Olen ihan todella onnellinen! Yksin olo täällä Nizzan paahteisen auringon alla on sujunut aivan tosi mallikkaasti. Pariin otteeseen on tuntunut ehkä pikkiriikkisen haikealta ja yksinäiseltä, mutta ne hetket sain selätettyä kuuntelemalla hyvää musiikkia. Jalat on rakoilla kaikesta kävelemisestä, sillä olen lähinnä haahuillut paikasta toiseen ydinkeskustan alueella ihmettelemässä vanhoja rakennuksia, pikku kujilla pään yläpuolella roikkuvia pyykkejä sekä meriveden väriä. Istuin kyllä myös parin tunnin ajan rannalla (josta muuten tykkään, kun hiekan sijaan on kiviä) ilta-auringossa nauttimassa nousevista lentokoneista, laskevasta auringosta ja kirkkaan turkoosista merivedestä. Ah että! Illalla suuntasin läheiselle kukkulalle katsomaan kun aurinko loi viimeisiä säteitään kaupungin ylle. Uskomattoman kaunista, kuten ehkä parista yllä olevasta kuvasta käy ilmi. Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla!