Reissumme on Balin osalta taputeltuna: kuukausi vierähti yhdessä silmänräpäyksessä ja pois lähteminen tuntui jopa hieman ahdistavalta. Ihan kuin reissu olisi loppunut kesken kaiken. Onneksi saadaan nauttia Singaporesta vielä kolme päivää ennen Suomeen palaamista. Tällainen kevyt laskeutuminen takaisin arkeen. Tarkoituksena on shoppailla vielä vähän, sekä saada viimeiset brunat pintaan. Toivotaan että saadaan vielä auringonpaistetta, sillä tällä hetkellä Singapore on varsin pilvinen ja sateinen.

Balilta jäi käteen mahtavia muistoja ja kokemuksia (sekä muutama lisäkilo). Parasta oli tutustua uusiin tyyppeihin, joita tulen varmasti näkemään kunhan ollaan kaikki Suomessa. Kokosin pienen kuvakollaasin kuluneilta viikoilta. Kuten näkee, reissu piti sisällään aurinkoa ja vettä sopivassa suhteessa, hiekkaa hiertämässä erinäisissä paikoissa, sekä hyvää fiilistä. Kiitos Bali, nähdään pian!

Väsynyt matkalainen täällä terve! Tai no täytynee sanoa väsynyt, mutta onnellinen. Tänään herätyskello pirahti seitsemältä, meille lomarytmiin tipahtaneille siis tunteja liian aikaisin. Ilman syytä ei ollut kello väännetty aikaan 7.00 vaan lähdimme aamun sarastaessa kohti Balin eteläkärkeä, Uluwatua. Paikka oli kuin postikorteista: kallioisia rantoja, turkoosia vettä, sekä surffareita. Päivän agenda oli löytää hyvä spotti auringonottoon. Päädyimme kallion onkaloiden kautta pieneen poukamaan. Pyyhkeiden paikka vaihtui about miljoona kertaa, koska joka aalto tuntui tulevan edeltävää pidemmälle hivutellen pyyhkeiden päitä. Noin parin tunnin päästä saapumisesta poukama alkoi tyhjetä ihmisistä. Tässä vaiheessa olimme siirtyneet rätteinemme jo monen metrin päähän alkupisteestä. Private beach, miksipä ei! Kunnes tajusimme, että ihmiset ovat lähteneet evakkoon nousuvettä. Tulimme poukamaan onkaloista. Nyt onkalot olivat puolilleen vedessä, ja isot aallot paiskoivat lisää märkää kallion syövereihin. Pieni jännä nousi kurkkuun kun laskeskelin, mikä aalloista on vähiten voimakas päästäkseni muutaman hassun esteen (lue valtavan kallion kiertäminen sekä onkalossa selviytyminen ennen sieltä ulospääsyä) yli. Onneksi paikalla oli auttavainen paikallinen mies, joka neuvoi ja kertoi hetken jolloin oli pienin vaara joutua koristeeksi kallion seinämään. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Selviydyimme kuivalle maalle ehjin nahoin.

Koska auringonottopaikkamme oli viety, täytyi löytää uusi. Olimme jo suuntaamassa eri biitsille, kun vahingossa kävelimme Blue Point Bay nimisen hotellin uima-altaalle. Eikä mille tahansa, vaan infinity -altaalle. Sillä sekunnilla päätettiin, että tänne jäädään loppupäiväksi, hinnalla millä hyvänsä ! 24 eurollahan se loppujen lopuksi irtosi: ruoka, juoma sekä aurinkotuoli. Allekirjoittanut nautti “äärettömyyteen” jatkuvalla altaalla koko päivän, onnellisena kuin pieni poika karkkipussin saatuaan. Altaan reunalla maisemia ihaillessa täytyi välillä hieraista silmiä. Ylhäällä huojui palmu, edessä näkyi meri kymmenine surffareineen. Oikealle jos muisti vilkaista, siinsi kauempana vuoristo. Niin kuin nykykielessä on usein tapana ilmaista MP eli mielipide erinäisistä asioista, on se tältä päivältä ehdottomasti VIIS/VIIS!