Teimme Balilta muutaman päivän reissun Gilin paratiisisaarille. Saaria on yhteensä kolme: Air, Meno ja Trawangan, ja ne kuuluvat Lombokille. Isoin ja suosituin on Trawangan, jossa me vietimme kaikki 3 yötä. Isosta saaresta ei kuitenkaan voi puhua, sillä saaren ympäri ajaa pyörällä puolessa tunnissa. Gilit ovat siinä mielessä eksoottinen kohde, ettei siellä ole mitään moottoriajoneuvoja: hevoskärryt kuljettavat niin turisteja, kuin mantereelta saapuvia rakennustarvikkeita ympäri saarta. Kävelemällä pääsee kätevästi paikasta toiseen, mutta jos haluaa edetä nopeammin, suosittelen pyörää.
MITEN GILEILLE?
Nopein vaihtoehto on speedboat Balilta Gileille. Kutan Poppies Lanelta löytyy kymmenittäin kojuja, joista matkan voi käydä ostamassa. Myytäviin matkoihin sisältyy kyyditys Kutalta Padangbain satamaan, ja sieltä vene paratiisisaarille. Suosittelen ostamaan edestakaisen matkan Open Return -vaihtoehdolla: etukäteen ei siis tarvitse tietää paluupäivää, vaan lauttamatkan Balille voi käydä varaamassa kun siltä tuntuu. Ja sitten hinnoista: kauppiaat heittävät meno-paluu matkan hinnaksi luultavasti 700k – 800k rupiaa. Kannattaa tingata, sillä tuo hinta on aivan ylihintainen. Me saimme edestakaisen matkan 400 000 rupialla, eli hieman alle 30 eurolla. Olen kuullut että vieläkin halvemmalla pääsee, jos jaksaa nähdä enemmän vaivaa sen eteen. Matka Kutalta Gili T:lle kesti kokonaisuudessaan 4,5 tuntia.
MAJOITUS
Emme varanneet etukäteen mitään majoitusta, vaan luotimme löytävämme majapaikan suoraan kohteesta. Onneksi luotimme, sillä jälleen saimme yöt paljon halvemmalla kuin netistä valmiiksi varaamalla. Toisaalta, ensimmäiset tunnit vesisateessa huonetta etsien eivät olleet kovin mieltä kohottavia. Rannalla sijaitsee saaren hienoimmat, tällaisille reppureissaajille turhan hintavat luksuskohteet. Sisämaahan mentäessä hinnat tippuvat roimasti, ja me löysimme oman pienen bungalowin muutaman sadan metrin päästä rannalta. Kolmelta hengeltä paikka kustansi 300 000 rupiaa per yö. Halvemmallakin olisi päässyt, mutta emme halunneet tinkiä siisteydestä. Jälleen, majapaikkojen hinnoissa on ilmaa, joten tingata kannattaa! Meidän viereisen bungalowin kaksi Alankomaalaista jätkää maksoivat 200 000 rupiaa enemmän yöltä kuin me, koska tyytyivät ensimmäiseen heille tarjottuun hintaan. Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa 😉
AKTIVITEETIT
Kuten mainitsinkin aiemmin, Gili is the place to be, jos tahtoo rentoutua. Turkoosi vesi, ja valkoiset hiekkarannat ovat täydellisiä niin auringon, kuin kauniiden kuvien ottamiseen. Jos pelkkä rannalla lötköttäminen ei kuitenkaan houkuta, löytyy saarilta myös muuta tekemistä. Sukelluskursseja on tarjolla vaikka millä mitalla, ilmeisesti myös ihan hyvään hintaan. Itse en pysty korvaongelmista johtuen varmaan koskaan laitesukeltamaan, joten sen enempää en myöskään osaa tästä lajista kertoa. Kauniita kaloja ja kilppareita pääsee ihailemaan myös snorklaamalla: päivän mittainen snorklausreissu on hyvä tapa päästä parhaille mestoille ihailemaan merenalaista maailmaa. Snorklausreissuja kaupataan joka kadun kulmassa, ja hinnat ovat myös aikalailla samat paikassa kuin paikassa. Me maksoimme päivän reissusta 100 000 rupiaa per henkilö. Itsehän en loppujen lopuksi päässyt koko reissulle, koska sain ihanaisen vatsapöpön… Tästä johtuen en oikeastaan kerennyt tehdä mitään muutakaan. Jos jotain olisin halunnut päästä kokeilemaan, niin ratsastamista rannalla!
MUUTA INFOA
Gili Trawanganilla kaunein paikka auringon ottamiseen oli La Moomba Bar&Restaurantin ranta. Paikkaa mainostettiin myös oivallisena kilppareiden spottaamiseen. Saaren länsirannikolla sijaitsi paikka nimeltä Casa Vintage Store: rannalla sijaitseva vintage liike, jonka yhteydessä toimi Karibialaiseen ja Jamaicalaiseen ruokaan erikoistunut ravintola. Ostosten lomassa pystyi nauttimaan drinkin rannalla puihin ripustetuissa riippareissa. Hintataso Gileillä on hieman kalliimpi kuin Balilla. Jos haluaa saada todella halpaa safkaa, niin illalla saarelta löytyy Night Market. Aterian saa muutamalla eurolla, ja valinnanvaraa on paljon. Muistakaa kuitenkin, että hygieniataso on alkeellinen, ja mahataudin riski on olemassa. Allekirjoittanut tottakai söi eri kojusta kuin reissutoverit, ja nappasi pääpotin, eli viikon kestävän ripulin. Ei kiva 😀
Omalta osalta Gilien tutkiminen jäi varsin vähäiseksi. Näin ainoastaan Trawanganin, vieläpä kovin pintapuolisesti. Siksi vahvaa wow -fiilistä ei paikasta tullut. Kaikesta huolimatta suosittelen ehdottomasti näitä pieniä paratiisisaaria lomakohteeksi, jos tuolla päin maailmaa reissaa! Tiedän, että terveenä ja pidemmällä ajalla saarista olisi saanut kiinni aivan eri tavalla.
Photos and editing by me