*Kaupallinen yhteistyö: Arabia & Asennemedia

Täydellisen epätäydellisesti aseteltu viltti sohvalla, kahvikuppi pöydällä, lehti auki juuri oikealta aukeamalta, kiireessä jääneet silmälasit sattumoisin lehden päällä – näitä kaikkia näkyy blogeissa ja Instagram-kuvissa paljon. Myös allekirjoittaneen sisällössä. Aihe on herättänyt keskustelua viime aikoina ihmisten keskuudessa: miksi kaiken pitää olla niin täydellistä? Eikö teillä ole muka koskaan sotkuista vai ettekö vain halua näyttää sitä? Tiedän tähän vastauksen. Sosiaalinen media sekä blogit on luotu (useimmiten) inspiraatioksi muille: kukapa haluaisi katsella kuvia sotkuisesta sohvapöydästä, jolla lepää karkkipapereita, kuivuneita kahvikuppeja tai kertyneitä laskupinoja. Toisaalta taas ihmiset haluavat samaistua, joten ymmärrän, jos liian viimeistellyt kuvat aiheuttavat närää: itse kullekin kertyy paineita ainaisen täydellisiä kuvia katsoessa. Myös minulle. Välillä tuntuu, etteivät kuvani ole tarpeeksi kiinnostavia tai harkittuja ja auta armias jos alan näissä hetkissä selaamaan Instagramista muiden täydellisiä valokuvia. Tiedän kuitenkin sen, että turhaan vaivaan päätäni kyseisillä ajatuksilla, ja pyrinkin välttämään liian kriittistä ajattelua. Mutta koska tämä on työtäni, niin kriittisyyttä omaa tekemistä kohtaan myös tarvitsee.

Arabia haastoi meidät bloggaajat pohtimaan tätä mielenkiintoista aihetta täydellisyyden tavoittelemisesta hieman enemmän. Mitä kätkeytyy kaikkien kauniiden, loppuun asti viimeisteltyjen kuvien taakse? Kuvalla kun pystyy kertomaan aika eri totuuden todellisuudesta pelkästään oikeanlaista rajausta käyttämällä. Noh, tänään saatte kurkistuksen meikäläisen kulisseihin. Näiden (omastakin mielestä) onnistuneiden paketointisessio-kuvien taakse kätkeytyy nimittäin vaikka ja mitä muuta ei niin kuvauksellista tai kaunista. Katsokaa vaikka:

Asuntoni lukaalini on verrattain pieni, josta syystä esimerkiksi pyykkiteline vie käytössä ollessaan about puolet olohuoneesta. Tällä kertaa tuo teline vaatteineen oli seissyt sohvan edessä yli viikon koska, noh, laiskuus… Yhtälailla muutamat pahvilaatikot eivät ole löytäneet tietään ulos kämpästäni jostain kumman syystä. Olenkin elänyt aivan sulassa sovussa kuivumassa olleiden pyykkien, epämääräisten pahvilaatikoiden ja purkamattomien matkalaukkujen kanssa. Joskus jopa viikkoja. Ulospäin sekasorto ei ole tainnut näkyä juurikaan snäpeissä näkyvää ovenkarmilla roikkuvaa pyyhettä enempää. Eipä olisi ehkä myöskään arvannut tämän postauksen ”kauniita” kuvia katsoessa. Hauska seikka, joka liittyy vielä tähän kuvaustilanteeseen oli se, että taustalla hääri juurikin samaan aikaan lukkoseppä vaihtamassa uutta lukkoa oveeni. Minun eteeristä kynttilöillä varustettua kuvaushetkeä säesti siis poran, taltan ja hetkittäiset rappusista kuuluvat epämääräiset äänet.

Loppujen lopuksi on huojentavaa tiedostaa, ettei kukaan ole täydellinen eikä tarvikaan olla. Edes se oma Instagram-idoli, jonka kuvista päätellen hänen elämässään ei ole yhtäkään säröä, asuu varmasti joskus purkamattomien matkalaukkujen, tiskaamattomien tiskien tai lattialle unohtuneiden pahvilaatikoiden keskellä. Varsinkin näin joulun alla, kun stressitekijöitä kertyy ihmisille jo aivan itsestään, voi mielestäni surutta jättää turhat stressit täydellisistä paketeista, kattauksista tai ruuista hiiteen. Sen sijaan keskittyä olennaisempaan, eli hyvän joulufiiliksen löytämiseen yhdessä itselle tärkeiden ihmisten kanssa!