Sain taannoin IG-stories kyseilyssäni kysymyksen, josko haaveilen lapsista. Alkuun tuntui vaikealta vastata, mutta taisin päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä haluan joskus ehkä mahdollisesti lapsen tai parikin. Mutta ei vielä pitkään aikaan ei ei ei. Sitten joskus. Ehkä.

Todellisuudessahan haluaisin todellakin tulla isäksi tämän elämäni aikana, mutta koen oman tilanteeni sen verran haastavaksi, etten tiedä milloin tai miten se olisi mahdollista. Kun olin noin parikymppinen, seurustelusuhteessa naisen kanssa ja elin vielä voimakkaasti lestadiolaisessa yhteisössä, jossa seurustelusuhde lähes väistämättä johtaa avioliittoon ja avioliitto perheenlisäykseen, koin olevani täysin valmis isäksi. Muistan, kun oikein makustelin asialla ja mietin miltä tuntuisi olla siinä tilanteessa, kun käsivarsilla pötköttelee pikkuruinen vauveli,  joka on minun. Tuo ajatus tuntui silloin niin kiehtovalta. Itseasiassa olin varma, että parin vuoden sisään se hetki koittaa. Onneksi asiat menivät toisin, sillä muutoin olisi ollut sillä nuorella isällä pitkä ja kivinen tie käytävänä. Ei lapsen takia, vaan omien kamppailujensa kanssa.

Kuten sanottua, nykyään en osaa nähdä tuota tilannetta tapahtuvaksi. Kai taustalla on paljon seksuaalisuudesta johtuvia seikkoja kuten esimerkiksi ihan konkreettinen lapsen hankkimisen fyysinen mahdottomuus kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Myös ulkopuolisen maailman syyt: enhän minä tällaisena homoseksuaalina ole kykenevä isäksi. Ja vaikka olisinkin, niin ei sitä ole ainakaan helpoksi tehty. Vielä yksi seikka, joka saattaa kuulostaa erittäin hullulta monen korvaan: olen kasvanut siihen, että oikea avioliitto on miehen ja naisen välinen asia ja lapset kuuluvat vain tähän oikeaan avioliittoon. Koko elämäni olen tuota opetusta kuunnellut, josta syystä edelleen jossain sisällä kaikuu ääni, joka kertoo, ettei minulla ole oikeutta lapseen tällaisena ihmisenä, mitä olen. Ellei sitten ihme tapahdu ja löydän vaimon, jonka kanssa niitä lapsia hankkia. Tästä syystä lapsen saaminen tuntuu erittäin kaukaiselta, jopa mahdottomalta ajatukselta. Toisaalta, en minä nyt tähän elämäntilanteeseen kaipaa yhtäkään lisää ihmistä huolehdittavaksi, mutta kyllä ajatus siitä, että joskus vanhempana olisi omia jälkeläisiä soittelemassa perään, kuulostaa ihan kivalta…

Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa syntyi, vaikka oli tarkoituksena kirjoittaa vaan pieni lyhyt teaser meidän uusinta No filter podcast -jaksoa ajatellen. Ja jos nyt ei vielä ole käynyt tekstistä ilmi, niin aiheena on lasten hankkiminen. Tadaa. Mukana tällä kertaa keskusteluissa myös Turun oma Kuningatar, ihan huikea tyyppi ja äiti Laura Satamo. Eli ei muuta kuin uusimman jakson kimppuun!