Sunnuntaina otettiin auto alle, ja kurvattiin Porkkalanniemeen. Jopa minä, nykyään jo niin kaupunkilaistunut jantteri, olin ihan fiiliksissä, kun päästiin hetkeksi pois kiireestä ja hälinästä (vaikka tykkäänkin kiireestä ja hälinästä). Mut kyllä se vaan on niin, että meren äärellä on tunnelmaa! Lokit liihottelee, purjeveneet lipuu eteenpäin, ja vapauttavaa nähdä pidemmälle kuin naapuritalon seinään.

Otettiin mukaan perus hiillosmakkaraa ja muuta pientä naposteltavaa. Tuuli oli aika kylmä ja jossain vaiheessa kaivattiin lämmikettä. Niinpä suunnattiin notskipaikalle, joka oli ihan täynnä, ja vielä ynseää porukkaa. Ei jaksettu jäädä siihen, joten päätettiin näyttää nyrpistelijöille, että kyllä me saadaan itsekin tulet aikaan. Pistettiin oma nuotio pystyyn ja kuulkaa ensimmäsellä yrittämällä saatiin kunnon roihu kovasta tuulesta huolimatta. Makkara maistui ylläri hyvälle, suklaa sitäkin paremmalle. Samoin esanssipullapitko.

Oli kivaa käydä vähän luonnonhelmassa. Nyt voinkin pysytellä susirajan sisäpuolella taas seuraavat puolivuotta. Vitsivitsi, kyllä mä aion ainaki kotinurkilla käydä näyttämässä naamaani.