Eilen illalla mentiin kävelylle Epun kanssa. Matkalla Eppu oli huomannut roskalavan, joka oli täynnä roinaa. Palattiin lavalle takas ja tsekkailtiin josko jotain kivaa löytyis. Joku jäbä tuli samaan aikaan tonkimaan ja väitti et oltiin myöhässä. Mutta ehei, Eppu bongas tuommosen hienon puisen pöydän sieltä roinan keskeltä ja niin me sit kannettiin se parempaan talteen pitkin Töölön katuja. Tuli samalla päivän urheilut urheiltua, sen verran otti koville. Kertonee kai siitä, että ois tämän jätkän aika nostaa persus penkistä ja alkaa vähän kuntoilemaan!
Huh alkaa olemaan viikko takana ja pikkuhiljaa meininki rauhottumaan. Kämpällä olen käynyt vaan pyörähtämässä yöt, muuten ravannut töiden ja harrastusten väliä. Tänään vielä viimenen rutistus ja sit pääsen vihdoin nauttimaan parista vapaapäivästä. Oikeen hyvää viikonloppua myös sinne kaikille!
Edelliseen postaukseen taisinkin kirjoittaa, että sunnuntain otan erittäin chillisti. Ja kuulkaa, kyllä otinkin rennosti. Sunnuntai oli takuulla tämän kevään hienoin päivä! Ei kiire mihinkään, aurinkoa taivaan täydeltä ja mikä parasta, hyvää seuraa.
Kuten olen jo pariin otteeseen täällä maininnut, rakastan matkustamista kaikissa sen muodoissa! Elämäni on pyörinyt viimesen kahden vuoden ajan niin, että tiedossa on ollut koko ajan reissu, jota odottaa. Nyt on ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun ei ole mitään sen suurempaa matkaa tiedossa ja kieltämättä tuntuu hieman oudolta.
Suurin osa tekemistäni reissuista on ollut hetken mielijohdetta. Esimerkiksi viimeisin Aasian-matka oli yhden illan tulos huomatessamme superhalvat lennot Bangkokiin. Ei paljon nokka tuhissut, kun täyteltiin jo henkilötietoja ja mietittiin rahoitusta (äiti kylläkin taisi tuhista reissusta kuultuaan). Mutta ilman hetken mielijohteita olisi moni hauska matka saattanut jäädä kokematta.
Lentojen varaaminen on aina yhtä jännää puuhaa. Joka kerta mahassa kipristelee, ja mieli alkaa laukkaamaan auringonpaahteessa ja palmujen katveessa tai vaihtoehtoisesti suurkaupungin hälinässä, joskin konkreettisesti matkalle lähdön tajuaa yleensä vasta päivää-paria aikaisemmin. Joskus vasta lentokentällä tsekkausta tehdessä. Silloin on mieli korkealla!
En tiedä, oletteko te ikinä tunteneet samaa, mutta itselläni tulee lähes joka kerta, kun saapuu uuteen maahan, tyhjä ja hukassa oleva olo: täällä sitä nyt ollaan. Mihin suuntaan lähtisin? Ja millähän kulkupelillä? Yleensä tuo outo olotila hälvenee, kun löytää tien majapaikkaan ja saa ruokaa nassuun. Olen todennut, että kyseinen fiilis kuuluu matkustamiseen, ja johtunee usein puuduttavista lennoista/väsymyksestä.
Miksi sitten pidän reissaamisesta niin paljon? Syitä on monia: rakastan eri kulttuureja, niin kliseistä kun se onkin. Haluan nähdä, millaista elämä on toisaalla. Miten ihmiset elävät omaa arkeaan eri paikoissa. En väitä, etteikö myös esimerkiksi aurinko ja hiekkarannat vetäisi puoleensa. Tai se lomafiilis, jolloin saa vain olla ilman huolen häivää. Olen sataprosenttisesti kesäihminen, ja mitä vähemmän joudun kärvistelemään keskellä lunta ja pakkasta, sitä parempi. Jollain oudolla tavalla pidän myös siitä tunteesta, kun on kaukana kaikesta tutusta ja turvallisesta. Kaipaan vaihtelua, ja liian pitkään samassa paikassa oleminen puuduttaa. Siksi on hyvä käydä välillä tuulettumassa muualla.
Olen ollut erittäin onnekas, että olen päässyt reissaamaan sen mitä olen tähän mennessä reissannut, mutta vielä on paljon paikkoja näkemättä. Matkustamista en aio lopettaa koskaan!
Ps. Nämä kuvat on viime kesän Jenkkireissulta. Ikävähän tässä iskee!