Blogini hiljenee nyt muutamaksi päiväksi, ainakin viikonlopun yli. Varasin nimittäin viime yönä ex tempore lennot Pohjoiseen, josta palaan maanantai-aamuna, ja kone saa jäädä pois matkasta. Aika spontaani reissu siis luvassa, mutta mukavaa mennä näkemään perhettä ja ystäviä. Nauttikaa viikonlopusta, missä ikinä olettekin! Palataan ensi viikolla taas juttuun.
Kurkku! Ei se syötävä pötkylä, vaan mun ruumiinosa. Kipeä. Edelleen. Alkoi siis Pariisissa lauantaina, ja yritin heti hoitaa inkiväärillä, sekä muilla kotikonsteilla. Ei paljoa auttanut, päinvastoin: maanantaina oli jo vaikea puhua ja niellä. Menin tiistaina lääkärille, jossa otettiin nieluviljely sekä perus verikokeet. Tulehdusarvot olivat vähän koholla, mutta nielunäytteet negiksiä. Virusperäinen tauti siis kyseessä, eikä nyt muu auta kuin levähtäminen ja burana. Vaihteeksi siis puolikuntoisena, enkä kyllä tykkää yhtään… Tästä huolimatta oli mukava palata Suomeen. Se on jännä juttu, kun tajuaa, kuinka paljon kaiken kaikkiaan vakaa elämä (oma kämppä, kiva duuni) merkkaa. Aiemmin reissuilta paluu on tuntunut ahdistavalta, ja ymmärtäähän sen jos tiedossa ei ole työpaikkaa, tai pahimmassa tapauksessa edes kämppää. Tällaisiakin paluu-kokemuksia meitsillä on ollut. Tällä kertaa ei näistä elämän perusasioista ollut huolen häivää, joten paluu tuntui aivan hyvältä. Ja ah, että Helsinki onkin kiva paikka!
Photos by Janita Autio
Cap: New Era
T-shirt: H&M
Demin jacket: borrowed
Shorts: Topman
Shoes: Adidas
Shades: Ray-Ban
Pariisi antoi kyllä parhaansa ensimmäisellä visiitilläni: säät suosivat, ihmiset olivat mukavia ja muutenkin jäi todella positiivinen fiilis päällimmäiseksi mieleen. Reissuseura oli myös huikea, joka antaa osansa ensivaikutelmaan. Kiitos Janita, Alexa ja Marianna!
Eräänä iltana huomasimme Tuileries -puiston laitaan pystytetyn tivolin, jota ei tietenkään pystynyt ohittamaan käymättä laitteissa. Niinpä päädyimme vanhaan kunnon sateenkaareen sekä maailmanpyörään, josta avautui aivan loistavat näkymät Pariisin ylle. Pikkupoika heräsi sisälläni, ja olisin halunnut vielä käydä heittämässä rundin tivolin hurjimmassa laitteessa, mutta suolainen hinta vei voiton (älkää kertoko muille, mutta pelotti). Laitteiden jälkeen ostimme pientä naposteltavaa, tai no Janita innostui ja ostaa päräytti kuumailmapallon kokoisen hattaran, ja suuntasimme puistoon istuskelemaan ja nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Tuossa hetkessä kaikki oli täydellistä! Ei hassumpi juhannuspäivän ilta!
Photos by me and Janita Autio
Muistan joskus haaveilleeni, kuinka siistiä olisi matkustaa muotiviikkojen aikaan New Yorkiin, Pariisiin tai Milanoon aistimaan tunnelmaa ja bongailemaan tyylikkäitä ihmisiä. Kuinka ollakaan, tämänkertainen reissu sattui juuri yhtäaikaa Pariisin miesten muotiviikon kanssa, täysin vahingossa kylläkin: vasta paikan päälle saavuttua huomasin eräässä insta-kuvassa tägin #parismensfashionweek ja arvatkaas repesikö riemu! Päätettiin Janitan kanssa muutamana päivänä lähteä tsekkaamaan meininkejä. Touhusta haastavan teki se, ettei näytöksien lokaatioita oltu etukäteen annettu julki. Ensimmäiset isoimmat näytökset siis menivät sivusuun, mutta täysin puille paljaille emme jääneet, sillä eilen kävimme pyörimässä Adidaksen Y-3:n, Paul Smithin ja Thom Brownen näytösten edustalla. Koska joka puolella oli super tyylikkäitä ja karismaattisia ihmisiä, ei kameraa voinut jättää laukun pohjalle makaamaan. Tässä postauksessa on street style -otoksiani Y-3:n kutsuvieraista, joihin mahtui kyllä kaiken kokoista, väristä ja muotoista ihmistä! Valokuvaajia ja meitä muita hiihtäjiä parveili ovien edessä kymmenittäin, ja aika-ajoin kaikki ryntäsivät ties kenenkin ihmisen tai auton ympärille nappaamaan kuvia. Mageimpien tyyppien perässä myös juostiin kamera laulaen, jotta varmasti the kuva tallentuisi muistikortille. Itse en noin extremeen kuvailuun lähtenyt messiin, vaan pysyttelin omalla spotillani ja nautin koko hulinan seuraamisesta. Melkoinen kokemus!
Photos by me