Päiväreissu Tallinnaan uuden Megastarin kyydissä

*Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Tallink

Suuntasimme tasan viikko sitten päiväreissulle Tallinnaan Vienan, Janitan ja Antonin kanssa. Tarkoituksena oli alunperin mennä kesäiselle puistopiknikille pyöräillen, mutta koska sääennusteet lupasivat vesisadetta, muuttuivat suunnitelmat ja pyöräily jäi seuraavaan kertaan. Meillä oli aivan huikea minireissu siitä huolimatta!

megastar

Päivä alkoi uutta Länsisataman terminaalia ihastellen. Avara terminaalirakennus on todella tyylikäs arkkitehtuuriltaan ja iso lasiseinä suoraan merelle saa vähemmästäkin suut auki. Eipä jäänyt terminaalin ihmettely ainoaksi, sillä kulkupelinä lahden yli toimi tammikuussa käyttöön otettu Tallink Megastar, joka vie Tallinnaan matkustamisen aivan uudelle levelille. Siis laiva on kuin kelluva ostoskeskus – erittäin tyylikäs ja freesi sisustukseltaan, täynnä erilaisia ravintoloita ostosmahdollisuuksista puhumattakaan. Miettikää, että paatista löytyy jopa Burger King! Mun mielestä aika kreisiä. Kahden tunnin matka hujahtaa näissä puitteissa hetkessä.

Menomatkan vietimme Business Loungessa, joka kustantaa 65 € lisämaksun suuntaansa. Hintaan sisältyy ruoat, juomat, lehdet ja erittäin rauhalliset kaksi tuntia matkustamista. Työskentelyä ajatellen Business Lounge on täydellinen paikka, sillä työpisteitä ja mukavia tuoleja löytyy runsaasti. Myöskään meluavista kanssamatkustajista ei ole riesaa. Koska lähdimme aamulla liikenteeseen, nautimme runsaan aamiaispöydän antimista ja rentouduimme ennen kuin suuntasimme tutkiskelemaan Tallinnaa. Paluumatkan Comfort-luokka ei ollut huono vaihtoehto sekään: myöskin todella rauhaisa tila laivan etuosassa, tarjolla pientä naposteltavaa ja juotavia. Lisähintaa kertyy ainostaan 20 € yhteen suuntaan, mikä on mielestäni varsin edullinen summa tästä lystistä. Hieno uudistus Megastarilla on, että Star-luokassa eli perusluokassa löytyy tyylikkäiden ravintolapaikkojen lisäksi lisämaksuton Sitting Lounge, jossa on mukavia istuimia omassa rauhassa. Matkustaminen on siis tehty mukavaksi oli lipputyyppi mikä tahansa.

megastarmegastarBusiness Loungessa kelpaa matkustaa.
megastarmegastarmegastarmegastarComfort-luokka oli mukavan rauhallinen.

Emme kerenneet kokeilemaan varsinaisia ravintoloita, sillä mennessä Megastar ja sen tuhti Business Loungen aamiainen hoitivat hommansa hyvin ja pois tullessa naposteltavat riittivät pitämään vatsan kylläisenä, edellisestä ateriasta kun ei ollut kovinkaan pitkä aika. Tutkiskelimme kuitenkin paatin ravintolatarjontaa, ja oli hienoa huomata Food Court -tyyppinen asettelu, joka mahdollistaa sen, että matkaseuruissa kukin saa syödä itselleen mieluista safkaa ilman, että joutuu istumaan erillään muista. Ja edelleen pointsit laivan freesistä ilmeestä, joka on onnistunut koko matkalta.

megastar megastarmegastarmegastar

Tallinnaan päästyämme hurautimme Kadriorgin puistoon, joka oli itselleni täysin uusi osa kaupunkia. Iso, vehreä puisto oli täynnä prameita rakennuksia, kuten Kadriorgin palatsi ja Presidentin työhuone. Harmillisesti pieni vesisade yllätti meidät, kun olimme kuvailemassa palatsin tiluksilla, joten suuntasimme puiston laidalla sijaitsevaan Kumu-taidemuseoon pitämään sadetta. Näyttelyihin emme kerenneet mennä, sillä aikaa oli rajallinen määrä ja halusimme käydä syömässä sekä shoppailemassa, ennen kuin oli jälleen aika ottaa suunnaksi satama.

megastarmegastarmegastarmegastarmegastarmegastarKumu-taidemuseon on suunnitellut suomalainen Pekka Vapaavuori.

Koska Janita ja Anton olivat käyneet Tallinnassa viimeksi vuosia sitten, päätimme mennä Telliskiveen syömään. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Frenchy (itselleni tuttu viime kerralta), jossa tarjolla on ranskalaista ruokaa. Frenchyn Croque Monsieur (eli lämmin juusto-kinkkuleipä) on aivan järjettömän hyvää! Parasta Tallinnassa on kyllä ehdottomasti raflatarjonta, sillä kaikenlaisia konsepteja löytyy ja hinnat ovat todella huokeita.

megastarmegastarmegastar

Myöhäisen lounaan jälkeen otimme taksin Vanhaankaupunkiin Gelato Ladies – jäätelökahvilaan. Mango-vesimelonisorbetti katosi hetkessä parempiin suihin, nimittäin tässä vaiheessa harmaat pilvet olivat kaikonneet ja lämpöasteita oli parikymmentä. Nautimme alkukesän illasta ja kiertelimme muutamissa kaupoissa, kunnes oli aika palata takaisin laivalle ja Helsinkiin. Yleensä paluumatkan alkaessa haluaisi olla jo kotona, mutta koska edessä oli jälleen matka Megastarin kyydissä, ei paluu tuntunut yhtään ankealta. Päin vastoin – meillä oli super hauskaa! Naureskeltiin väsyneinä huonoille vitseille, sillä takana oli yllättävän aktiivinen päivä vaikkei pyöräretki toteutunutkaan.

megastarmegastarmegastarmegastarmegastarPhotos by me, Janita, Viena and Anton

Kiitos vielä reissuseuralaisille ja Tallinkille onnistuneesta päiväreissusta! Mahtavaa, että niin läheltä löytyy kohde, joka on mielenkiintoinen ja poikkeaa tarpeeksi esimerkiksi Helsingistä. Seuraava matka Tallinnaan onkin meikäläisellä jo itseasiassa kalenterissa. 😉

Sadepäivästä parempi

Harmaus, vesisade, yön aikana iskenyt flunssa – voisiko olla enempää syitä surkeaan päivään? Ensimmäisenä tulee mieleen ei. Just tänään mulla on kuitenkin kaikista näistä “surkeuksista” huolimatta hyvä fiilis. Päivän kun voi kääntää positiivikseksi pienillä teoilla. Tässä minun vinkit parempaan fiilikseen:

  1. Kuuntele sadepäivään sopivia biisejä. Alla muutamia meitsin lemppareita.
  2. Juo kuumaa teetä ja kuuntele sateenropinaa. Se rentouttaa.
  3. Tilaa safkaa himaan ja ota iisisti.
  4. Älä tee mitään, mikä ei tunnu hyvältä! Anna itsellesi lupa olla.

Musta tuntuu, että olen tarvinnut juuri tällaista päivää nyt vaihteluksi. Aurinko ja lämpö on parasta mitä tiedän, mutta huomaan olevani super väsynyt, sillä hyvällä säällä haluaa olla koko ajan menossa ja meiningeissä mukana, eikä tule levähdettyä hirveästi. Siksi harmaa sadepäivä on just täydellinen tähän väliin.





Näiden biisin voimin rentoa sadepäivää kaikille! Ottakaa iisisti.

Hevosmies on erimies

Perjantaina se tapahtui: hyppäsin hevosen selkään yli kolmen vuoden tauon jälkeen. Arvatkaa vaan jännittikö! Olin aivan kauhusta kankeana, kun menin ensimmäistä kertaa karsinaan morjestamaan tulevaa ratsuani Athosta. Iso ruuna oli onneksi varsin leppoisa kaveri ja oma jännitystaso laski pikkuhiljaa. Hämmentävää oli kyllä huomata, miten jokin vaisto (liika itsesuojelu?) sisällä käski koko ajan olla varuillaan ison hevosen kanssa. Nuorempana kun olen touhuillut kaikenlaisten hevosten kanssa. Ikä ilmeisesti lisää pelkoa…

Se miten päädyin ratsastamaan on Katjan ansiota. Katja on käynyt jo pidempään Knaperbackan Ratsastuskoulussa yksityistunneilla ja hän vei minut mukanaan tutustumaan sinne vastapalveluksena videoiden kanssa auttamisesta. Oli todella nostalgista pukea päälle vanhat ratsastuskamat ja suunnata tallille. Ratsastaminen kun on ollut osa elämääni pitkään lapsuus- ja teinivuosina.

Kun hyppäsin hevosen selkään, katosi kaikki aiemmin läsnä ollut jännitys pois! Taidot sekä kunto sen sijaan olivat pahasti ruosteessa ja turhautti, kun en tiennyt miten päin hevonen edes kulkee. Onneksi jotain pieniä onnistumisen tunteita tuli koettua ja ratsastustunnista jäi erittäin hyvä maku suuhun. Mutta kyllä kuulkaa vierähti tunti päivästä nopeammin kuin pitkään aikaan! Olin varma, että olimme ratsastaneet noin puolet ajasta, kun opettaja käski siirtyä jo loppukäyntiin. Tässä vaiheessa olin aivan kuolemaisellani kunnon puolesta, mutta siltikään en olisi millään halunnut lopettaa touhua. Se kuuluisa heppakärpänen taisi puraista tätä heepoa oikein kunnolla.

Tampereen tuliainen

Photos by Janita Autio and me

SHIRT: Won Hundred
JEANS: Weekday
SHOES: Puma (gifted)

Olen käynyt tämän vuoden aikana Tampereella useammin kuin koko elämäni aikana yhteensä. Tavaksi on myös syntynyt, että Mari (meitsin henkilökohtainen turistiopas) kuljettaa ympäri kaupunkia tunnetuimmille nähtävyyksille. Viime reissulla pari viikkoa takaperin, kun olin jälleen käymässä Mansessa työkeikalla, menimme Marin kanssa hommat hoidettuamme tutustumaan uusiin paikkoihin. Pyynikin Näkötornin ja ulkoilualueiden lisäksi poikkesimme huikeassa farkkukaupassa nimeltä INCH”, joka sijaitsee aivan Tampereen ytimessä. Meikäpoikahan vallan hullaantui kaupan valikoimasta, sillä laadukkaita brändejä ja mageita vaatteita oli vaikka kuinka. Ja vaikka koetin itseäni hillitä, niin mukavan myyjän ja Marin kannustaessa rinnalla päädyin ostamaan kotiinviemisiksi tämän valkoisen poolokauluksisen t-paidan Won Hundredilta. Hyllyille jäi odottelemaan muutamat farkut sekä erittäin cool läpinäkyvä sadetakki (myöskin Won Hundredilta), jonka kanssa jopa saattaisi toivoa pientä ripsottelua tulevana kesänä. Anyways, tykkään ostamastani paidasta erittäin paljon!

Nyt suuntaan kolmen vuoden tauon jälkeen ratsastamaan yhdessä Katjan kanssa. Voin kertoa, että olen aivan jäykkänä jännityksestä. Laittakaahan peukut pystyyn ja toivotaan, että tulen yhtenä kappaleena takaisin kotiin.

1 56 57 58 59 60 61 62 145