Heräsin aikaisin, kun oli vielä aivan pilkkopimeää. Vedin päälle uudenkarhean harmaan poolopaidan, sillä kuten joka talvi, tämä asunto ei ole varsinaisesti lämmin. Ei aamuisin eikä muulloinkaan. Sytytin kynttilät palamaan sohvan eteen muutama päivä sitten illallista varten raahatun ja siihen sittemmin jääneen pöydän päälle. Oli aivan hiljaista. Edes yläkerran alkoholisti ei ollut vielä räyhäämässä rapussa. Laitoin Sinatran ultimaattisimman joululevyn pyörimään Spotifyn (niin konkreettisesti kuin Spotifyssa voikaan levyjä pyörittää) uumenista, raahasin keittiöstä höyryävän kaakaon eteeni ja nautin. Miten paljon kivempaa elämä olisikaan, jos jokainen päivä alkaisi samalla tavalla? Tällainen täydellinen rauhallinen aamu! Mustosen valtakunnassa kaikki siis erittäin hyvin tällä hetkellä.