Pakkauspuuhissa

pakkauspuuhissa1

Reissu alkaa olemaan aivan kulman takana ja meikäläinen on edelleen flunssassa. Nyt jo onneksi hiukan parempana. Viikonloppuna sain antibiootit poskiontelontulehdukseen. Kaikkia itsehoitokeinoja on myös kokeiltu, joista nenäkannu ja höyryhengitys parhaiksi todettu. On ollut kyllä ärhäkkääkin ärhäkämpi tauti! Tasan vuorokauden kuluttua olemme jo matkalla lämpimään. Viime päivät ovat menneet pakkaillessa, sekä asioita hoidellessa. Yleensä olen melko järjestelmällinen pakkaamisen suhteen, mutta ei ole jäänyt yhteen kertaan, kun yritän hiki hatussa muutama tunti ennen lähtöä kerätä kimpsut ja kampsut kasaan. Ajattelin tällä kertaa aloittaa ajoissa. Olen ns. lista -ihminen. Tykkään tehdä listoja vähän kaikkeen, kuten myös pakkaamiseen. Kirjaan ylös tärkeimmät asiat, ja ruksailen yli sitä mukaa kun laitan tavaran laukkuun. Tällä varmistan, että mukana on varmasti kaikki tarvittava. Nyt tulevalla reissulla tarkoitukseni on kuvata mahdollisimman paljon sekä video- että valokuvamateriaalia. Mukaan lähtee monta laitetta, ja välttääkseni sen, ettei paikan päällä tarvitse heti kuluttaa ylimääräistä rahaa esimerkiksi kameran akkuun, haluan olla varma, että jokainen härveli piuhoineen on mukana. Pakkauslista on siis lähes välttämätön.

Vaatteita pakkaan mukaan minimaalisen määrän. Haluan säästää itseni turhilta kiloilta, ja jättää tilaa ostoksille. Viime Aasian reissulle pakkasin aivan liikaa pitkiä vaatteita mukaan. Kokemusta viisaampana tiedän, että muutamalla parilla pitkiä housuja sekä parilla paidalla pärjää mainiosti. Suomen kesään tottuneena vaistomaisesti ajattelee iltojen olevan viileitä, mutta tropiikissa meininki on toinen. Nyt täytyy laittaa hösseliksi! Huomenna tosiaan kone irtoaa maasta aamu kahdeksalta. Zürichin ja Hong Kongin kautta, tiukan 22 tunnin matkustamisen jälkeen saavumme ensimmäiseen kohteeseen – Singaporeen. Muistakaa seurata matkaa niin blogin, kuin myös Instagramin ja Snapchatin kautta. Molemmissa sovelluksissa meikäläisen löytää nimimerkillä @mustarttu. Tarkoitukseni on kuvailla myös vlogeja Youtubeen, mutta niistä linkkailen tänne blogiin.

Our trip is just a day ahead. I’ve been sick for the past three weeks, now slowly getting better. Tomorrow at this time we’re already on our way to the paradise. All I’ve done today has been packing. When it comes to packing I’m quite systematic but it’s not been once that I’ve tried to get all my stuff together just a few hours before the flight departs. This time I want to be on time. I’m one of those people who makes lists for everything, also when packing. I write down all the important items and cross them over after putting in a bag. On this trip I’ll be filming a lot! Hence I’ve got many cameras and other devices with me. To remember to pack all the needed cords and equipments the packing list is necessary.

I try to pack as little clothes as I can to avoid useless stuff and extra kilos. And to save some room for the shoppings of course. Last time I was in Asia I packed way too many pants and sweatshirts with me. Now I’m wiser and know that all I need is shorts and t-shirts. But now I’m gonna have to get things done! Tomorrow morning at 8 o’clock the plane gets in the air. We’ll fly via Zürich and Hong Kong to our first destination which is Singapore. Remember that you can follow our trip from the blog of course, but also from Instagram and Snapchat (where you can find me by @mustarttu). I’ll also be making vlogs to Youtube but the links will be here whenever I upload them.

pakkauspuuhissa2

Oma tapa ei ole ainoa tapa

omatapa1

Satuin parisen viikkoa sitten hassuun tilanteeseen, kun päädyin keskusteluun tuntemattoman henkilön kanssa. Jutustelu lähti liikenteeseen, kun snäppäsin (eli puhuin puhelimelle yksikseni), ja tämä henkilö kovin hämmentyneenä kysyi puhunko oikeasti puhelimelle. Vastasin myöntävästi sekä kerroin hieman tästä suht. tuoreesta sosiaalisen median muodosta – snäppäämisestä. Henkilö silmiä pyöritellen kertoi jääneensä kehityksen kelkasta aikaa sitten. Noh, tästä meidän keskustelu lähti ihan uusille urille. Jatkoimme jutustelua lähinnä niin, että hän kysyi, minä vastasin. Keskustelimme töistä. Kerroin, että olen viettänyt onnellista raikulielämää lukion jälkeen. Matkustellut ja tehnyt paskaduunia. Yhtäkkiä kanssakeskustelija kysäisi, ettenkö tosiaan ole vielä opiskelemassa. Olenhan jo 22 vuotias. Kerroin, etten tunne stressiä opiskelusta, koska koen olevani nuori, ja opiskella kerkeää kyllä vähän myöhemminkin. Ja opiskelen kun siltä tuntuu. Sain kuulla, kuinka hän on iässäni ostanut ensimmäisen asunnon, eikä tunne käsitettä paskaduuni, koska on ollut 19 vuotiaasta asti oikeissa töissä. Oikeissa töissä. Seuraava kysymys kuului mitä haluan opiskella sitten joskus? Kerroin kuinka meinasin lähteä jo edellisenä vuonna opiskelemaan sisustusarkkitehdiksi, ja kyseinen ala kiinnostaa edelleen. “Tiesitkö, että täytyy olla todella hyvä, jotta pääsee edes kouluun sisään? Välttämättä se, että on taiteellisesti lahjakas, ei takaa sisään pääsyä. Ala on myös hyvin epävarma työn saannin kannalta. ” Eli kannattaakohan minun edes yrittää?

omatapa2

Jossain vaiheessa henkilö kysyi intohimostani. Mikä on intohimosi? Mistä sytyt? Vastausta ei tarvinnut kauan miettiä. Matkustelu, vastasin. Heti sanottuani sain vastakysymyksen, miksi? Kun sanoin rakastavani uusia maita, kulttuureja ja kaupunkeja, alkoi kanssakeskustelija kertomaan kuinka ei ihan ymmärrä ulkomaille lähtemistä. Kyllähän Suomessakin voi tutustua uusiin kulttuureihin ja kaupunkeihin. Tässä vaiheessa naureskelin hämmentyneenä. Kuinka joku kehtaa kyseenalaistaa kaiken, mitä hänelle tuntematon ihminen kertoo. Juttelimme uuden tuttavani kanssa lisäksi muistakin aihealueista, kuten tästä blogista. Suhtautuminen jokaiseen asiaan oli yhtä skeptinen. Jätin tyypin sanomiset omaan arvoonsa, mutta jäin miettimään mitä on elämässä kokenut kun käyttäytyy noin. Ehkä vastaus on siinä, ettei hän ole kokenut yhtään mitään, ja on tästä hieman katkera. Liekö joku pakottanut hänet tietoisesti tai tiedostamatta nykyiselle elämänpolulle. Tajusin, että olen onnekas kun en ole joutunut olemaan 19-vuotiaasta asti uraputkessa. Olen saanut nähdä maailmaa. Tehdä asioita, joista nautin täysillä. Olen tyytyväinen, että olen valinnut oman polkuni ja kuunnellut omaa sydäntäni. En voi vanhempana syyttää ketään muuta kuin itseäni, jos elämä ei kohtele kuin haluan. Toisaalta voi olla, että henkilö on aivan onnellinen omassa asemassaan. Jos näin on, olisi hyvä muistaa, ettei oma tapa ole ainoa tapa.

Mood coffee roastery

moodcoffee1

Jee! Ullanlinnaan, aivan meitsin naapuriin, on avattu uusi kahvila Mood Roastery. Paikka on tyylikkään minimalistisesti sisustettu, kovasti omaan makuuni. Olen kahvilahihhuli henkeen ja vereen, ja siksi olenkin niin innoissani tästä uudesta tulokkaasta. Kahvila sijaitsee Tarkk’ampujankadulla, aivan kympin päättärin kohdalla. Valikoimassa on erilaisia kahveja ja kaakaota oikeasta suklaasta tehtynä. Kaikki kahvit tulevat Mood Roasteryn omasta paahtimosta, ja noita papuja on myös myynnissä sellaisenaan. Kahvin lisäksi voi ostaa pientä purtavaa, kuten croissanteja. Paikka on melko pieni, mutta siellä on todella kiva tunnelma, ja ystävällinen palvelu. Käykää ehdottomasti tsekkaamassa tämä tyylikäs uutuuskahvila!

PS. Mukana oli vain kiinteä objektiivi, ja jouduin käyttää kännykkää yleiskuvien ottamiseen. Pahoittelut hieman huonosta kuvanlaadusta.

moodcoffee2 moodcoffee3 moodcoffee4 moodcoffee5 moodcoffee6

Photos and editing by me.

Translation: A new café called Mood Roastery has been opened to Helsinki. The place is very minimalistic and stylish. I really like the interior. Definitely one of my favorites here in Helsinki.

Tervetuloa pottatukka

pottatukka1

Jälleen kerran takana on tyytyväinen tukkalääkäri -käynti! Kävin Johanneksen luona kolmen(!!!) kuukauden tauon jälkeen siistimässä pitkäksi venähtäneet kutrini. Olen edelleen hieman hämmentynyt, että edelliskerrasta todella on jo kolmisen kuukautta. Normaalisti kun käyn antamassa hiuksilleni kyytiä kuukauden taikka puolentoista välein. Kyllä on aika kulunut jälleen vauhdilla! Anyways, muistatte varmaan kun viime parturikäynnillä mietin haluavani jotain hitusen erilaista kuin normaalisti. Lopputulos oli vähän totuttua räväkämpi, mutta kuitenkin aika hillitty nyt jälkikäteen mietittynä. Tällä kertaa halusin vielä lisää särmää hiuksiini. Onneksi Johannes oli samoilla linjoilla, ja yhdessä tuumin päätettiin lyhentää pituudesta reilusti, sekä leikata vanhaan kunnon potta-malliin. Meinasin jossain vaiheessa jänistää ideasta, onneksi Johannes kuitenkin käski lopettaa nössöilyn. Ja tässä sitä ollaan, etutukka/pottatukka päässä. Mä oon niin fiiliksissä! Tekee hyvää poiketa totutusta. Mahtavaa viikonloppua teille kaikille!

pottatukka2 pottatukka3 pottatukka4

Photos by Janita Autio
Editing by me

Coat: Second Hand
Sweater: Weekday
Shirt: Stockmann
Trousers: Zara
Shoes: Vans

Translation: I’ve got a new haircut and I love it!