Sataa sataa ropisee ja niin edelleen. Kaivoin tietokoneen esiin laukun pohjalta ja ajattelin hyödyntää keskelle kirkasta päivää pamahtaneen sadekuuron. Reissu on edennyt siihen pisteeseen, että puoliväli on jo takana päin: aika on kulunut hirvittävää kyytiä! Edellisistä reissuista oppineena tiedän ajankulun kiihtyvän entisestään, mitä lähemmäs loppua tullaan. Hyh mikä ajatus… Tähänastinen reissu on sujunut oikein mukavasti! Kuta -järkytyksen jälkeen olen päivä päivältä tajunnut Balin viehätysvoimaa paremmin. Ennen omaa matkaani mietin usein, mikä on se juttu, josta syystä niin moni ihminen haluaa matkustaa tänne? Luulen, että tiedän syyn, vaikka olenkin nähnyt vasta muutaman mestan: Kutan, Canggun, sekä saaren itärannikkoa auton kyydistä.

Kuta nosti karvat pystyyn heti ensimmäisistä minuuteista: joka puolella tyrkyttäviä kauppiaita ja tuhansia skoottereita, turisteista puhumattakaan. Not my cup of coffee.. Joku saattaa löytää paikasta oman viehätyksensä, mutta itse olin valmis vaihtamaan maisemaa ensimmäisen kahden tunnin jälkeen. Onneksi olin saanut täällä päin reissanneilta ystäviltä hyviä must visit -vinkkejä. Päädyimme Cangguun. Kylään, joka sijaitsee vain reilun kymmenen kilometrin päässä Kutalta, mutta josta puuttuu kaikki se kaoottisuus ja hälinä. Kuten olen aiemmin maininnut, Canggu on surffareiden suosima letkeä rantakohde. Toinen toistaan esteettisempiä ravintoloita ja kahviloita löytyy enemmän kuin mitä Helsingillä on tarjota. Ja nyt olen tosissani! Aamupalapaikkaa valitessa siinä vasta pulma onkin: mennäkö vanhaan hyväksi todettuun ravintolaan vai kokeillako uutta mestaa jonka ohitse eilen päristeltiin? Paikka kuin paikka, tarjolla on herkullisia ja terveellisiä ruokia. Kaikkein parasta koko touhussa on se, että ateriat ovat poskettoman edullisia! Kallein syömäni aamiainen on maksanut 7e (sisälsi ison hedelmälajitelman, smoothien sekä feta-avokado -toastin), ja keskiverto illallinen juomineen maksaa noin 4–5e. Aurinko, edullinen ja hyvä safka, sekä rento meininki: kukapa ei tällaiseen paikkaan haluaisi palata.

Ihan koko lomaa emme ole Canggussa viettäneet. Palasimme pari päivää sitten takaisin kolmen yön reissulta Gilin paratiisisaarilta. Omalta osalta reissu jäi hieman vajavaiseksi, sillä sain vatsapöpön, ilmeisesti night marketin edullisista safkoista toisena iltanamme paratiisisaarilla. Makoilin seuraavan, samalla myös viimeisen kokonaisen Gili-päivän tuijottaen hotellin kattoa korallien ja nemojen sijaan. Olimme nimittäin varanneet snorklausreissun juuri tuolle päivälle. Arvatkaa harmittiko… Gileistä kirjoitan oman, yksityiskohtaisemman postauksen vielä myöhemmin.

Meillä on enää reilu viikko jäljellä täällä Balilla(!). Niin mahtava kylä kuin Canggu onkin, haluamme nähdä myös jotain muuta. Suunnitelmissa on käydä valloittamassa ainakin Ubudin riisipellot sekä Uluwatun kallioiset rannat. Gileiltä saatu tauti vaan piinaa edelleen meikäpoikaa, joten toistaiseksi pysyttelemme vielä Canggussa. Jos olo ei ole huomenna parantunut, joudun käymään lääkärin vastaanotolla. Koskaan en ole Suomen ulkopuolella lääkärissä käynyt, joten jopa mielenkiinnolla odotan millainen meininki tällä puolen maailmaa on. Toivotaan, että olisin pian taas täysissä ruumiin voimissa! Summa summarum: mukavaa on ollut ja lämmintä piisannut! Suomi-ikäväkin on toistaiseksi pysynyt loitolla 😉