Hellurei! Ajattelin, että voisin pitkästä aikaa kirjoittaa, mitä tänne meikäläisen elämään oikein kuuluu. Syksy on alkanut erittäin vauhdikkaasti, mutta kuten ehkä jo otsikosta huomasitte, myös aika raffisti. Periaatteessahan olen saanut elää unelmaa, sillä olen päässyt matkustamaan paljon – on kierretty Ranskaa ja Italiaa autolla, käyty Berliinissä ja Tallinnassa, nautittu New Yorkin hulinasta sekä nyt viimeisimpänä Lapin rauhasta. Kaikki tämä noin kuukauden sisään. Paljon en ole aikaa siis kotona saati Helsingissä viettänyt.

Olen yrittänyt nauttia tästä elämäntilanteesta niin paljon kuin vain mahdollista. Miksi käytän sanaa yrittänyt? Noh, jo tuolta Ranska-Italia -road tripiltä asti olen ollut joko sairaana tai puolikuntoisena. Kaikki nämä reissut ovat myös olleet pääosin työ-/kuvausreissuja, eli joka päivälle on ollut paljon hommaa eikä jonninjoutavalle pötköttelylle ole jäänyt aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että olen yrittänyt hoitaa inhottavan flunssan pois siinä sivussa mahdollisimman hyvillä yöunilla, kuumilla juomilla tai tarvittaessa lääkkeillä niin, että saan kaikki tarvittavat asiat hoidetuksi pois suunnitelmien mukaan. Väliin on mahtunut muutamia päiviä terveenä, kunnes olen taas löytänyt itseni yskimästä ja räkimästä kuin viimeistä päivää. En ole tuonut somessa esille sitä huonoa fyysistä oloa tai väsymystä, mitä olen suurimman osan ajasta kokenut, sillä en ole halunnut välittää itsestäni kiittämätöntä fiilistä saadessani matkustaa ympäri maita ja mantuja viikkokausia kerrallaan. Olisi kyllä tehnyt mieli. Esimerkiksi silloin, kun makoilin New Yorkin hotellihuoneessamme peittojen alla, läppäri sylissä keuhkot pihalle yskien pohtimassa saanko jäädä koko päiväksi huoneeseen sen sijaan, että menisin tutustumaan uusiin kahviloihin tai putiikkeihin lähistöllä. Tunsin äärimmäisen huonoa omaatuntoa, etten käytä jäljellä olevaa aikaa sataprosenttisesti hyödyksi.

Nykin reissun jälkeen olo alkoi kohentumaan ja luulin vihdoin pääseväni eroon pitkään vaivanneesta flunssakierteestä. Mitä vielä – sinä aamuna, kun olimme lähdössä yllätysmatkalle kohteeseen X (joka siis paljastui Lapiksi), heräsin orastavaan kurkkukipuun. Keskitin kaikki ajatukset muualle välttääkseni taudin, mutta illalla löysin jälleen itseni sängynpohjalta hytisemästä, vaikka päällä oli peitto ja monta vaatekerrosta. Kurkku huusi hoosiannaa ja meitsi melkein myös. Loppujen lopuksi homma äityi niin pahaksi, etten pystynyt kunnolla puhumaan nielemisestä puhumattakaan. Tuomioksi sain maailman ärsyttävimmän vaivan: angiina. Täällä sitä nyt ollaan siis edelleen peittojen alla, toivoen, että kohta voisi jo pikkuriikkisen verran alkaa tekemään normaaleja arjen askareita. Onneksi antibiootit ovat alkaneet tepsimään ja voisinkin väittää, että tunnelin päässä alkaa näkymään valon kajastusta.

Photos by Viena K – editing by me

TAKKI: Weekday
PAITA: R-Collection (saatu)
HOUSUT: Junkyard (saatu)
Kengät: Zara
Vyö: Zara

Ennen koko tätä hullunmyllyä, olin niin fiiliksissä tulevista viikoista. Olimme just Janitan kanssa saaneet treenihommat aloitettua ja duunien puolestakin oli todella hyvä fiilis. Puhkuin sanoinkuvaamatonta intoa kaikesta ja päätin, että tästä syksystä tulee paras ikinä: meitsi tulee olemaan niin tikissä ja jotain muutakin maagista varmasti tapahtuu. Suunnitelmat menivät kuitenkin aika vihkoon. Pakko sanoa, että koko homma on ottanut todella pahasti psyykkeen päälle ja nyt on pakka vähän levällään. Täytyis saada kerättyä kaikki palaset takaisin kätösiin ja alkaa rakentamaan sitä palapeliä kokoon, mikä loppukesästä oli jo hyvällä mallilla. Hieman on ollut raffi startti siis syksyyn. Mutta koska uskon posiin, niin uskon myös, että täältä tullaan vielä! Vaikeuksien kautta voittoon, vaatipa se mitä tahansa.