Niin on pikkujouluviikonloppu takana ja tänään on aika palata takaisin Helsinkiin. Voi olla, että osaltani oikea talvi saattoi olla tässä tältä vuodelta, sillä ken tietää tuleeko Helsinkiin enää lunta ollenkaan. Ranualla lunta riitti ja pakkastakin parhaimmillaan (pahimmillaan) -22 astetta. En ole muistanut kuinka kipeää sormenpäihin sattuu, kun jäätyvät läpikotaisin! Enkä myöskään kuinka hiljaista ulkona voi olla. Olimme kaukana haja-asutusalueella, missä pimeän tullen valoa loivat ainoastaan roihut, tähdet ja mökin ikkunoista kajastava valo, ja lumen narske jalkojen alla oli ainoa ääni joka erottautui hiljaisuudesta.
Näin revontulia ensimmäistä kertaa tälle vuotta! Samoin poroja. Voisi siis väittää viikonlopun olleen juuri kuten Lappi-viikonlopulta odottaa. Eikä käy kieltäminen etteikö luminen talvimaisema ole paratiisirantojen lisäksi todella kaunista katsottavaa! Sininen hetki pastellitaivaineen on jotain todella maagista. Silti en ymmärrä, miten suomalaiset selviävät läpi talven täällä pohjoisessa, kun pimeys koittaa jo kolmelta päivällä ja nukkumaan tekisi mieli mennä kuuden aikoihin. Hurjaa! Niin vain elämä puksuttaa samalla tavalla eteenpäin aivan kuten missä tahansa muuallakin.
Mukavaa alkanutta viikkoa peeps!