Mistä tietää lomailleensa kunnolla? No esimerkiksi siitä, että wordpressin salasana ei muistu mieleen kun yrittää kirjautua blogiin seitsemän viikon (!!!) tauon jälkeen. Pakko sanoa, että nuo seitsemän viikkoa oli ihan todella tärkeät oman jaksamisen kannalta. En tehnyt oikeastaan mitään töihin sidonnaista koko aikana – kamerat ovat saaneet pötkötellä meitsin työpöydällä ja esimerkiksi Instagramin puolella olen ollut muina haamuina vaan paikalla. Rikoin radiohiljaisuuden vasta elokuun vaihteessa ja nyt olisi aika palailla sorvin ääreen. Tuntuu kieltämättä vähän hassulta.
Mitä mä oon sitten tehnyt kun olen kerran ollut aivan kuollut täällä interwebin ihmeellisessä maailmassa? Voi kuulkaa en mitään, haha. Tai no käytiin me tuossa Janitan kanssa Vilman ja Laurin luona Italiassa sekä road tripillä (pakko tehdä tästä vinkkipostausta myöhemmin). Olen toki myös hengannut ystävien kanssa todella paljon ja nauttinut täydellisestä kesästä. Sellaista mukavaa oleilua vaan joka on ollut just täydellistä tähän elämäntilanteeseen!
Hellurei vaan pitkästä aikaa! Täällä on pitänyt kiirettä, sillä olimme koko viime viikon Sveitsissä PR-matkalla, eikä itselleni jäänyt aikaa päivittää mitään muita kanavia Instagramia lukuunottamatta. Blogin puolelle myös tulossa myöhemmin juttua upeasta reissusta, mutta tänään keskitymme mun ja VienanNo filter podcastin neljänteen jaksoon. Jakson aiheena on opiskelu, kouluttautuminen ja urapolut.
Mitä jos koulun penkki ei houkuttele? Tarvitseeko yliopistotutkintoa menestyäkseen? Vastailemme muun muassa näihin, sekä moneen muuhun kysymykseen ja kerromme omat tarinamme siitä, miten tähän pisteeseen ollaan päädytty. Kuunnelkaa ja kommentoikaa! 🙂
Kolmas podcast-jakso uunista ulos! Tässähän aletaan olemaan jo melkein ammattilaisia, haha. Tämänkertaisen jakson aihe on super tärkeä, myöskin hyvin ajankohtainen – puhumme eettisyydestä ja ekologisuudesta. Maapallo on tuhoutumassa aika nopsaa, mikäli emme tee muutoksia totuttuihin tapoihin. Pohdimme Vienan kanssa muun muassa sitä, onko yksittäisen ihmisen pienillä teoilla merkitystä koko maailman kannalta. Entä tarvitaanko vauhkoajia, jotka jaksavat päivästä toiseen toitottaa vegaaniudesta, päästöistä sekä muista tällä hetkellä pinnalla olevista asioista.
Kuuntele uusin jakso alta. Saat myös selville meitsin reaktion siihen, kun Viena haastaa meikäläistä puolittamaan lentomatkat ensi vuonna. Muistakaa jättää kommentit, mitä piditte! 🙂
Parisen viikkoa sitten pakkasimme laukut autoon, hyppäsimme itse myös kyytiin ja suuntasimme yhdelle kuluneen kevään odotetuimmista reissuista. Luvassa oli nimittäin viiden päivän road trip Baltiassa neljän hengen frendiporukalla. Matkassa mukana oli itseni lisäksi Viena, Nio sekä ystäväni Iida. Reissufiilis nousi kattoon heti auton kaartaessa satamaan, kun pistimme road tripille suunnitellun soittolistan pyörimään ja avasimme ikkunat laivaanpääsyä odotellessa. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja vatsanpohjassa kutkutteli hyvänlaatuinen jännitys.
Päätimme tankata itsemme täyteen Megastarin buffetissa, sillä edessä oli heti yksi reissun pisimmistä ajomatkoista, emmekä halunneet tehdä liian pitkää pysähdystä, sillä oli kerettävä seuraavaan lauttaan kohti Saarenmaata. Kurvailimme siis Tallinnaan saavuttua suoraan länsirannikolla sijaitsevaan Virtsun kuntaan, josta putputtelimme parisenkymmentä minuuttia Muhun saarelle pienellä autolautalla. Ajoimme saarten halki auringon luodessa taivaalle yhtä kauneimmista auringonlaskuista, mitä olen nähnyt. Saavuimme siis perille Kuresaareen, Saarenmaan pääkaupunkiin ja meidän ensimmäiseen päämääräämme illan hämyssä, jossa hieman kenollaan olevat puutalot toivottivat meidät tervetulleeksi. Tosin söpöjen talojen lisäksi vastaanottokomiteassa oli myös kasapäin hyttysiä. Suunnistimmekin ensitöiksi lähimpään markettiin hyttysmyrkkyä hakemaan ja se osottautui täydelliseksi ratkaisuksi.
Seuraavan yhden ja puolen päivän ajan ajelimme läpi kauniin saarimaiseman tutustumassa Saarenmaan nähtävyyksiin. Ohitimme useamman kauniin kirkon, monta laiduntamassa ollutta hevosta sekä paljon kauniita maataloja. Ehkä kaikista vaikuttavin paikka oli saaren pohjoisosissa sijaitseva Panga Pank, jonka mereen valuvat kalliot muistuttivat Balilla sijaitsevaa Uluwatua. Tähän aikaan vuodesta turisteja ei ollut vielä kovin paljon liikenteessä, joten oli ihanaa cruisailla varsin hiljaisilla teillä Road Trip -soittolistan pyöriessä taustalla.
Torstai-aamuna suuntasimme ratsumme nokan kohti Pärnua, matkan varrella pysähdyimme suloisella Muhun saarella jossa nautimme herkullisen lounaan kahvilassa nimeltään Tuul Resto. Vaikka welldoneksi paistettu häränposki olikin matkakumppanini hampaanpaikoille liikaa, jatkoimme hymyissä suin matkaa, kylläisinä. Ohitimme jälleen peltoja pellon perään sekä lukuisia raunioituneita tai muuten vain uskonsa menettäneitä kirkkoja kunnes saavuimme seuraavaan kohteeseemme.
Pärnussa vietimme yhden yön, joten itse sain sieltä valitettavasti vain pintaraapaisun, sillä en ollut aiemmin tuossa kylpyläkaupungissa käynyt. Reissumme sattui sesonkiajan ulkopuolelle joten liikenneruuhkilta tai tungokselta vältyimme loistavasti. Vai olikohan porukka kuullut tulostamme ja painuneet nurkkiinsa? Automatkoista nuupahtaneina suuntasimme Pärnun upeimpaan kylpylään, joka muuten sattui olemaan hotellimme yhteydessä. Lillutimme kroppiamme niin suola-altaissa kuin paljuissa aina mummonnahalle saakka. Kertonee jotain rentoutumisen tilasta. Pärnuun täytyy päästä vielä uudelleen paremmalla ajalla! Hyvin nukutun yön, aamupalan ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen jatkoimme matkaa Latviaan.
Latviassa sisämaahan päästyä maisema muuttui kumpuilevaksi, valtavien vaahteroiden leputtaessaan oksiaan kiemuraisten teiden yllä. Tiet olivat paikoin hieman möykkyisiä, mutta sehän ei meidän menoa haitannut, sillä joka kukkulan jälkeen kaunis maalaismaisema hiveli silmiä. Saavuimme perille välietappiin: Gaujan kansallispuistoon. Auton renkaat vaihtuivat jalkoihimme ja lähdimme tavoittelemaan kukkulan päällä uljaana seisovaa Siguldan linnaa. Jouduimme kuitenkin nöyrtymään tämän upeuden edessä sillä patikoinnista olisi tullut päivän mittainen. Onneksi autolla pääsi näppärästi mutkittelevaa tietä ylös, aivan linnan juurelle. Linnan porteista sisään päästyämme eteen avautui täysin oma maailma. Tunnelma oli kuin sadusta. Ihanien, juuri lehtensä saaneiden vaahteroiden alla pönötti putiikkeja ja pieniä kartanorakenuksia. Myyrä poikineen oli kaivanut itselleen kotikoloja linnan juurelle, ymmärtäähän sen. Olisin itsekin mielelläni pystyttänyt kesämökkini nuihin maisemiin.
Muutaman tunnin jaloittelun jälkeen ajoimme viimeiseen kohteeseemme, Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Riika yllätti todella positiivisesti jokimaisemilla ja kauniilla vanhoilla rakennuksilla, jotka aurinko maalasi kullankeltaiseksi meidän saapuessa perille. Kaupungissa oli täydellinen kesä, ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen illan hämyssäkään ei tarvinnut takkia. Otimme kaiken irti syömällä ja juomalla edullisissa sekä niin viihtyisissä ravintoloissa. Kesäsää ja kaupungin tunnelma saivat kaikki hyvälle tuulelle. Viereisessä pöydässä istuneet tanskalaiset rouvatkin intoutuivat laulaa lurauttamaan omatekemän laulun. Jälkikäteen saimme kuulla sen kertovan heidän pitkästä ystävyydestään.
Photos by Viena K, Iida, Nio and me
Teimme myös päiväretken Jurmalan upeille, pitkille hiekkarannoille. Jurmalaankin toki olisi voinut kesämökin pystyttää – niin kauniita pitsihuviloita seisoi vierivieressä rantatietä kruisaillessa. Ehkä joskus eläkepäivillä sitten.
Viisi päivää hujahti hetkessä, sillä tekemistä ja näkemistä riitti jokaiselle päivälle ruhtinaallisesti. Oli ihanaa nauttia niin mutakäärehoidoista, kylpylöistä kuin auringosta hiekkarannallakin, eikä edulliset hinnatkaan pahitteeksi olleet. Välimatkoiltaan kaikki kohteet olivat hyvin lähellä toisiaan, pisimmillään ajoimme nelisen tuntia yhteen menoon. Jos aikaa olisi ollut enemmän käytettävissämme, olisimme varmastikin viettäneet pidempiä ajanjaksoja eri kohteissa, mutta viisi päivää riittää kuitenkin hyvin tsekkaamaan useamman maan!
Kiitos vielä kertaalleen Iidalle kuvausavusta ja Niolle drone-materiaalista, sekä tottakai luottoreissukumppanilleni Vienalle onnistuneesta matkasta. Tässä vielä väsäämäni video meidän road tripiltä, josta toivottavasti välittyy se vapauden fiilis, mikä meillä oli tuolla reissulla! Viena kirjoitti matkaltamme vinkkipostauksen – sen pääsee lukemaan tästä.
Koodilla TS127634 saat alennusta Tallinkin Helsinki-Tallinna-välin reittimatkoista, kun varaat matkan 15.6. mennessä ja matkustusaika on 1.6.-31.8.2018 välillä. Paikkoja on rajoitetusti, toimi siis nopeasti tästä linkistä!
Photos by Viena K, Iida, Nio and me