Kateus. Jok’ikinen varmasti tietää miltä se tuntuu. Toinen ihminen on saanut tai saavuttanut jotain, mitä itseltä ei löydy. Syntyy huonommuuden tunne ja tätä myötä kateus. Aina tuo tunne ei ole kovin voimakas vaikka sana itsessään sitä todella onkin. Kaikki eivät välttämättä edes tunne kateutta. Ja niitä, ketkä tuntevat, saattaa jopa ärsyttää tuo itsestä esiin nouseva piirre, jonka haluaa tukahduttaa nopeasti pois hyvän energian tieltä. Mielestäni jokainen tasapainoinen ihminen osaa näin tehdä tilanteen tullen, mutta jostain syystä meiltä Suomesta tuntuu löytyvän paljon tyyppejä, jotka valitettavasti antavat kateudelle täyden vallan. Ja ai että, se onkin menoa sitten.

Jos joku toinen ihminen on hankkinut kivan asunnon, päässyt lomailemaan upealle paratiisisaarelle tai vaikka “vahingossa” omalla työllään ansainnut paremman elintason kuin keskiverto ihmiset, on täysin ok lynkata kyseinen henkilö. Ei tarvitse olla näin isokaan asia, että kateelliset saa liikekannalle. Pelkkä naapurin hankkima uusi pyörä on tarpeeksi aiheuttamaan närää. Ihminen, jolla sattuu olemaan joku asia paremmin kuin itsellä (joka on meitsin mielestä ensinnäkin aivan väärä lähestymistapa elämään), ei voi olla mitään muuta kuin paskiainen, joka ei todellakaan ole kateellisen mielestä ansainnut mitään. Mua hämmentää tällainen käytös ihan suunnattomasti. Ja sanottava on vielä, etten ole kohdannut samanlaista meininkiä missään muualla kuin Suomessa.

Mä en väitä, ettenkö itse olisi ikinä ollut kateellinen – päin vastoin. Olen todellakin ollut, varsinkin nuorempana. Olin kateellinen niille, joilla oli kymmenittäin ystäviä ja jotka olivat koulussa suosittuja. Koin itseni vieläkin luuserimmaksi ja turhaksi. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että kateus vain ja ainostaan syö omaa energiaani. Se on ajan haaskausta. Tai no toisaalta, jos kateuden kanavoi oikein, voi saada aikaan juurikin niitä asioita, joista ehkä on ollut muille kateellinen (jos sitä elämältään haluaa). Tästä päästäänkin siihen, että mitäpä jos toisten kadehtimisen sijaan keskittäisi omat paukut omaan tekemiseen. Lähtisi vaikka pyrkimään kohti sitä, mitä itsellä ei vielä ole, mutta haluaa saavuttavan. Tai vaihtoehtoisesti keskittyisi ihan vaan elämään omaa elämäänsä. Eikö ne ihmiset, jotka ovat kovan työn taikka ihan vaan sattumusten kautta saavuttaneet jotakin mahtavaa, pitäisi enemmänkin olla inspiraationa itselle. “Vau, toi pystyi ostamaan tuollaisen kämpän, pystyisinköhän itsekin?” Veikkaan, että elämänlaatu paranisi huomattavasti.

Sosiaalisen median hommissa kateutta kohtaa tasasin väliajoin, normaalia enemmän, mm. vihakommenttien muodossa. Tai näin mä itse asian näen: mikä muu saa ihmisen kommentoimaan jotain törkeää tai ikävää toiselle, mahdollisesti tuntemattomalle ihmiselle? Silkka ajattelemattomuusko? Enpä usko. Ei tyypillä, jolla on asiat elämässään hyvin, ole aikaa tuollaiselle. Tai edes tarvetta kommentoida. Jodelin blogijuorut on erittäin hyvä esimerkki valloilleen päässeestä kateudesta. Päivästä toisen uusia “juoruja” milloin kenestäkin kollegastani pulpahtaa pintaan. Haluan heittää yhden hiljattain tapahtuneen oman esimerkin kehiin, joka oikeastaan huvittaa: kun meikäläinen matkustaa ulkomaille, niin olen maailmantuhoaja, joka vois joskus reissata vaikka vaan Suomen sisällä ja näyttää esimerkkiä muille (I get the point). MUTTA kun matkustan Suomen sisällä, ei se ole uskottavaa. Että näin. Mua ei jaksa mitkään kommentit sen koommin kiinnostaa, sillä mä teen just niitä juttuja mitä haluan tehdä, kommenteista huolimatta. Kateellisten elämänlaadusta olisin enemmänkin huolestunut. Tässä vielä suora lainaus ja vinkki Suomen Mielenterveysseuran sivuilta kaikille, joille tuntuu olevan vaikeaa nähdä toisen menestys tai saavutukset :

• Jos kadehdit jotain sellaista, jonka voit itse saada, hankkia ja saavuttaa, yritä hankkia kadehtimasi asia, mikäli mahdollista ja katso mitä sitten tapahtuu.

• Jos kadehdit jotain sellaista, joka on selvästi omien mahdollisuuksien rajojesi ulkopuolella, harkitse, voisitko keskittyä sen sijaan joihinkin sinulle mahdollisiin, iloa ja energiaa tuottaviin asioihin?

Jos kateus vain jatkuu saavutuksista huolimatta, mieti onko kenties enemmänkin kysymys omanarvontunnon puutteesta. Jos näin on, ryhdy opettelemaan itsesi hyväksymistä ja arvostamista.

Mutta mistä kumpuaa tämä suomalaisten kateellisuus? Kertokaa mulle, kun en ymmärrä. Ei mulla muuta. Hyvää etukäteisviikonloppua!