Myslistä on moneksi

*Kaupallinen yhteistyö: Risenta & Asennemedia

Lapsena vedettiin mysliä ja maitoa nassuun harva se aamu. Nykyään en ehkä samaa komboa suuhuni laittaisi johtuen siitä, että maito on jäänyt meikäläisen ruokavaliosta jo kauan sitten pois. Sen sijaan mysliä tulee syötyä myös nykyään useampana päivänä viikossa. Lähinnä aamuisin (lue: lounas-aikaan, tällainen myöhäisaamiaistaja kun olen), sillä se on helppo, hyvä ja terveellinen vaihtoehto aamiaiselle.

Sain testiini Risentan syksyn uutuusmyslin, maultaan Kvinoa, Omena & Mustikka, joka koostuu kvinoa- ja spelttipuffeista sekä auringonkukan- ja kurpitsansiemenistä. Lisäksi seasta löytyy myös kuivattua omenaa sekä mustikkaa ja kvinoahiutaleita. Ihan mielettömän hyvän makuinen mysli, nuo puffit nimittäin antavat hieman popkornimaista makua ja kuivatut omena sekä mustikka taas tarvittavan makeuden. Lisättyä sokeria tässä uudistetussa myslissä ei siis ole. Uudelleen suljettava nokka on kätevä annostelemiseen.

Mä tykkään nauttia mysliä eniten simppelisti jogurtin kanssa, mutta mysliä voi käyttää monella muullakin tapaa. Tässä minun vinkit, missä kaikkialla mysli toimii. Jokainen annos on toimiva niin aamupalalla, brunssilla ja miksei myös välipalana!

 

3 x terveellinen aamiainen

terveellinen aamiainen

Mustikka-mysli-smoothie

  • 2 dl pakastemustikoita
  • 3 dl maustamatonta soijajogurttia
  • 1 dl Risentan Mustikka&Kvinoa -mysliä
  • Ripaus kanelia
  • Halutessaan hunajaa makeuttamaan

Ei muuta, kuin kaikki ainekset blenderiin taikka sauvasekoittimella sekaisin. Sopii hyvin niin brunssipöytään tai vaikka itselle välipalaksi töistä päästyä.

terveellinen aamiainen

Chia pudding myslillä

  • 3 rkl chiasiemeniä
  • 2 dl esimerkiksi kookosmaitoa
  • Risentan Mustikka&Kvinoa -mysliä
  • Marjoja, kuten vadelmia tai mustikoita

Turvota chiasiemeniä kookosmaidossa noin 20 minuuttia, kunnes ovat turvonneet “puuroksi”. Sillä välin murskaa marjat (tässä tapauksessa vadelmat) tasaiseksi soseeksi. Asettele chia puddingia, mysliä sekä vadelmasosetta kerroksittain lasiin. Koristele myslillä ja marjoilla. Nauti!

terveellinen aamiainen

Jogurttikulho myslillä ja marjoilla

  • 2 dl maustamatonta soijajogurttia
  • Risentan Mustikka&Kvinoa -mysliä
  • 1 banaani
  • Vadelmia ja mustikoita
  • halutessasi hunajaa makeuttamaan

Tähän ei sen kummempia ohjeita varmaan tarvitse luetella. Sanotaan vaan, että tämä on maailman helpoin ja herkullisin aamiainen, meitsin luottoaamupala! Koristelussa voi käyttää omaa luovuutta hyödyksi. Itse tykkään hallitusta sekamelskasta, sillä sormet eivät ilmeisesti ole tarpeeksi vakaat asettelemaan eri ainesosia kauniisiin riveihin, haha.

terveellinen aamiainen

BONUS: Tsekatkaa ihmeessä myös Natan postaus, jossa hän toteutti mielettömän herkulliselta kuulostavan mysli-omenapaistoksen tästä samaisesta Risentan myslistä. Mysli todella taipuu moneksi. Täytyy kyllä itsekin kokeilla tuota Natan reseptiä esimerkiksi jälkkärin muodossa jäden kanssa, ah!

Tämä Risentan uudistunut Kvinoa, Mustikka & Omena -mysli löytyy nyt kauppojen hyllyillä. Toivottavasti tykkäsitte meikäläisen vinkeistä. Mitä te tykkäätte syödä myslin kanssa?

PS. Ottamalla Risentan Instagram-tilin haltuun ja kommentoimalla mihin tahansa kuvaan voit voittaa itsellesi herkullisen tuotepaketin. Kaikkien syyskuun aikana kommenttinsa jättäneiden kesken nimittäin arvotaan 30€ arvoinen tuotepalkinto. Ei muuta kuin osallistumaan!

Lapsihaaveita – No filter podcast

Sain taannoin IG-stories kyseilyssäni kysymyksen, josko haaveilen lapsista. Alkuun tuntui vaikealta vastata, mutta taisin päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä haluan joskus ehkä mahdollisesti lapsen tai parikin. Mutta ei vielä pitkään aikaan ei ei ei. Sitten joskus. Ehkä.

Todellisuudessahan haluaisin todellakin tulla isäksi tämän elämäni aikana, mutta koen oman tilanteeni sen verran haastavaksi, etten tiedä milloin tai miten se olisi mahdollista. Kun olin noin parikymppinen, seurustelusuhteessa naisen kanssa ja elin vielä voimakkaasti lestadiolaisessa yhteisössä, jossa seurustelusuhde lähes väistämättä johtaa avioliittoon ja avioliitto perheenlisäykseen, koin olevani täysin valmis isäksi. Muistan, kun oikein makustelin asialla ja mietin miltä tuntuisi olla siinä tilanteessa, kun käsivarsilla pötköttelee pikkuruinen vauveli,  joka on minun. Tuo ajatus tuntui silloin niin kiehtovalta. Itseasiassa olin varma, että parin vuoden sisään se hetki koittaa. Onneksi asiat menivät toisin, sillä muutoin olisi ollut sillä nuorella isällä pitkä ja kivinen tie käytävänä. Ei lapsen takia, vaan omien kamppailujensa kanssa.

Kuten sanottua, nykyään en osaa nähdä tuota tilannetta tapahtuvaksi. Kai taustalla on paljon seksuaalisuudesta johtuvia seikkoja kuten esimerkiksi ihan konkreettinen lapsen hankkimisen fyysinen mahdottomuus kahden samaa sukupuolta olevan välillä. Myös ulkopuolisen maailman syyt: enhän minä tällaisena homoseksuaalina ole kykenevä isäksi. Ja vaikka olisinkin, niin ei sitä ole ainakaan helpoksi tehty. Vielä yksi seikka, joka saattaa kuulostaa erittäin hullulta monen korvaan: olen kasvanut siihen, että oikea avioliitto on miehen ja naisen välinen asia ja lapset kuuluvat vain tähän oikeaan avioliittoon. Koko elämäni olen tuota opetusta kuunnellut, josta syystä edelleen jossain sisällä kaikuu ääni, joka kertoo, ettei minulla ole oikeutta lapseen tällaisena ihmisenä, mitä olen. Ellei sitten ihme tapahdu ja löydän vaimon, jonka kanssa niitä lapsia hankkia. Tästä syystä lapsen saaminen tuntuu erittäin kaukaiselta, jopa mahdottomalta ajatukselta. Toisaalta, en minä nyt tähän elämäntilanteeseen kaipaa yhtäkään lisää ihmistä huolehdittavaksi, mutta kyllä ajatus siitä, että joskus vanhempana olisi omia jälkeläisiä soittelemassa perään, kuulostaa ihan kivalta…

Tällaista ajatuksenvirtaa tällä kertaa syntyi, vaikka oli tarkoituksena kirjoittaa vaan pieni lyhyt teaser meidän uusinta No filter podcast -jaksoa ajatellen. Ja jos nyt ei vielä ole käynyt tekstistä ilmi, niin aiheena on lasten hankkiminen. Tadaa. Mukana tällä kertaa keskusteluissa myös Turun oma Kuningatar, ihan huikea tyyppi ja äiti Laura Satamo. Eli ei muuta kuin uusimman jakson kimppuun!

Raffi startti syksyyn

Hellurei! Ajattelin, että voisin pitkästä aikaa kirjoittaa, mitä tänne meikäläisen elämään oikein kuuluu. Syksy on alkanut erittäin vauhdikkaasti, mutta kuten ehkä jo otsikosta huomasitte, myös aika raffisti. Periaatteessahan olen saanut elää unelmaa, sillä olen päässyt matkustamaan paljon – on kierretty Ranskaa ja Italiaa autolla, käyty Berliinissä ja Tallinnassa, nautittu New Yorkin hulinasta sekä nyt viimeisimpänä Lapin rauhasta. Kaikki tämä noin kuukauden sisään. Paljon en ole aikaa siis kotona saati Helsingissä viettänyt.

Olen yrittänyt nauttia tästä elämäntilanteesta niin paljon kuin vain mahdollista. Miksi käytän sanaa yrittänyt? Noh, jo tuolta Ranska-Italia -road tripiltä asti olen ollut joko sairaana tai puolikuntoisena. Kaikki nämä reissut ovat myös olleet pääosin työ-/kuvausreissuja, eli joka päivälle on ollut paljon hommaa eikä jonninjoutavalle pötköttelylle ole jäänyt aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen yrittänyt hoitaa inhottavan flunssan pois siinä sivussa mahdollisimman hyvillä yöunilla, kuumilla juomilla tai tarvittaessa lääkkeillä niin, että saan kaikki tarvittavat asiat hoidetuksi pois suunnitelmien mukaan. Väliin on mahtunut muutamia päiviä terveenä, kunnes olen taas löytänyt itseni yskimästä ja räkimästä kuin viimeistä päivää. En ole tuonut somessa esille sitä huonoa fyysistä oloa tai väsymystä, mitä olen suurimman osan ajasta kokenut, sillä en ole halunnut välittää itsestäni kiittämätöntä fiilistä saadessani matkustaa ympäri maita ja mantuja viikkokausia kerrallaan. Olisi kyllä tehnyt mieli. Esimerkiksi silloin, kun makoilin New Yorkin hotellihuoneessamme peittojen alla, läppäri sylissä keuhkot pihalle yskien pohtimassa saanko jäädä koko päiväksi huoneeseen sen sijaan, että menisin tutustumaan uusiin kahviloihin tai putiikkeihin lähistöllä. Tunsin äärimmäisen huonoa omaatuntoa, etten käytä jäljellä olevaa aikaa sataprosenttisesti hyödyksi.

Nykin reissun jälkeen olo alkoi kohentumaan ja luulin vihdoin pääseväni eroon pitkään vaivanneesta flunssakierteestä. Mitä vielä – sinä aamuna, kun olimme lähdössä yllätysmatkalle kohteeseen X (joka siis paljastui Lapiksi), heräsin orastavaan kurkkukipuun. Keskitin kaikki ajatukset muualle välttääkseni taudin, mutta illalla löysin jälleen itseni sängynpohjalta hytisemästä, vaikka päällä oli peitto ja monta vaatekerrosta. Kurkku huusi hoosiannaa ja meitsi melkein myös. Loppujen lopuksi homma äityi niin pahaksi, etten pystynyt kunnolla puhumaan nielemisestä puhumattakaan. Tuomioksi sain maailman ärsyttävimmän vaivan: angiina. Täällä sitä nyt ollaan siis edelleen peittojen alla, toivoen, että kohta voisi jo pikkuriikkisen verran alkaa tekemään normaaleja arjen askareita. Onneksi antibiootit ovat alkaneet tepsimään ja voisinkin väittää, että tunnelin päässä alkaa näkymään valon kajastusta.

Photos by Viena K – editing by me

TAKKI: Weekday
PAITA: R-Collection (saatu)
HOUSUT: Junkyard (saatu)
Kengät: Zara
Vyö: Zara

Ennen koko tätä hullunmyllyä, olin niin fiiliksissä tulevista viikoista. Olimme just Janitan kanssa saaneet treenihommat aloitettua ja duunien puolestakin oli todella hyvä fiilis. Puhkuin sanoinkuvaamatonta intoa kaikesta ja päätin, että tästä syksystä tulee paras ikinä: meitsi tulee olemaan niin tikissä ja jotain muutakin maagista varmasti tapahtuu. Suunnitelmat menivät kuitenkin aika vihkoon. Pakko sanoa, että koko homma on ottanut todella pahasti psyykkeen päälle ja nyt on pakka vähän levällään. Täytyis saada kerättyä kaikki palaset takaisin kätösiin ja alkaa rakentamaan sitä palapeliä kokoon, mikä loppukesästä oli jo hyvällä mallilla. Hieman on ollut raffi startti siis syksyyn. Mutta koska uskon posiin, niin uskon myös, että täältä tullaan vielä! Vaikeuksien kautta voittoon, vaatipa se mitä tahansa.

Itkukohtauksia ja tunteiden vuoristorataa – No filter podcast

Tänään No filter -podcastin uusimmassa jaksossa paneudutaan herkkyyteen. Miksi kovin usein herkkyys nähdään heikkoutena? Varsinkin jos puhutaan meistä miespuolisista olennoista? Mä olen ollut aina herkkä tyyppi, pienestä pojasta asti. Olen tottunut näyttämään niin hyvät kuin huonot tunteeni ja valitettavasti joutunut myös kipuilemaan asian kanssa, koska pojathan eivät tunteile. Niinpä niin…

Mitä ajatuksia jakso herättää teissä? Koetteko itse olevanne herkkiä? Uskallatteko päästää kyyneleet virtaamaan esimerkiksi leffassa vai pidättekö mieluummin tunteet kurissa?

1 15 16 17 18 19 20 21 145