Ensimmäistä kertaa yöjunassa

Varasin itselleni poikkeuksellisen kyydin pois Limingasta viikko sitten. Yöjuna on kiinnostanut konseptina jo pidempään ja tällä kertaa mielenkiinto vei voiton matkan nopeuden sekä hinnan sijaan. En ole ikinä matkustanut yöjunassa, saati hytissä, joten päädyin varaamaan itselleni koko hytin. Ajatus yöunista tuntemattomien ihmisten kanssa ei sinällään houkuttele. Hyppäsin vaunuun 46 ja suunnistin omaan majapaikkaani.

Kaupungin valot loivat varjojaan pienen hytin seinille meidän startatessa matkaa kohti Etelä-Suomea. Jätin verhot yläasentoon antaakseni keinovalon tulvia kasvoilleni vielä hetken, ennen kuin sukeltaisimme säkkipimeään. Hyppäsin alasängylle katselemaan ohikiitäviä maisemia. Naapurihyttiin saapui kovaääninen turkulainen mieskaksikko mekastamaan. Hetken kerkesin jo alun idyllin olevan historiaa, mutta onneksi herrat siirtyivät hyväksi toviksi ravintolavaunuun mitä luultavammin nauttimaan olutta. Sain jatkaa fiilistelyä rauhassa.

yöjuna

Kuinka rentouttavaa on makoilla sängyssä junan keinuessa mukavasti puolelta toiselle. Raiteiden kalke ja humina rentouttaa entisestään ja pian huomasinkin väsymyksen painavan päälle. Kömmin lämpimän pöllöpeiton alle. Uni tuli nopeasti. Se myös loppui aika nopeasti, kun heräsin noin kolmen ja puolen tunnin unien jälkeen jossain Tampereen hujakoilla. Juna jäi Tampereelle hyväksi toviksi parkkiin ja minä yritin saada uudestaan unenpäästä kiinni. Nukuin torkkuen loppumatkan, sillä Tampereelta Helsinkiin puksutellessa stressasin nukkuvani ohi pysäkin, eikä kunnon unta enää vain tullut. Yhdeksän tunnin junamatka meni yllättävän sutjakkaasti, sillä Pasilan kohdalla tuntui, että olisin voinut matkustaa pidempäänkin.

Sanotaanko näin, että ehkä en yöjunaan lähtisi silloin, kun edessä on tärkeä päivä, jolloin täytyy olla elämänsä voimissa. Mutta kun itselläni ei ollut maanantaille mitään kovin tärkeää tiedossa, uskalsin ottaa koomailu-riskin ja niinhän siinä kävi, että seuraava päivä menikin alkuun enemmän tai vähemmän sumussa. Onneksi luvassa oli Vienalle ystävänpäivänä antama hotelliyö St. Georgessa, jossa jouduttiin ottaa ihan vain iisiä Vienan sairastuttua.

Suosittelisinko yöjunaa, jos ei ole koskaan kokeillut kyseistä matkailun muotoa? Ehdottomasti! Aion taatusti vielä tulevaisuudessa matkustaa uudemman kerran makuuvaunussa. Halpaa puuhaa tuo ei ole, sillä oma hyttini maksoi 150e Oulusta Helsinkiin. Halvemmalla toki pääsee, jos jakaa nukkumapaikan muiden kanssa. Mutta kokemuksena hauska ja sympaattinen!

Alla vielä liitettynä video, jonka kuvasin matkalta. Tsekkaa ihmeessä se, niin pääset virittäytymään tunnelmaan vieläkin paremmin. Mukavaa alkanutta helmikuun viimeistä (ei edes täyttä) viikkoa!

Olenko hyvä ystävä? – No filter

road trip etelä-euroopassa

Kuka muistaa, kun ystävänpäivää juhlittiin vielä pääpaino siinä ystävyydessä? Koulussa askarreltiin pahviset sydämet kaulaan roikkumaan, johon sitten koulukavereita pyydettiin kirjoittamaan terkkuja halausta vastaan. Muistelisin, että tuolloin kaikki olivat kamuja (ainakin päivän ajan), nimittäin mitä enemmän kirjoituksia sai, sitä onnistuneempi päivä oli ollut. Kotiin päästyä käytiin läpi kuka oli kirjoittanut ja mitä.

Viimeisten vuosien aikana ystävänpäivä on mennyt koko ajan enemmän kohti Jenkki-meininkiä. Kauppojen hyllyt pursuavat kaikenlaisia sydänasioita, suklaarasioita sekä muuta Valentine-krääsää. Tästäkin päivästä on tullut super kaupallinen, ällöromanttisuuden multihuipentuma. Eikä siinä, suklaarasia ja kukkapuska ilahduttaa takuulla ketä tahansa, eivätkä ole hassumpi muistaminen keskellä kiireistä arkea, mutta mielestäni ystävänpäivänä olisi täydellinen tilaisuus muistaa läheisimpiä ihmisiä jollain muulla kuin materialla. Aika tuntuu olevan kaikilla kortilla, joten mitäpä, jos antaisikin kahvilahetken tai vaikka yhteisen hemmotteluhoidon lahjaksi? Pelkkä puhelinsoitto toimii myös aina. Pieniä asioita, joista tulee todella hyvä fiilis.

tallink roadtrip

Itse pohdin usein sitä, olenko mä oikeasti hyvä ystävä? Osaanko ottaa kaikki huomioon tarpeeksi hyvin, toiminko reilusti ja niin edelleen. Olen tullut siihen lopputulokseen, että elämä muovaa meidän polkuja tiettyyn suuntaa, josta syystä ystävyydet myös muuttuvat matkalla. Kannoin ennen paljon huonoa omaantuntoa siitä, ettei mun aika riitä tasaisesti kaikille tärkeille tyypeille. Onneksi tajusin myöhemmin, että vaikka jotain ihmistä ei näe välttämättä kuin muutaman kerran vuodessa, ei se suinkaan tarkoita huonoa ystävyyttä. Ne ovat nimenomaan niitä parhaimpia ystäviä, kenen kanssa voi aivan hyvin olla kuukausia näkemättä, mutta yhdessä ollessa tuntuu kuin olisi nähnyt viimeksi viime viikolla. Samat läpät lentää aivan kuten ennenkin.

road trip etelä-euroopassa

Me Vienan kanssa pohdimme viimeisimmässä No filter -jaksossa sitä, millaisia me olemme ystävinä. Millainen on ylipäätään hyvä ystävä, entä mitä ystävyydeltä voi vaatia? Kuuntele meidän mietteet aiheen tiimoilta. Pääset myös mukaan yllätysten kimaraan, kun päätimme hommata kivat yllärit toisellemme ja paljastimme ne vasta studiolla. Oispa ystävänpäivä useammin! Noh, onneksi edes kerran vuodessa. Hyvää ystävänpäivää kaikille! 🙂

Arjen pelastaja – Uunifetapasta by Liemessä

uunifetapasta

Tykkään kokata, mutta meikäläisellä on nykyään kärsivällisyys kortilla. Ajatus useamman tunnin mittaisesta kokkailusessiosta vaikuttaa kyllä ihanalta, mutta sitten iskee todellisuus: eihän koskaan voi tietää, jos tuleekin parempaa tekemistä kesken kokkailujen ja sitten harmittaa, ettei voi jättää kesken tai muuttaa suunnitelmia, sillä ruoka ei itse itseään valmista. Aivan naurettava huoli, sen tiedän itsekin ja varmasti osittain laiskuuden aiheuttamaa. Mutta oli miten oli, tykkään tehdä ruokaa, johon ei uppoa useita tunteja päivästä (ellei kyseessä ole sitten joku spesiaali kokkailuilta ystävien kanssa). Puolituntia ja vartti sinne tänne on aina mahdollista irrottaa hektisestä elämästä. Siksi lähdin kokeilemaan suurella innolla rakkaan blogikollegani Liemessä Jennin kehittämää uunifetapastaa, joka on sittemmin kerennyt jo muodostua järjettömäksi hittireseptiksi! Olen seurannut viikonlopun aikana huuli pyöreänä Jennin repostauksia Instastooreissa kaikkien ihmisten omista kokkailuista. En ole ikinä nähnyt minkään asian räjähtävän näin nopeasti viraaliksi hitiksi. Mutta ei ihme – väitän että tässä on varsinainen arjen pelastaja kaikkien meidän laiskojen sekä kärsimättömien kulinaristien hektiseen arkeen. Siksi haluan jakaa hittireseptin myös meikäläisen blogissa, mikäli joltakulta on sattunut uunifetapasta -resepti vilahtamaan ohi silmien. Olkaat hyvät:

uunifetapasta

UUNIFETAPASTA

250 g pastaa
200 g kokonainen fetajuusto
1 dl oliiviöljyä
1/2 punainen chili
1-2 rasiallista kirsikkatomaatteja (suosittelen tertussa olevia, maistuvat moninkertaisesti paremmalle)
pippuria
ripaus suolaa
basilikaa päälle

“Lorauta uunivuoan pohjalle tilkka oliiviöljyä. Laita feta kokonaisena vuokaan. Pieni chili ja laita fetan päälle. Lorauta päälle reippaasti oliiviöljyä. Laita kirsikkatomaatit vuokaan ja pyöräytä oliiviöljyssä. Rouhi päälle mustapippuria ja viimeistele ripauksella suolaa.
Paista uunin keskiosassa 200-asteessa 15 minuuttia. Nosta lämpö 225-asteeseen ja käännä uuni grillivastukselle. Nosta vuoka uunin ylätasoon ja paista vielä noin 10 minuuttia. “

Pastan valmistus ei tosiaan vie montaa minuuttia päivästä, eikä vaadi kokilta muuta taitoa, kuin kellon vahtimista. Väitän, että uunifetapasta on uusi avokadopasta, mutta mielestäni vieläkin iisimpi valmistaa. Ja kuten sanottua, se on niin maistuvaa! Olen itse kerennyt syömään hittipastaa jo pariin otteeseen, mutta veikkaan, että tätä tulee löytymään lounaslistaltani vielä useaan otteeseen. Nyt ei muuta kuin kauppaan aineksia hakemaan ja kokkailemaan!

Totuuksia ystävän suusta feat. Nata

Olipas mukava ja rentouttava viikonloppu! Mä hengasin torstaista sunnuntaihin Natan kanssa ja ah, me ei tehty mitään muuta kuin olla pötköttelimme sohvalla katsoen luontodokkareita. Opin muun muassa, että ryhävalasemo elää noin puoli vuotta syömättä yhtään mitään poikasen syntymän jälkeen, ennen kuin he voivat matkata napa-alueille buffetpöytään herkuttelemaam. Voi olla hieman luisevaa valasta siinä vaiheessa. Mehän sen sijaan emme paastonneet kuluneen viikonlopun aikana, vaan muutama karkkipussillinen tais tulla hotkittua kitusiin. Ja ehkä vähän myös jädee. Ei sovi myöskään unohtaa lohicevichea, jonka Natsku tarjoili meitsille toiveitteni mukaan soija-seesamikastikkeella tai hänen tekemää superhyvää thaimaalaista kalakeittoa. Tais tulla muutama lisäkilo alkukevään aikana jo kivasti alkunsa saaneeseen etureppuun. Nyt on kyllä pakko aloittaa kuntokuuri, kun vihdoin tuntuu siltä, että viimeisetkin flunssan rippeet ovat tipotiessään. Rantakunto 2019 here I come!

Ette ole varmasti pystyneet ohittamaan taannoin (tarkistin: viime vuonna :DDD) blogeissa  (Julia & Vilma) pyörinyttä Poikaystäväni vastaa -haastetta, joka oli varsin hauskaa luettavaa mielestäni. Itseltäni ei poikaystävää löydy, niin täytyy soveltaa. Päästäkäämme siis ääneen hyvä (tyttö)ystäväni, the one and only Nataliaaa Salmelaaa:

• Mitä oikeasti ajattelit minusta ensitreffeillämme?

Näin  sinut kutsuvierasleffan jatkoilla yökerhossa ja ajattelin, että onpa valkoiset kengät ja valkoiset hampaat sekä sikahyvät tanssimuuvit. Ajattelin, että toi on se snäppijulkkis-Arttu.

• Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Välillä naurat, mutta toisaalta naurat muutenkin ihan koko ajna.

• Pidänkö halailusta?

No pidätkö! Ihan sikana.

• Olenko koskaan rikkonut lakia?

No et, sä olet tuollainen kilttimys.

• Millainen on voileipäni?

Sellainen, joka näyttää somessa hyvältä, esimerkiksi avokadotoast.
(minä: ja just vedin huiviin kuivahtaneen ruisleivänkannikan juustolla)

• Millaista musiikkia kuuntelen mieluiten?

Todella randomia! Välillä cowboy-folkkia ja joskus jotakin räppiä itseäni 10 vuotta nuoremmilta artisteilta.

• Mitä pelkään?

Eniten pelkäät jäädä yksin. Kaikkien näiden vuosien aikana, mitä ollaan tunnettu, olet kyllä voittanut ihan hirveästi kaikkia eri pelkojasi.

• Kestänkö stressiä?

Kestät, vaikkei aina tarvitsisi oman hyvinvoinnin kustannuksella.

• Oudoin tapani?

Valokuvissa poseeraaminen “kävellen” katsoen olan yli taaksepäin. Tästä on tullut jo sisäpiirivitsi.

• Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Olet kyllä yllättävän sinnikäs työntekijä, herra juustotiski ja varastokeräilijä. En laittaisi sinua enää mihinkään luovuutta tappavaan työhön.

• Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävä, kuolleen tai ihan kenen kanssa tahansa. Kuka se olisi?

Janita Aution, koska hänen kanssa vietät noin 90 % kaikista päivistäsi.

• Voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Ostaisit G-sarjan Mersun. Ja sen jälkeen penthousen korkeilla katoilla Etelä-Helsingistä. Ja tämän jälkeen järjestäisit kaikille frendeille siellä isot juhlat ja ottaisit Janitan sinne asumaan.

• Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Musta, koska mustarttu on musta ja Mustonen on musta.

• Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Sinua ei kyllä ärsytä yhtään mikään! Mutta jos ärsyttää, niin se on kusipäisyys ja leijuminen.

• Mikä on suosikki roskaruokani?

Kaikki roskaruoka! Tacobell, Shake Shack ja Subway etunenässä.

• Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Rumat sämpylälenkkarit, jotka näyttävät ihan laitoskengiltä.
(minä: tässäkohtaa saanen muistuttaa, että itsehän en voinut ymmärtää myöskään sämpylöitä noin vuosi sitten hahah)

• Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

“Joo, tuon vessapaperia!”

• Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Minä tilaan sinun puolestasi, hahahahha!

• Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Puhelimen. Ja niin vietätkin.

• Mikä saa minut todella vihastumaan?

Sä et ole kyllä vihainen ikinä. Ei mikään.
(minä: harvoin kyllä olen vihainen, mut esim epäoikeudenmukaisuus saa todella näkemään punaista)

• Entäs piristymään?

Joku eritysen hyvin onnistunut kuva tai todella hyvänmakuinen herkku tai joku muu pieni arjen juttu.

• Millainen olen ystävänä?

Ihanan spontaani, aina iloinen ja superkiva, kiltti, ystävällinen ja lämmin. Aina hengessä mukana.

• Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Tuo sisältä kumpuava aitous ja iloisuus.

• Entä paras piirre ulkoisesti?

Hampaat! Hymy.

• Ihanin yhteinen muisto?

Kun olimme Hämeenlinnassa viettämässä tubeiltaa hotellissa. Tallinnassa juhlissa Sauli Niinistön kanssa!

Kiitos Nata, oot best <3 Mä sain vastavuoroisesti vastata Natalle samaisiin kysymyksiin, joten käykääpäs lukemassa ne Natskun blogista myöhemmin tällä viikolla! Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

1 … 5 6 7 8 9 10 11 … 145