Photos by Janita Autio
LEATHER JACKET: H&M Studio SS 2017 (gifted)
SHIRT: H&M Studio SS 2017
JEANS: Cheap Monday DIY
SHOES: Vans
Joo tottakai mä tulen. Hoidan. Haen. No joo, ei mulla ole muutakaan tekemistä. Nämä äskeiset lausahdukset ovat hyvin tuttuja meikäläisen suusta. Olen yleensä varsin joustava ja avokätinen ihminen. En jaksa turhaa draamaa ja haluan, että kaikilla on hyvä olla. Autan, kun ystävät pyytävät ja muutenkin pistän yleensä muut ihmiset edelleni. En tiedä mikä sysäsi yhtäkkiä pään täyteen uhmaa, mutta tänään aamulla tiskejä tiskatessa alkoi oikein ärsyttämään oma kiltteys ja suopeus. Mitään ei ollut tapahtunut, mutta niin vain korvista alkoi tuprutella savua (syytän tiskejä). Tajusin kuitenkin siinä tiskaillessa, että olen kyllästynyt olemaan se joojoomies. Se tyyppi, jolle lähes kaikki on aina ok ja joka juoksee ihmisten pikkurillien ympärillä (hieman ehkä kärjistin nyt). Se Kiltti-Arttu, joka on aina ensimmäisenä miettimässä mitä se ja tuokin henkilö tästä ajattelee, jos toimin kuten toimin.
Mulla on omat mielipiteeni ja yleensä ne myös ilmaisen. Kuitenkin, jos tulee tilanteita, joissa omien mielipiteiden sivuun sysääminen ehkäisee turhaa häslinkiä, teen sen mielelläni. Aina ei oikeastaan tarvitse edes tulla mitään draamaa tai häslinkiä, niin olen jo muuttamassa omia mielipiteitä ja pläänejä, jotta kaikki menee jouhevammin. Ymmärrättekö yhtään mitä tarkoitan? Saatan laiminlyödä omia askareita ja tehtäviä vain sen takia, että olisin mahdollisimman hyvä ihminen ja aina paikalla joka puolella, kun tarvii.
En halua muuttua, enkä ole muuttumassakaan ilkeäksi tai nihkeäksi ihmiseksi. Aion edelleen joustaa asioissa ja olla mukava kaikille. Päätin kuitenkin, että tätä nykyä en juokse paikasta toiseen kuin olettamuksesta, vaan pistän itseni ja omat asiani (mm. työjutut) etusijalle. Ainakin useammin. En mieti heti ensimmäisenä pahoittavani jonkun ihmisen mieltä. Näin olen nimittäin luullut käyvän, jos kieltäydyn tai sanon ei. Olenko ollut väärässä?
Tällainen kevyt ajatusoksennus heti näin viikon alkuun. Ei mulla muuta tältä erää. Moiccu!
Mun poikaystävä oli varsinkin ennen just tollanen. Sanoi aina joo vaikka oikeastaan teki mieli sanoa ei. Ehkä jälkeen päin kävi ilmi että ei oikeastaan olisi halunnut tai ehtinyt tehdä sitä juttua. Yritin sitten aina muistuttaa että sanoisi ei jos joku jotain kysyy ja tuntuu siltä. Ja selvästi siinäkin voi oppia paremmaksi! Omassa mielipiteessä pysyminen ei olekaan loukkaavaa ja sitä vähän niin kuin odotetaankin. Tsemppiä, sää pystyt siihen ja tykkäät elämästäsi sen jälkeen entistä enemmän!
Ihan takuulla on opittavissa oleva juttu. Jotenkin tuntuu vain vaikealta alkaa sanomaan ei, kun yleensä vastaus on myönteinen automaattisesti. Toki en itse ajatellut alkaa joka asiaan sanomaankaan ei, vaan nimenomaan silloin, kun se tuntuu oikealta. Thaanks, kyl tää tästä! 🙂
Tärkeää pohdintaa. sanoisin että omien rajojen funtsailu ja niiden tunnistaminen kertoo terveestä itsekkyydestä. :).
Näinhän se menee! 🙂