Vegaanisia vaihtoehtoja herkutteluun

Kaupallinen yhteistyö, Ingman & Asennemedia

Perjantai-iltapäivänä Kalliossa järjestettiin vegaaninen pop-up -jäätelöbaari. Tilaisuuden järjestäjänä toimi Ingman ja hyvä ystäväni Viena oli suunnitellut tilaisuuteen reseptit sekä stailannut paikan kauniiksi. Mikä sen parempi tapa aloittaa viikonloppu, kuin mennä herkuttelemaan jäätelöillä ja nähdä samalla ystäviä. Hetkellisesti tuntui, kuin kesä olisi jo tullut!

Jäätelöbaari oli nimensä mukainen, monin eri vaihtoehdoin varustettu jätskibuffet, jossa pääosassa olivat Ingmanin uudet vegaaniset ja gluteenittomat Choice-jäätelöt. Itse jäätelöiden lisäksi tarjolla oli Vienan reseptien mukaan tehtyjä herkullisia brownieita, lemon curdia, kookoskinuskia, pähkinöitä ja marjoja sekä syötäviä kukkia. Arvatkaa vaan iskikö valinnanvaikeus! Tuunasin itselleni loppujen lopuksi kaksi eri annosta, sillä en osannut päättää mitä kaikkea haluan. Lempparikombo oli kuitenkin vanilija- ja mansikkajäätelö tuoreilla marjoilla, lemon curdilla ja syötävillä kukkasilla. Ah nam!

Tapahtumassa tarjolla olleet Ingmanin uudet Choice-jätskit ovat sairaan herkullisia! En ole oikeastaan koskaan ollut kermajäätelöiden ylin ystävä, sillä jostain syystä olen kokenut ne turhan raskaina omaan makumaailmaani. Kermajäätelöiden sijaan olenkin päätynyt aina oikeastaan sorbetteihin tai mehujäihin jäätelöostoksillani. Ylipäätään korvaan nykyään maitotuotteet usein kasvipohjaisilla versioilla paristakin eri syystä: ensinnäkin olen huomannut, ettei suuret määrät maitoa sovi täysin omalle vatsalleni ja toiseksi koen, että kasvipohjaiset valmisteet ovat maultaan miellyttävämpiä (poikkeuksena kuitenkin juustot, joista en pysty luopumaan). Uskon myös, että maitotuotannon vähentäminen olisi hyväksi meidän yhteiskunnalle ja maapallolle. Tykkään siis tuoda omaan ruokavaliooni myös kasvipohjaisia vaihtoehtoja maitotuotteiden rinnalle. Meikäläisen kaltaisille tyypeille Choice-jäätelöt ovatkin täydellinen valinta: ei maitoa, mutta täyteläisiä makuelämyksiä kuitenkin.

Photos by Jarkko Laine, Axel and me

Makuvaihtoehtoja uusista vegaanisista jäätelöistä löytyy useampi: omat lempparini ovat soijapohjainen suklaa- ja mansikkajäätelö, mutta lisäksi löytyy vanilijaa niin riisi- kuin soijapohjaisena vaihtoehtona sekä mantelipohjainen Cocoa Twist. Puikoista pitäviä hemmottelee muun muassa päärynän ja mansikan makuiset soijajäätelöpuikot suklaakuorrutteella, jotka niin ikään löysivät tiensä lemppareihini. Sanoisin, että jokaiselle löytyy jotakin! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan näitä uutuuksia, vaikkei varsinaista erikoisruokavaliota noudattaisikaan.

Kiitos vielä onnistuneesta tapahtumasta sekä hetkellisestä kesä-fiiliksestä Ingmanille ja Vienushkalle! Kyllä se jäätelökesä sieltä tulee.

Kuinkas siellä salilla menee?

Puolitoista kuukautta sitten tapahtui jonkin sortin ihme, josta kirjoitin tänne blogin puolelle myös. Meikäpoika mennä hommasi salikortin. Yks, kaks, yllättäen (ei niin yllättäen). Nyt on hyvä aika ottaa ensimmäinen katsaus elämääni jälkeen sali-lifen. Teille tiedoksi, minähän siis jaottelen nykyään kaikki oman elämän tapahtumat aikajanallisesti ennen- ja jälkeen salielämän. Niin merkittävä virstanpylväs se on ollut, kuten kohta tulette huomaamaan.

Miten siellä salilla nyt menee? Kiitos kysymästä, todella mallikkaasti! Painonnostotanko nousee jo maasta ja Bodypumpissa ei mennä enää oman kehon painolla. Osaan nykyään käyttää aikalailla kaikkia salin laitteita omatoimisesti (soutulaite on tosi hauska) ilman erillistä avustusta yhtä härveliä lukuunottamatta. Härveli, jossa istutaan ja jalat täytyis työntää jonnekin. En tiedä onko jalka tarkoitus laittaa kahden tangon väliin vaiko ei. Olen onneksi keksinyt hyvän kikan: skippaan laitteen suosiolla. Oikeastaan skippaan salilla kaikki asiat, mitkä eivät tunnu luontevalta tai hyvältä. Hieman kyllä ihmettelen, kun mitään aivan järjettömiä tuloksia ei ole alkanut näkymään. Kyllä mä olen kuitenkin joka viikko käynyt ja yrittänyt parhaani! Kerran. Varmaan hyvä aineenvaihdunta tai jotain.

Läppäläppä. Oikeasti salilla käynti ei ole ollut yhtään niin kamalaa kuin ajattelin. Joka kerta kun sinne mene, menen hyvällä mielellä ja treeni sujahtaa hetkessä. Naurettavan vähänhän mä olen siellä ollut: nytkin on tullut useampi viikko peräjälkeen, kun olen käynyt treenaamassa vain kerran. Yritän pyrkiä kolmeen kertaan viikossa, mutta aivan vielä en ole tähän tavoitteeseen päässyt. Pikkuhiljaa. Pikkiriikkisiä tuloksia on alkanut silti jo näkymään, mikä saa motivaation nousemaan ennestään. Jos nykyisen treenimäärän triplais, niin mitä lie sillä sais aikaan – Suomen seuraavan fitness-kilpailijan? Ehkei. Mutta kaikesta huolimatta mä oon super tyytyväinen, että olen käynyt siellä edes sen kerran viikossa. Oma yleinen olotila on nimittäin huomattavasti parempi, enkä ole ollut flunssassa tai sairaana urheilun aloittamisen jälkeen kertaakaan. Vertauksena viime syksy, jolloin olin about kuukauden välein kipeänä.. Parempi näin! Parempaan suuntaan ollaan siis menossa.

Tällainen väliaikatiedotus liittyen elämääni kohti fitness-tähteyttä. Lupaan kirjottaa teille updaten heti kun Bodypumpissa siirryn kahden kilon käsipainoihin. Hauskaa viikonloppua!

PS. En ole oikeasti kertaakaan käyttänyt soutulaitetta. Mä BODAAAAN. Niinkerta.

Kahvihetki kiskoilla

Kaupallinen yhteistyö, Asennemedia & Paulig

Kahvi – tuo asia, joka tätä nykyä kuuluu lähes poikkeuksetta päivääni. Tykkään aloittaa aamut kupillisella kuumaa kahvia ja nauttia sen rauhassa. Siitä saa tarvittavan piristyksen heti päivän alkuun ja läppärin kansi aukeaa huomattavasti reippaammin. Aina ei näin ole ollut: muistan vielä pari-kolme vuotta takaperin, kun vasta totuttelin kahvin makuun. Pystyin juomaan ainoastaan kahvilasta saatavia överimakeita kahvijuomia, joissa sokeria oli vähintäänkin kaksi palaa makusiirappien lisäksi eikä maidon määrässä säästelty. Pikkuhiljaa eri maut jäivät pois, samoin sokeri. Aloin löytämään kahvin hienouden. Maitoakaan en tarvinnut enää niin paljoa.

Työskennellessäni Stockan Herkussa kävin aika-ajoin tuuraamassa kahvipisteen työntekijöitä, josta viimeistään sain kipinän niin kahvitteluun kuin itse kahveihin. Tutuiksi tulivat eri kahvilajit (kuten tunnetuimmat Arabica ja Robus), paahtoasteet ja innostuinpa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja, jotta osaisin neuvoa asiakkaita paremmin. Ostin kotiin kahvipistepäivien päätteeksi pieniä määrän erilaisia kahveja ja vertailin niiden makuja. En todellakaan ole minkään tason ammattilainen, mutta sanoisin, että normaalia kattavampi tietovarasto kahveihin liittyen meikäläiseltä tätä nykyä löytyy.

Paulig lanseerasi hiljattain uuden Presidentti Special Blend -vuosikertakahvin, joka tulee Sumatralta. Uutuus on saatu aikaan yhdistelemällä indonesialaisia ja eteläamerikkalaisia papuja, ja on maultaan mukavan pirtsakka! Itselläni tuli mielleyhtymä heti lapsuuden marjapuskiin maistettuani ensimmäisen kupillisen lanseeraustilaisuudessa – niin selvä marjan maku kahvissa oli. Tämän vuoden Special Blend -paketti on indonesialaisen taiteilijan Arif Wicaksono käsialaa, samoin kuten kuvissa vilahtelevat kassitkin (jonka pystyy saamaan itselleen tuotteen yhteydessä). Tuo graafinen kuvitustyyli on muuten indonesialaista kulttuuria kuvastava WPAP-tekniikka, joka on nuoren taiteilijan erikoisosaamista. Mielestäni on aika siistiä, että Sumatra ja Indonesia on tuotu kunnolla mukaan uuteen vuosikertakahviin!

Vaikka pidänkin tummapaahtoisesta kahvista yleensä enemmän, on tämä vaaleapaahtoinen uusi kahvi villimmän makunsa ansiosta mukavaa vaihtelua omille makunystyröille. Saimme ideoida jotain hauskaa ja hieman erilaista Pauligin yhteistyön tiimoilta, ja me Vienan kanssa päätimme heittää ilmoille idean, jossa tarjoilisimme uutta kahvia yhteisille ystävillemme spora-ajelun aikana. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja Helsinkiä kiertelemään. Viena leipoi törkeen hyvän vegaanisen mokkapiirakan (jonka resepti löytyy täältä), minä sen sijaan hommasin tykötarpeet liikkuvaa kahvitteluhetkeä varten.

Photos by me, Viena K and Matias

Kahvit termariin, kakku kantoon ja menoksi! Pistimme myös live-lähetyksen pystyyn Instagramissa (jota osa teistä seuraajista ehkä kerkesikin näkemään). Kiersimme kolmosratikan kiskoja niin kauan kuin kahvia ja kakkua riitti. Ystäviä hyppi kyytiin eri pysäkeiltä matkanvarrelta ja täytyy sanoa, että oli kyllä hauskaa! Special Blendin villi maku sopi täydellisesti yhteen varsin villin päiväretkemme kanssa. Kiitos vielä tyypeille onnistuneesta kahvihetkestä!

Pelon voittamisesta

mustarttu-hm-studio-ssmustarttu-hm-studio-ss17-3mustarttu-hm-ss-studiomustarttu-hm-studio-ss17-6Photos by Alexa

BEANIE: Volcom
SHIRT: H&M Studio SS 17
PANTS: alexandre mattiussi

Eilen oli jännä päivä. Otin junan alleni (tai no siis hyppäsin oikeastaan kyytiin, hah) heti aamusta ja suuntasin kohti Tamperetta eli Mansea, sillä meitsi oli osallistumassa paneelikeskusteluun WOW-festareilla aiheena Selfiet, IG-mallit ja merkkilaukut. Junassa istuessa olin vielä aivan rauhallinen, mutta heti Tampesterin maankamaralle astuttua vatsanpohjalle tipahti kivi. Päässä pyöri kauhuskenaariot siitä, miten en saa sanoja suusta tai puhun aivan höttöä. Yritin koota ajatuksia ja käveleskelin ympäri kaupunkia kauniissa kevätsäässä rauhoittuakseni. Olin paikalla sen verran ajoissa, että kerkesin näkemään myös Tampereen omia likkoja, Maria ja Idaa Kaffila nimisessä kahvilassa. Vaikka istuskelimme aivan rennosti, jännitys kasvoi minuutti minuutilta. Jopa vihersmoothien juominen teki tiukkaa.

Kello tuli kaksi ja suuntasin Tampere-talolle. H-hetkeen oli enää puolituntia. Kädet hikoilivat, jalat eivät malttaneet pysyä maassa ja oksetti. Sisimmässä tiesin, että kaikki menee varmasti aivan hyvin, mutta silti jännitys otti vallan. Olin aivan täpinöissäni.

Olen aina ollut esiintymisjännittäjä. Kouluaikoina esitelmät saattoivat alkaa kummittelemaan mielessä jo useampaa päivää ennen. Soitin nuorena myös pianoa, ja konsertit olivat iso osa tätä harrastusta. Olen siis joutunut kohtaamaan epämukavia tilanteita varsin usein. Vuosien kuluessa, esiintymiskokemuksen kartuttua jännitys alkoi muuttua kauhunsekaisesta pelosta hallittuun, hyvään jännitykseen, joka taas antaa tarvittavaa boostia esiintymiseen. Niinhän se on, että kun joutuu ylittämään pelkonsa, ei seuraavat kerrat enää tunnu niin pahalta.

Nyt vanhemmalla iällä en ole joutunut esiintymään yksin tai pienellä porukalla useampaan vuoteen. Esiintyminen on alkanut jännittämään uudelleen. Kirjoitin viimeksi, kuinka ensimmäinen ajatus minua paneelikeskusteluun mukaan pyydettäessä oli sanoa ei. Samalla sekunnilla myös päätin, että hitsi vie, minähän en päästä itseäni noin helpolla. Yksi syy lähteä mukaan paneelikeskusteluun olikin nimeomaan oman pelon voittaminen.

Keskustelu alkoi, sydän jyskytti aivan täpöllä. Pian tuli ensimmäinen vuoroni puhua. En muista mitä sanoin tai miten se meni, mutta jännitti! Kuitenkin kysymys kysymyksen jälkeen syke alkoi tasaantua ja ajatukset päässä jälleen liikkua. Jossain vaiheessa koin olevani jopa rentona. Noin vain niin paljon etukäteen pelkäämäni tilanne oli “otettu haltuun”. Reilun tunnin mittainen keskustelu hurahti hetkessä ohi ja olo oli kaiken jälkeen hyvin huojentunut, jopa hieman euforinen. Yllättäen kauhuskenaariot jäivät pelkiksi skenaarioiksi ja tajusin hirmuisen jännityksen olleen aivan turhaa. Olin ylpeä, että olin uskaltanut lähteä mukaan!

Pelkoja voi voittaa, se on jopa suositeltavaa! Jos aina pysyy oman mukavuusalueensa sisällä, niin mitä elämästä saa irti? Itse koen, että nuo “ei niin mieluiset” -hetket ovat nimenomaan niitä, jotka vievät eteenpäin ja kasvattavat. Eihän se helppoa ole, mutta yleensä kyllä palkitsee jälkikäteen.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

1 … 65 66 67 68 69 70 71 … 145