Kävin pitkästä aikaa kotona perheen luona Pohjoisessa. Oli jotenkin ihan todella rentouttavaa ja nautin joka hetkestä ihan täpöllä (kuten Oulussa sanotaan). Itseasiassa paluu Helsinkiin tuntui ensimmäistä kertaa vuosiin pikkiriikkisen ahdistavalta. Neljä päivää hujahti aivan liian nopsaa. Mulla on pitkään ollut kaksijakoinen suhtautuminen Oulun visiitteihin – on ollut aina kivaa mennä perheen ja ystävien luokse, mutta yleensä mitä lyhempi aika kyseessä on ollut, sitä paremmalta reissu Pohjoiseen on tuntunut. Aiemmin mielessä on paljon painanut, mitä muut ajattelevat itsestäni nykyään. Ehkä tästä johtuen pikavisiitit ovatkin olleet ainut hyvältä tuntuva ratkaisu, ettei ole tarvinnut kohdata ihmisten liikoja kyselyitä tai keskusteluja vaikeista asioista.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös tällä saralla olen huomannut pelänneeni ihmisiä ja “pelottavia kysymyksiä” ihan turhaan. Olen käynyt äärimmäisen mielenkiintoisia keskusteluja perheen ja ystävien kanssa, ja vaikka joissain asioissa näkemyseroja löytyykin, kaikki osapuolet ovat ymmärtäväisiä toisiaan kohtaan. Ja näinhän se elämässä  aivan ylipäätään menee, ettei jokainen ihminen ajattele tismalleen samalla tavalla. On ollut ihan sairaan siistiä huomata, ettei minun ja ihmisten välillä ole enää sellaista jännitettä, mitä joskus selkeästi on aistinut. Ja tämän takia paluu juurille ei myöskään enää ahdista. Nyt aion kyllä ehdottomasti ottaa enemmän aikaa elämästäni, jotta voin viettää mukavia hetkiä paljon enemmän näiden meitsille tärkeiden ja rakkaiden tyyppien kanssa.

Kuvasaldoa kertyi tämän yhden postauksessa olevan kuvan verran reissultani Pohjoiseen. Sen sijaan kuvasin Limingasta viimeisen päivän ajalta vlogia. Tsekatkaa ihmeessä, miltä perus elämä näyttää tuolla puolella Suomea! Mukavaa vaihtelua Helsingin kiireelle, pakko sanoa.