Suosittelen pyörän vuokraamista, mikäli Tukholmassa viettää aikaa enemmän kuin risteilypyrähdyksen verran. Me otimme fillarit alle lauantaina, ja siinähän se päivä hurahtikin ympäri kaupunkia suhien. Lauantaina Tukholma oli täynnä juhlahumua, sillä Kaarle-kunkku täytti pyöreitä. Satuimme pyöräilemään juuri oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, ja hetken odottelun jälkeen ohitsemme kurvasi aivan tuiki-tavallinen linja-auto, kyydissä ei yhtään enemmän eikä vähemmän kuin Kuninkaalliset sisarukset puolisoineen. Kyllä täytyy sanoa, että oli suomipojan suu sykkyrällä ja kädet huitoivat ilmaa huomatuksi tulemisen toivossa. Koko bussi lasteineen tuli aivan täytenä yllätyksenä, joten tilanne jäi täysin taltioimatta. Onneksi hetken kuluttua itse juhlakalu saapui vaimonsa Kuningatar Silvian kanssa hevoskulkueen voimin, ja videokamera hyrräsi tyytyväisyyttään. Hienoa huomata miten koko kansa oli aivan liekeissä kuninkaasta. Hurraa-huudot kaikuivat ja taisinpa itsekin hurrata muiden mukana. Hahah, pitäähän sitä eläytyä. Voisin kompata erästä randomia suomituristia, joka kulkueen ohi mentyä tokaisi aidolla Tampereen murteella, että “rentoja nää Ruottalaiset ku tällee kunkkua juhlii”. Niinpä, hurraa Ruottalaiset!
Kulkueen jälkeen jatkoimme matkaa Djurgårdenin kautta Vanhaan kaupunkiin, jossa meikäpojan pyörä levisi keskelle pyörätietä, ylämäkeen tottakai… Yks-kaks yllättäen ratti alkoi heilua aivan holtittomasti ja menetin pyörän hallinnan totaalisesti. Onneksi en kerennyt loukata itseä tai ketään ohikulkijaa. Koska kello oli jo aika paljon, ja oli lauantai, jokainen pyöräliike oli sulkenut ovensa siltä päivältä. Meinasi mennä sormi suuhun, sillä rikkinäisen pyörän taluttaminen hostellille kolmen kilometrin matkan keskustan läpi ei houkutellut hirveästi. Kysyimme niin poliiseilta kuin torikauppiailta jotain työkalua, kylläkin tuloksetta. Onneksi eräästä Segway -liikkeestä löytyi oikea kapistus hetken palloilemisen jälkeen ja saimme kuin saimmekin pyörän fiksattua. Niinpä matka jatkui kohti Söderiä. Sinne täytyy päästä joskus oikein ajan kanssa pyörimään, nimittäin tämä kerta jäi turhan pikaiseksi.
En tiedä montako kilometriä pyörällä tuli poljettua, mutta jalat kyllä kertoivat kilometrejä karttuneen suht. reilusti. Kaupunkia tutkiessa aika meni tosi nopsaa ja huomaamatta sai myös hyvää hyötyliikunta. Ainiin, Tukholman pyöräreitit ovat todella helpot ja simppelit, vaikka välillä pyörille suunnattu alue kulkeekin kaistojen välissä, autojen keskellä. Ei vaadi paljon enempää uskallusta kuin täällä meillä Helsingissä. Me saimme pyörät vuokratuksi hostellin kautta, mutta virallisia kaupunkipyöriä näkyi joka puolella. Ehdottomasti suosittelen siis nappaamaan kaksipyöräisen alle, ja valloittamaan Stokiksen (tai Stökiksen niin kuin olen jo pariin otteeseen sanonut) kadut!
English: I really recommend to rent a bike in Stockholm. It’s cheap, fast and easy way to get around the city. We got our bikes from the hostel we stayed at, but there is a great city bike net in Stockholm also. During our ride we happened to come up to a spot where the King was supposed to go through because of his birthday. All of the sudden a regular bus drove by and there were all the royal siblings inside! A few moments later the King and the Queen passed by in a huge parade. I waved and cheered along with the crowd.
After the parade we continued biking. And I can tell you guys we drove a lot! I don’t know how many kilometers exactly but my feet felt so sore after the day. But I’m so glad we rented the bikes. It helped us to see so many different places that we would have probably missed by walk. But yeah, rent a bike in Stockholm if you stay there longer than just for a day.
