JACKET: H&M Studio (gifted)
HOODIE: Weekday
PANTS: Weekday
BELT: Zara
SHOES: Nike Air Force (gifted)

Tiedättekö ne päivät, kun ei jaksa miettiä mitä päälleen pukee. Tekee mieli heittää ensimmäiset vaatteet niskaan jotka sattuvat aamulla vaatekaapin oven avatessa putoamaan lattialle. Tällaisia ovat meikäläisen perusarkipäivät. Jos tiedän, ettei illalla ole mitään “järkevää” menoa (eli esim. jotain tapahtumaa, jossa on hyvä näyttää edes jollakin tavalla edustavalta), olen yleensä erittäinkin höveli sen suhteen mitä päälleni pistän. Luottovaatekappaleita ovat huppari ja mukavat farkut (tai tällä hetkellä päällä olevat samettipökät). Tässäpä yksi setti päällä Norjan reissulta, jolloin olin istunut koko päivän läppärin ääressä.

Vaikka tykkään miettiä asukokonaisuuksia ja olen loppujen lopuksi aika vaatekeskeinen ihminen, en todellakaan aina jaksa tai edes halua välittää siitä miltä näytän. Tarvitsen päiviä, kun voi vain olla. Tiedän, että esimerkiksi omassa Instagramissani (ja myös täällä blogissa) perusarkiasuja näkyy aika vähän, syynä ehkä se, etten usko kenenkään saavan sen suurempaa inspiraatiota harmaasta hupparista tai mustista farkuista kerta toisensa jälkeen. Samalla kuitenkin annan juuri sitä päinvastaista kuvaa ja esimerkkiä muille kaikilla niillä super harkituilla asukuvilla, mitä vastaan itse normioloissa “taistelen”. Miksi aina täytyisi olla niin täydellisesti mintissä? Voiko ihmisten ilmoille lähtiessä (jos nyt siis puhutaan pidemmistä kuin lähi-Alepaan suuntautuvista reissuista) vetäistä mitkä tahansa rytkyt päälle? Tarviiko aina olla jokainen yksityiskohta viimeiseen asti mietittynä? Mielestäni ei tarvitse. Ja samaan syssyyn voin kuitenkin kirjoittaa olevani aina silloin tällöin se henkilö, joka todellakin miettii ihan liiaksi asti onko tämä asu tarpeeksi hieno lähtiessään sinne kaupungille esimerkiksi kahvittelemaan. Niinpä niin. Kaikesta huolimatta olen sitä mieltä, että nykyään me ihmiset kiinnitetään ihan liikaa huomiota itseemme. Ihan kuin joku ohi kävelevä oikeasti ajattelisi, että nyt on kyllä rumat vaatteet tällä tyypillä. Loppujen lopuksi kun ihmiset miettivät vain sitä omaa napaa ja omia vaatteitaan.

Että tällaista pohdintaa. Onko teillä asukriisejä? Mietittekö te ikinä liiaksi asti mitä pistää päälle? Olis mielenkiintoista kuulla mitä jengi ajattelee pukeutumisesta ja tämän ajan itsekeskeisyydestä ihan noin ylipäätään.