Äidit ovat parhaita!

05/10/2018

*Kaupallinen yhteistyö: Aino-jäätelö & Asennemedia

Vastaleivotun pullan tuoksu on varmasti tuttu jokaisen lapsuudesta. Itse muistan pullan leivontapäivät kovin lämpiminä yhdessäolon hetkinä – muistan useita hetkiä, kun äiti oli koulusta tultua taikinan teossa ja halusin välttämättä päästä itse myös työntämään kädet taikinaan. Milloin letitin pullapitkoa äidin opastuksella, milloin pyörittelin tahmaisia taikinapalloja yrittäen päästä yhtä tasaisenkauniiseen lopputulokseen kuin äiti. Aina oli myös syötävä vähintään yksi paistamaton pullapala sellaisenaan, koska raaka pullataikina oli (on) vaan nyt niin hyvää. Yhtä taikinapalaa enempää ei tohtinut äidin mukaan syödä, ettei maha mene tukkoon. Liekö totta, mutta ehkä ihan hyvä niin, jotta riitti jotain myös uuniin asti.

Pullantuoksuisuus terminä voi tarkoittaa myös kaikkea ihan muuta kuin konkreettista pullan tuoksua. Itselläni tästä termistä tulee vahvasti mieleen koti, sen lämpö ja perheen yhdessäolon hetket. Kovin useinmyös äidit itsessään ovat pullantuoksuisia – he kun ovat sellaisia yli-ihmisiä jotka hoitavat niin pyykit, ruoanlaiton kuin leipomisenkin samalla kun handlaavat lasten synttärijuhlat, marjastuksen, kutomiset ja kasvimaasta huolehtimisenkin. Tai no, näin usein oletetaan. Aikamoinen savotta yhdelle ihmiselle hoidettavaksi. Voiko pullantuoksuinen olla vähemmällä? Mielestäni äidit ovat aivan parhaita leipoivatpa he tai ei, siivoaisivatpa he päivittäin tai ei. Muistan itse esimerkiksi eräätkin synttärijuhlat, kun äidilläni ei ollut aikaa leipoa synttärikakkua vaan tilalle oli hommattu jäätelöpaketti, joka sitten koristeltiin karkeilla toimittamaan kakun virkaa. Se riitti aivan hyvin niin meitsille synttärisankarina kuin myös vieraille! Tärkeintä Artulle 9v. siinä hetkessä oli saada omat kaveri pöydän ääreen ja äiti näyttäytyi omissa silmissä aivan yhtä pullantuoksuisena ja ihana kuin ennenkin. Aina ei tarvitse siis uurastaa vuoden hommia yhden viikon aikana. Ei äitien eikä kenenkään muunkaan. Tärkeämpää on aito läsnäolo ja hetket itselle tärkeimpien ihmisten kanssa. Vaikka sitten suoraan pakkasesta vedetyn Aino Mansikkapulla -jäätelön äärellä hieman sotkuisessa keittiössä tai vapun jäljiltä likaisena olevalla kalliolla. Tällaiset hetket ovat ne, jotka jäävät meille mieleen loppuelämämme ajaksi.

Hyvää Ainon päivää rakkaalle mummolle siellä jossain sekä hyvää etukäteisäitienpäivää kaikille omalla tavallaan pullantuoksuisille äideille! Muistakaa, että te olette parhaita juuri sellaisina kuin olette <3

Sometauko – mitä tapahtui?

05/09/2018

Lähdin Vietnamiin pariksi viikoksi lomailemaan. Päätin pistää somen kiinni heti perille päästyä, sillä en muista milloin olisin viimeksi vain ollut. Halusin olla erossa puhelimesta, kamerasta tai tietokoneesta, päivittäisistä työvälineistäni ja katsoa miten miehen käy.

Aluksi tuntui kieltämättä oudolta olla höpöttämättä storieseihin tai olla ottamatta kuvia hetkistä, jotka normaalisti todellakin ikuistaisin. Aika nopsaa pääsin kuitenkin kiinni moodiin, jossa en enää edes muistanut puhelimen tai kameran olemassaoloa. Mikä puhelin? Tai mitkä IG-kuvat? Otin kaiken irti ympäröivästä maailmasta puhelimen kameran sijaan omilla silmilläni.

Mitä hiljaiselon aikana tapahtui?

Ajoin muun muassa partani aivan lyhyeksi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Meinasi kriisi iskeä, kun peilistä kurkkasikin karvaton naama ja sanotaanko näin että parta saa luvan pysyä tässä pärstässä niin kauan kun henki pihisee 😀 Vuosia lähti nimittäin parran mukana ainakin seitsemän, eikä se ole välttämättä asia jota sen suuremmin haluan. Toisaalta oli ihan hauska nähdä, mitä siellä parran alla oikein olikaan – Arttu vuodelta 2011 ihan vaan infoksi.
Jyräsin varpaankynteni pystyyn eli siis tällainen joka lomaan kuuluva pieni haaveri. Vedin aurinkotuolia varjon alle turhan vauhdikkaasti, enkä huomannut hiekan alla olevaa osaa joka oli mitoitettu suoraan varpaankynsien korkeudelle. Raastoin niin sanotusti siis kynnet parista varpaasta irti. Nyt on jo kaikki hyvin, vaikkakin muutama hiekanjyvä on takuuvarmasti saanut ikuisen majapaikan meikäläisen varpaista.
Matkustin maailman pisimmällä gondolihissiradalla miettien putoaisinko mieluummin meren vai viidakon yläpuolella. Päädyin siihen, etten mielelläni kumpaisenkaan. Tosin jos olisi pakko valita, niin ehkä juuri ennen päätepysäkkiä tiheän metsän yläpuolella, jossa matkaa maahan olisi noin kymmenen metriä.
Koin elämäni hirveimmän turbulenssin. Tiedän lentokoneista ja lentämisestä paljon (jopa liikaa), ja tiedän myös ettei turbulenssi pudota konetta. Mutta myrskypilven sisään lennetään on asianlaita toinen. Ja mehän lennettiin. Aikamoinen rytkyytys joka kieltämättä sai miettimään hetkeksi oliko tämä tässä.
Ja sitten vähän iloisempiin aiheisiin – osallistuin vesijumppatunnille eräässä resortissa kanssani ehkä kolme jokseenkin oman ikäistä ihmistä, loput keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä venäläisiä. Oli hauskaa. Loppuun tehtiin aina niin ihanaa ryhmäyttämistä, jossa juostiin ympyrää veden alla tuntemattomien ihmisten kädestä kiinni pitäen sekä roikkumalla vuorotellen toistemme kaulassa. Kyllä. Käytiin mukavuusalueen rajoilla 😀

Summauksena haluan sanoa sen, että elämä maistui erittäin hyvältä ilman elektroniikkaa. Muutamana hetkenä repsahdin ja oli pakko ottaa itselle kuva muistoksi. Mutta sen voin sanoa, että aion tästä lähtien pitää tasaisin väliajoin hetken taukoa sosiaalisesta mediasta. Rakastan sitä mitä teen, mutta luovuus kukkii huomattavasti paremmin kun ei ole koko aikaa ylikierroksilla oman pään sisällä.

Vuoden ensimmäinen piknik

05/07/2018

*Kaupallinen yhteistyö: Moilas Leipomo & Asennemedia

Koko Etelä-Suomen yllättänyt lämpöaalto pisti ihmisten, myös allekirjoittaneen pään sekaisin – puistoissa näkyi ensimmäisiä tyyppejä vilteillä istuskelemassa ja terdet kuhisivat auringosta nauttivia ihmisiä. Ei myöskään ollut yksi tai kaksi tyyppiä, kun olivat lähteneet liikenteeseen shortseissa. Ihan niin lämmin ei mielestäni vielä ole, että shortseissa lähtisin tallustelemaan ulos, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että kesä tulloo ja tänä viikonloppuna todellakin olivat säät kohdallaan vuoden ekoja piknikkejä ajatellen! Ei muuta kuin viltti kainaloon, hyvää ruokaa kassiin ja kaveriporukka kokoon. Sitten vain joku sopiva lokaatio etsintään ja täydellisestä kevätsäästä nauttimaan.

Me suuntasimme eilen niinkin kauas piknikille kuin ystävien takapihalla sijaitsevaan puistoon. Paikkana täys kymppi, sillä tarvittaessa pääsi pyörähtämään sisätiloissa esimerkiksi keittämässä toiset kupilliset kahvia tai paistamassa lisää suolaisia Moilas Leipomon Vegepasteijoita, jotka upposivat nälkäisiin suihin alta aikayksikön. Nämä pasteijat ovat uutuustuote kauppojen hyllyillä ja ihan järjettömän hyviä! Tuotteet ovat paistovalmiita pakasteita eli tulevat pussista pöytään kahdessakymmenessä minuutissa ja siksipä ovatkin erinomaisia pikkusuolaisia esimerkiksi just piknikille. Sopivat oikein hyvin myös tällaiselle helppoutta arvostavalle (suoremmin sanottuna laiskalle) kotikokille, joka haluaa saada hyvää syötävää nopeasti.

Moilas Leipomon Vegepasteijat ovat täysin vegaanisia, joiden sisällä on härkäpapu-kasvistäyte. Päälle voi halutessaan itse sipaista kananmunaa tuomaan väriä tai makua ennen uuniin menoa, mutta näin ollen vegaanius toki häviää. Itse sivelin pasteijat pelkällä vedellä ja se toimi ihan yhtä hyvin. Sanoisin siis ettei kananmunaa tarvitse näiden kanssa ollenkaan: aivan yhtä herkullisilta näyttävät ilmankin. Ja mikä makuun tulee, niin voin vannoa, ettei yksikään sekasyöjä tule huomaamaan eläinperäisten raaka-aineiden poissaoloa. Todella herkullisia!

Istuimme ulkona vilteillä sekä puiden väliin viritetyllä riippumatolla useamman tunnin ajan herkuista nauttien sekä rupatellen kunnes aurinko alkoi laskemaan ja ensimmäiset vilunväreet tulemaan. Jotenkin niin uskomaton fiilis, että tällainen puistohengailu on jälleen mahdollista ja että kesä oikeasti alkaa olemaan ihan nurkan takana. Tätähän sitä ollaan odotettu jo niin monta kuukautta. Ja ai niin: puistossa olleissa koivuissa näkyi hiirenkorvat! Niin se alkaa myös luonto heräilemään talven jäljiltä eloon, aivan kuten meidän elämätkin. Siispä malja keväälle ja piknikeille!

5 x Miesten paras hajuvesi

05/01/2018

Olen tainnut joskus aikaisemmin jo mainita, mutta mielestäni miehen ei sovi unohtaa hyvää tuoksua astuessaan ovesta ulos. Hennolla, miellyttävällä tuoksulla kun tekee helposti vaikutuksen muihin ihmisiin – sehän on tämän elämän tarkoitus 😀 Vitsi vitsi. Hyvä tuoksu on piste I:n päälle ja ainakin mun mielestä kruunaa esimerkiksi asukokonaisuuden. Mä aloitin hajuvesien suihkuttelun muistaakseni yläasteen alkuaikoina. Ensin vessan kaapeista löytyneillä isoveljien hajuvesillä ja myöhemmin itse hankituilla tuoksuilla. Teiniaikojen hajuvedet eivät varsinaisesti ole enää lemppareitani vaikkakin edelleen tuovat paljon muistoja mieleen, mikäli jossain niihin törmää. Kuten kaikki varmasti tietää, hajumuistot ovat yhtiä voimakkaimmista muistoista.

Viimeisten vuosien ajan olen pitäytynyt jotakuinkin samoissa tuoksuissa ja tietyt ovat selvästi ylitse muiden. Toki uusia tuoksuja on myös tullut mukaan kuvioihin, mutta huomaan päätyväni muutamiin tiettyihin päivä toisensa jälkeen. Tässäpä sisi teille vinkkeinä miesten paras hajuvesi jos toinenkin, joilla ei voi mennä metsään.

5 x Miesten paras hajuvesi

Dior – Sauvage

Hedelmäinen, muttei liian makea tuoksu, jolla olen saanut ehkä eniten kehuja aikaan ikinä. Ehdoton luottotuoksuni, jota olen käyttänyt usean vuoden lähes päivittäin sen jälkeen kun löysin sen eräältä laivamatkalta aivan sattumalta. Tyylikäs tuoksu, joka sopii kaikille!

*YvesSaintLaurent – Y

Tämä hajuvesi oli eräänä päivänä muutamia kuukausia sitten tupsahtanut postiin meikäläiselle ja tykästyin siihen hetimiten. Täydellinen valinta juhliin eleganssin tuoksunsa vuoksi. Raikas, tarpeeksi miehekäs muttei kuitenkaan liian voimakas.

Zara – Tiveden

Olimme Janitan kanssa New Yorkin muotiviikoilla Arlo SoHo -nimisessä hotellissa. Joka kerta hotelliin astuessa vastassa oli jalat alta vievä tuoksu jonka nimeä en ikinä saanut selville. Sama tuoksu leijaili vastaan useampaan otteeseen muotiviikkojen aikana vastaantulijoiden mukana. Hajuvesi jäi todella voimakkaasti mieleen ja kuinka ollakaan eräällä shoppailukerralla Zarassa tuoksu tuli vastaan miesten hajuvesiä tuoksutellessa. Voitte arvata, että tuoksu lähti mukaan vaikka tiesin, ettei kyseessä ollut se samainen autenttinen kappale, joka sai Nykissä pään pyörälle. Myöhemmin, jälleen kehujen takia, selvisi oikean tuoksun nimi – kyseessä oli Nykiläisten suuressa suosiossa oleva Santal 33 niminen tuoksu Le Labolta. Tämä on aivan mielettömän hyvä jokapäiväiseen käyttöön. Tykkään suihkutella hajuvettä myös asuntooni ihan muuten vaan fiiliksen takia. Voin suositella myös naisille neutraaliutensa takia!

YvesSaintLaurent – L’Homme Eau De Toilette

Makea tuoksu, joka ei varmasti jää huomaamatta keneltäkään. Luonnehtisin tyylikkääksi, freesiksi sekä pehmeäksi. Myös erittäin kesäinen tuoksu!

*Giorgio Armani – Acqua Di Giò Absolu

Tämä Giorgio Armanin miesten hajuvesi on uusin tulokkaani ja niin ikää postissa testiin tupsahtanut. Heti ensimmäinen kokeilukerta koukutti meikäläiset ihan täysin. Hienostunut tuoksu, puun ja meren yhdistelmä tekevät tästä todella miellyttävän sekä kesäisen! Vaikka olenkin päässyt käyttämään tuoksua vasta muutamien viikkojen ajan, olen kerennyt saamaan kyselyitä osakseni. Sanoisin, että tämä on täydellinen kesää ja sen kaikkia juhlia ajatellen!

Mikäli haussa on uusi tuoksu esimerkiksi kesää ajatellen, suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan nämä meitsin omat lempparit läpi. En osaa sanoa mikä olisi ylitse muiden, vaan tykkään käyttää eri tuoksuja eri tilanteissa. Ja ainiin: kertokaa, jos päädyitte ostamaan jonkun näistä hajuvesistä meitsin suosittelujen takia!

*hajuvesi saatu

previous 1 … 22 23 24 25 26 27 28 … 145 next