Puhumisen tärkeydestä

Photos by Janita Autio

Mä en tiedä mitään niin tärkeää kuin puhuminen! Enkä nyt puhu jonninjoutavasta hölöttämisestä, johon itse ainakin liian usein sorrun, vaan real shitistä, eli oman pään sisällön purkamisesta. Olen oppinut nuorena vaikeiden kokemusten kautta avaamaan tuntojani. Helppoa se ei ollut – mennä kertomaan äidille, kuinka koulussa ei oikein ole ystäviä tai kun joku kiusaa. Tajusin kuitenkin jossain vaiheessa, että sisällä oleva möykky kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään asiaa vatvon omassa päässä. Rohkenin avautumaan ja muistan, kuinka pikku hiljaa asiat alkoivat helpottaa.

Voin väittää olevani onnekas, että meidän perheessä on pystytty puhumaan kipeistäkin asioista ääneen. Toki on ollut asioita, joita ei ehkä sen suuremmin ole käsitelty, mutta pääosin asioista ylipäätään ollaan juteltu. Tämä on auttanut itseäni näihin päiviin asti. Ei ole kasvanut ylitsepääsemätöntä kynnystä olla haavoittuvainen luotettavien ihmisten edessä. Onnekas olen myös siinä mielessä, että ympäriltäni löytyy paljon luottamuksen arvoisia ystäviä, joiden puoleen pystyy kääntyä kiperien tilanteiden tullen.

Tässä on nyt jo jonkin aikaa ollut ihmeellinen alakulo päällä. Mikään ei ole oikein tuntunut missään ja välillä on ollut vaikeaa saada otetta asioista. Eilen kaikki asiat eskaloituivat ja sisällä ollut möykky kasvoi räjähtämispisteeseen. Ahdisti niin, että heikotti. Äiti on yksi ihmisistä, joille soitan kun on huono olla. En tiedä mikä ihme taito nuilta mammoilta löytyy, mutta he osaavat auttaa tilanteessa kun tilanteessa. Turvauduin puhelimeen ja kilautin Pohjoiseen. Juttelimme pitkään.

Kun puhelu loppui, oli olo huomattavasti kevyempi. Sisällä ollut möykky oli pienentynyt huomattavasti – ei täysin kadonnut, mutta tullut hallittaviin mittasuhteisiin. Puhumisen tärkeydestä ei liikaa puhuta! Jos mä johonkin haluan ihmisiä kannustaa, niin olemaan avoimia ja juttelemaan asioista, mikäli se on mitenkään mahdollista!

Suoraan miesboksista

Kaupallinen yhteistyö, Zalando

Photos by Janita Autio

BOMBER JACKET: Alpha Industries
HOODIE: D.GNAK
JEANS: Topman
SHOES: Reebok

Mitä on Mustarttu ilman kokomustaa asukokonaisuutta? Ei yhtään mitään. No ei vaan nykyäänhän olen harva se päivä jossain muissa, kuin kokomustissa kuteissa. Siitä ei kuitenkaan pääse yli, etteikö päästä varpaisiin musta asu näyttäisi hyvältä lähes aina. Lisäksi mustat vaatteet itsessään toimivat kaikkien muiden vaatteiden kanssa. Siksipä päädyin näihin riemunkirjaviin vaatteisiin valitessani Zalando Man Boxia, jonka sain yhteistyön kautta koota itselleni.

Zalandon valikoima on ihan törkeen laaja myös miehille, joten valinnan vaikeuksilta ei vältytty. Halusin valita vaatteita, jotka toimivat sekä yhdessä, että jo meikäläisen vaatekaapista löytyvien vaatteiden kanssa. Musta bomberi on ollut ostoslistalla jo pidempään, joten Alpha Industriesin tyylikäs pilottitakki oli helppo valinta. Lähdinkin rakentamaan asua sen ympärille.

Kun silmiini osui itselleni ennestään tuntemattoman D.GNAK -nimisen brändin huppari, olin myyty. Viehätyn tätä nykyä kaikenlaisista nauhoista ja härpäkkeistä (ehkä olette jo huomanneetkin) ja tästä hupparistahan niitä löytyy. Muuten kovin yksinkertainen vaate muutamalla turvavyön kaltaisella nauhalla toimii kuin valkoiset kengät keväällä. Tästä päästäänkin valitsemiini kenkiin: boxiini päätyi uuden paluun tehneet klassiset Reebokit. Aaettä! Ei ole mitään parempaa, kuin vetää puhtautta hohtavat valkoiset kengät jalkaan keväällä kuran ja loskan häivyttyä katukuvasta.

Päälläni näkyvät farkut löytyivät Topmanin valikoimasta. Valkkasin revityt versiot lähestyvän kesän kunniaksi. Paljaat nilkat ja rikkinäiset farkut eivät ole talvella kovinkaan fiksu valinta, mutta nyt, kun lämpötilat alkavat pikkuhiljaa kohoamaan ylöspäin, myös meikä vilukissa on valmis paljastelemaan ah niin sileää ihoani. Kokonaisuus on kaikessa värittömyydessään (bombertakin oranssia vuorta lukuunottamatta) mielestäni toimiva! Tiedättekö muuten miksi useissa bombereissa sisäpuoli on oranssi? Antakaapas kun Arttu kertoo: takit on alunperin suunniteltu lentäjille, ja kirkas väri on myös peruja niiltä ajoilta. Jos lentäjä joutui onnettomuuteen, oli oranssi väri helppo paikantaa maastosta. Tällainen fun fact tähän väliin!

Mitä mieltä olette meitsin asusta?

Riittää jo tämä pääsiäinen

Photos by me and Viena

Huh, alkaa olemaan pääsiäinen pikkuhiljaa taputeltuna. Tiedän, että suurimmalle osalle ihmisistä tämä pitkä viikonloppu on ollut luksusta ja niin se periaatteessa olisi voinut olla myös meitsille, mutta jostain syystä en ole osannut nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta, en sitten yhtään. Ovesta ulos astuessa on tuntunut, kuin koko Helsinki olisi tyhjentynyt ihmisistä ja kaduilla on näkynyt itseni lisäksi vain muutama hassu tyyppi. Joka puolella on oudon hiljaista, jopa hieman orpoa.

Olen pitkästä aikaa tuntenut oloni jostain syystä yksinäiseksi. Johtunee ehkä siitä, että tiedostan pääsiäisen olevan perhekeskeinen juhla ja itse omaa tyhmyyttäni en tajunnut tarpeeksi aikaisin ottaa asiaksi lähteä Pohjoiseen oman perheen luo. Whatsapp-ryhmät ja Instagram täyttyvät yhdessäolon hetkistä, ja kun nuita kuvia tuijottaa omassa pikku yksiössään, alkaa helposti tuntemaan ulkopuolisuuden sekä yksinäisyyden tunnetta. Onneksi lähellä asuvista ystävistä suurin osa oli Helsingissä, eikä siis tarvinnut aivan koko viikonloppua viettää yksin omien ajatustensa kanssa. Päivät olen kylläkin istunut “ylhäisessä” yksinäisyydessä neljän seinän sisällä purkamassa to do -listaa tietokoneella, mutta illat olen viettänyt ihmisten ympäröimänä. Lauantaina näin myös pitkästä aikaa vanhoja ystäviä, mikä oli erittäin virkistävää. Kiitos tyypit vielä seurasta!

Eilen suuntasimme heti aamusta Vienan luo pienellä porukalla brunssille, joten sain onnekseni myös pienen siivun pääsiäisfiiliksestä. Ja sainpahan myös oman yhdessäolon hetken ikuistettua someen (se se on tärkeintä). Kaikesta huolimatta olen erittäin valmis palaamaan takaisin normaalin arkirytmiin ja jättämään tämän pääsiäisen taakseni. Ehkä ensi vuonna sitten taas paremmalla fiiliksellä!

Olkoon alkanut viikko riemukkaampi!

PS. Viikko sitten käynnistynyt arvonta on nyt päättynyt, ja onnetar suosi henkilöä nimimerkillä Juulis. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille! 🙂

Verkkaboi

Photos by Janita Autio

BOMBER JACKET: Weekday
SWEATSUIT: Peak Performance (gifted)
SHOES: Zara

Olen ihminen, joka yleensä valitsee kaapista ne kaikista tavallisimmat vaatteet päälleen. Farkut ja college tai suorat housut poolopaidalla ovat ainaisia luottovalintoja. Ei niissä mitään vikaa ole, mutta olen aina ihaillut ihmisiä, jotka eivät mene perus massan mukana, vaan uskaltautuvat/osaavat heittää niskaan erilaisempiakin asukokonaisuuksia. Itse päätin rohkaistua ja hyppäsin oman mukavuusalueen ulkopuolelle – tässä lopputulos. Eiks oo cool? Mä tykkään ihan sikana! Peak Performancen verkka-asu on todella rento päällä ja meneepä vielä ajan henkeen nyt, kun ysäri-fibat ja urheilullisuus ovat alkaneet ottaa valtaa muodissa. Yritän aina aika-ajoin kokeilla päälleni totutusta poikkeavia asuja, nimittäin koen, että vain sillä tavalla omaa tyyliä saa vietyä eteenpäin.  Ja ainoastaan kokeilemalla tietää mikä toimii, mikä ei.

1 … 61 62 63 64 65 66 67 … 145