määrin päivä päivältä. Päässä pyörii muistot menneistä reissuista ja melkein vahingossa eksyy takuulla matkakuumeen nostattavien videoiden ja kuvien pariin. Se on menoa se.

Olen elänyt menneet vuodet töitä tehden ja reissaten. Ei ole yhtään liioteltua, jos sanon eläneeni jossain vaiheessa vain reissuille. Toki elin myös täällä Suomessa, mutta tiedossa oli aina uusi reissu edellisen päätyttyä tai vähintäänkin pian sen jälkeen. En kestänyt ajatusta siitä, ettei tulevaisuudessa ollut mitään, mitä odottaa (ja tämä tarkoitti ulkomaanmatkaa). Voin kertoa, että kävi hieman raskaaksi: Suomessa eläminen ei tuntunut miltään, ja paluu kotiin oli lähes poikkeuksetta ahdistava – myös viimeksi, kun saavuin pidemmältä reissulta Aasiasta. Kun keväällä/alkukesästä asiat alkoivat lutviutumaan elämässäni paikoilleen, huomasin, ettei hyvän olon tuntemiseen tarvinnutkaan olla matkaa tiedossa. Sain oman kivan asunnon, aloitin uudessa erittäin mielenkiintoisessa työpaikassa ja blogihommat rullasivat kivasti. Elämä Suomessa ja Helsingissä tuntui ensimmäistä kertaa aivan täydelliseltä. Mitään sen suurempaa ei puuttunut ja tajusin, kuinka mahtava kaupunki Stadi on! Paljon ollaan siis tultu tuolta parin vuoden takaisesta, kun mikään ei tuntunut miltään.

Se, että olen oppinut elämään ja nauttimaan arjesta täällä Suomessa ei suinkaan tarkoita, ettenkö haaveilisi matkoista tai reissuista. Kuten kirjoitin jo alussa, syksyisin ilmojen viiletessä matkakuume alkaa nousemaan. Ja fakta on, että rakastan matkustamista. Oli se sitten viikonloppureissu lähikaupunkiin tai kuukauden kestävä loma Aasiassa, niin nautin reissunpäällä olemisesta älyttömästi. Kai se on sitä, että pääsee hetkeksi normi ympyröistä jonnekin tuntemattomaan. Tai vaihtoehtoisesti hyväksi todettuun tuttuun, ei arkeutuneeseen mestaan. Vaikka tykkäänkin nykyään myös kodista, kerkeää täällä olemaan aivan tarpeeksi ja hetken poissaolo tekee pelkästään hyvää. Tästä aasinsilta postauksen pääasiaan: lähden jouluksi kauas pois! Raipatirai ja wohoo! Matkakohteeksi valikoitui sama paikka kuin menneen talven reissulla: Indonesia ja Bali. Lennot irtosivat tosi hyvään hintaan eikä kohde ole hintatasolla pilattu, joten en voinut vastustaa kiusausta. Yksin en suinkaan matkalle lähde, vaan tällä hetkellä mukaan on lähdössä ainakin kaksi ystävää. Lisäksi muutama miettiväinen on joukossa. Porukka etsii siis vielä muotoaan, mutta oli kokoonpano mikä tahansa, niin mukavaa meillä tulee olemaan! TJ 105! Onneksi sitä ennen on paaaljon mukavia juttuja ja tapahtumia tiedossa. Reilun viikon päästä muun muassa matka Tukholmaan pienellä snäppijengillä. Ei paha ollenkaan!

Siispä siis: syksyn pimetessä, talven tullessa luvassa on varmastikin juttuja reissuun liittyen. Saa heittää toiveita kommenttikenttään, mikäli toivotte jotain tietyn tyyppistä postausta kirjoitettavaksi! 🙂