Herranjestas, viimeisestä blogipostauksesta on tasan kuukausi aikaa! Päivittäminen on jäänyt osittain ihan vahingossa / ajan puutteen takia, mutta myönnettävä myös on, että jostain syystä pallo on ollut aivan tyhjä mikä tulee blogiini. Olen useaan otteeseen tullut tänne kirjoittamaan ajatuksiani, mutta en ole yksinkertaisesti saanut mitään järkevää aikaiseksi. En koe enää mielekkääksi kirjoittaa sitä sun tätä, mitä elämässäni onkaan juuri sillä hetkellä tapahtunut, sillä ne asiat tulee jaettua Instagramiin stoorien muodossa. Haluan postata blogiin harkitumpia tekstejä. Juttuja, joissa on jotain syvyyttä.
Asiaa on kyllä mistä haluaisin puhua: luonnoksissa odottelee postauksia niin omasta suhtautumisestani vaateteollisuuteen kuin pinnallisuuteenkin sekä muutamiin muihin aiheisiin siltä väliltä. En vain ole saanut muotoiltua ajatuksiani kasaan. Myös nykyisen kodin esittely on jäänyt tyystin ja pian on aika muuttaa jo seuraavaan. Mutta eipä siinä – vielä kerkeän kyllä. Ja aionkin. Elämä täällä isossa omakotitalossa on ollut nimittäin aivan ihanaa sekä yhtä aikaa todella absurdia. Tästä on kerennyt muodostumaan koti minulle ja Janitalle, vaikka kovin montaa kuukautta ei aikuislarppia olekaan takana.
Ja jos nyt kuitenkin hieman kerron peruskuulumisia tähän loppuun, sillä jotain niin sairaan siistiä tapahtui tänään, mistä en tod malta olla puhumatta: kävimme ACO-Gangin kanssa Ala-Ollin Alpakkatilalla tutustumassa näihin maailman sympaattisimpiin ja pehmeimpiin otuksiin, sekä myös harrastamassa agilityä niiden kanssa. Jos viime viikkojen kiire on saanut stressilevelit nousemaan turhan korkealle, niin alpakoiden kanssa touhuilu sai kyllä pahimmat stressilukemat laskemaan. Niin hämmentäviä ja samaan aikaan suloisimpia tyyppejä mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Voin suositella lämmöllä samaa terapiamuotoa kaikille.
Arttu hyvä, mainitsit kertovasi loppuun kuulumisiasi, ja sitten laitoit kuvia jostain alpakkatilalta jonne olet oletettavasti päässyt blogiyhteistyön tiimoilta? Mielestäni se ei ole sinun kuulumisiasi.
Blogin kirjoittamatta jättäminen on mielestäni törkeää lukijoita kohtaan. Jos sinulle ovat Instagram-seuraajat niin tärkeitä, että et halua blogin lukijoita pitää mukana, voisit ihan rehellisesti lopettaa tämän blogin.
Minulla on mennyt maku: tämä blogi on nykyään pelkkää ihonhoitotuotteita. Kerroit jossain postauksessasi, että et vielä vuosi aikaisemmin käyttänyt mitään kosmetiikkaa – ja nyt yhtäkkiä sinun aamurutiineihin kuuluu 7 eri rasvaa tai pesuainetta, hoitoainetta ja suihketta. Epäuskottavaa.
Ikävää, että sinusta tuntuu siltä, että laiminlyön blogini lukijoita. Ehkä ilmaisin itseni huonosti, sillä tarkoitin nimenomaan, että haluan lukijoille oikeasti järkevää ja kivaa luettavaa. Ja toki joskus myös pelkät kuulumispostaukset voivat olla kivaa luettavaa, mutta veikkaan, että suurin osa ihmisistä haluaa muutakin kuin my day -tyyppisiä päivityksiä. Ja saa korjata jos näin ei ole, ehkä olen väärässä. Alpakkatilalla käyminen oli pr-matka, ei kaupallinen yhteistyö ja olin tuosta agilitystä oikeasti innoissani siksi siitä halusin myös tänne asti tulla kertomaan. Menemättä liian syvälle yksityiskohtiin blogin kirjoittamisen (tai oikeastaan sen kirjoittamatta jättämisen) taustalla on muitakin syitä, kuin mitä mainitsin, kuten esimerkiksi oma jaksaminen. Tällä hetkellä työrintamalla on monia paljon enemmän aikaa vaativia asioita, josta syystä jostakin päästä on ollut pakko karsia ja valitettavasti blogi on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti pystyn taas pian alkaa postaamaan normaaliin tapaan, kun muutamat pitkäaikaiset projektit tulevat päätökseen.
En aivan ymmärrä väitettäsi, että blogini on pelkkiä ihonhoitotuotetta, sillä en edes muista milloin olen viimeksi kirjoittanut ihonhoitoon liittyen (viimeisintä postausta lukuunottamatta). Ja ilmeisesti et ole tainnut aivan ymmärtää lukemaasi, sillä kirjoitin pari vuotta sitten ihonhoitoa koskien näin: “Itse aloitin erinäisten voiteiden ja hoitavien aineiden käytön vasta noin vuosi sitten, mikäli satunnaisia kertoja äidin purkeilla ei lasketa. En ollut aiemmin tajunnut ajatellut asiaa sen koommin, mutta nyt kun kehon huolehtimisesta on tullut rutiini, en voisi kuvitellakaan jättää ihoani hoitamatta.” Ja aivan kuten tuolloin, ihosta huolehtiminen kuuluu meikäläisen päivittäisiin rutiineihin edelleenkin.
Toivottavasti sait tarpeeksi kattavat vastaukset kysymyksiisi ja mietteisiisi. Mukavaa kevään jatkoa!