Terkut Afrikasta! Pyrähdimme tänne Joonaksen kans pari päivää sitten viikoksi lekottelemaan palmujen alle, tarkalleen ottaen saarivaltioon nimeltään Seychellit. Hassua sinällään, etten tiennyt tulevani Afrikkaan vasta, kuin päivää ennen matkaa. Nolottaa… Tiesin kyllä minne päin maailmaa olemme suuntaamassa, mutta sitä en osaa sanoa, minne olin ajatellut Seychellien kuuluvan. Mukava yllätys tosin – Afrikkaan olen halunnut päästä jo pitkän aikaa! Opinpa myös samaisella Wikipedia-rallilla, että Seychellit ovat väkiluvultaan Afrikan pienin valtio sekä sen, että virallisia kieliä löytyy kolme: ranska, englanti ja seychellien kreoli. Ja täällä sitä nyt ollaan, täysin uudessa maanosassa sekä täysin vieraassa maassa.

Wikipedia-lunttauksista huolimatta en voi vielä sanoa tietäväni taikka tuntevani millään tavalla tämän hetkistä matkakohdettani, mutta muutamia enemmän ja vähemmän relevantteja huomioita olen kyllä kerennyt tekemään. Tässä niistä muutama:

• Ihmiset ovat todella rennon letkeitä. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire minnekään ja suurimmalla osalla näyttää olevan hyväntuulinen päivä meneillään. Jopa kulkukoirat näyttävät hymyilevän. Ei ihme, rannalla on ihanan viipyilevä tunnelma.
• Kun saavuimme perille, satoi vettä aika rankasti. Lentokenttä on niin pieni, että kesti hetken, ennen kuin päästiin kipittämään lainehtivaa asfalttia pitkin sisälle itse terminaaliin, sillä kaikille isosta koneesta poistuville matkustajille tuotiin sateenvarjo lentokoneen portaiden alapäähän yksitellen. Välillä jono pysähtyi hetkeksi, kun jokainen varjo oli jo käytössä. Pian keltaliivinen henkilökunta kuitenkin kiikutti kädessään kymmeniä sateenvarjoja uusien ihmisten käyttöön ja jono pääsi jälleen liikkumaan. Niin sympaattista!
• Taivalla lentelee tuon tuosta jättimäisiä lepakoita eli lentäviä koiria (joita kutsutaan täällä kylläkin nimellä flying fox), myös päiväsaikaan. Ei sillä tavalla päättömän näköisesti, kuten on totuttu lepakoita näkemään, vaan rennosti siiven lyönti kerrallaan. Aluksi en meinannut uskoa näkemääni lepakoksi, vaan ajattelin sen olevan joku eksoottinen lepakkoa muistuttava iso lintu. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että ensimmäinen ajatukseni oli ollut oikea ja taivaan sinessä liihottavat elikot todella olivat lepakoita. Lepakko näyttää siivekkäältä ketulta karvoine sekä korvineen.
• Luonto on maaginen ja poikkeaa huomattavasti siitä, mitä olen tottunut näkemään esimerkiksi Aasiassa. Ympärillä kohoavilla kukkuloilla kasvaa sulassa sovussa palmuja sekä sellaisia savannipuita, joita olen nähnyt vain kuvissa. Lisäksi mielettömät pyöreän malliset kivimuodostelmat, joita näkyy joka puolella, näyttävät absurdin epätodellisilta. Aivan kuin jostain leffan lavasteista. Mietin tänään auringonlaskua ihastellessa, että koko näkymä ja fiilis on kuin jostain sadusta: kukkuloiden yläpuolella roikkuu hitaasti lipuvia auringon värjäämiä pilviä, kivimuodostelmat ja savannipuut kohoilevat siellä täällä ja juuri nousseen kuun alapuolella lentelee nuita ihmeellisiä koiramaisia lepakoita. Ainoastaan merenneidot puuttuvat rantavedestä, haha.

Tämän hetkisiin suunnitelmiin ei kuulu muuta, kuin auringossa pötköttely sekä kaikilla mukaan raahaamillani vempaimilla kuvaaminen. Huomaa, että vuoden vaihteessa pidetty hengähdystauko teki todella tepposta meikäläisen kohdalla, sillä päässä virtaa jos vaikka mitä ideoita ja haluan tuottaa materiaalia niin paljoin kuin vaan suinkin kerkeän. Hommasin ennen matkaa myös itselleni dronen, joten odottakaapa vaan, kun pääsen jakamaan tänne cooleja ilmakuvia saarelta. Nyt kello juoksee jo puoltayötä, joten on pakko mennä nukkumaan. Kuullaan!